Mistä kouluaineesta sinulle on ollut vähiten hyötyä?

Historiasta. En muista mitään opetussisältöjä ennen lukiota, enkä muista missä tilanteessa olisin siitä jotenkin hyötynyt.

En ole tarvinnut kuin matematikkaa, äidinkieltä, englantia ja uskontoa.

[quote author="Vierailija" time="18.07.2013 klo 15:01"]

Äitin kielestä.

[/quote]Voisit vieläkin opiskella äitinkieltä.

Ruotsipa tietenkin. Nimenomaan pakkoruotsi. Sen tilalla olisin mielelläni opiskellut saksaa.

[quote author="Vierailija" time="18.07.2013 klo 15:21"]

Uskonto. Semmoista soopaa ei pitäisi verovaroilla kustantaa. 

[/quote]

Samaa mieltä. Paljon hyödyllisempää olisi jos käyttäisi senkin ajan vaikka ihan käytönnnön asioiden opetteluun että ei syntyisi uusavutomia.

Kovasti koetin keksiä, mutta ainoana mieleen tuli lopulta filosofia. Kriittistä ajattelua olen oppinut paremmin muiden aineiden parissa, noilla tunneilla vain lueteltiin antiikin filosofien nimiä.

Valehtelematta KAIKISTA muista on ollut hyötyä. Taideaineista oman kiinnostukseni vuoksi ja myöhemmin myös työssä. Liikunnasta, vaikken siitä aina pitänyt, sillä sen parissa tutustuin lajeihin joita en olisi muuten koskaan kokeillut. Äidinkielestä on yliopistossa, työelämässä ja normaalissa kirjeenvaihdossakin paljon hyötyä. Kaikkia muitakin kouluaineita miettiessäni tulee kyllä mieleeni jokin arkipäivän tilanne, yleinen tai harvinainen, jonka yhteydessä esim. fysiikan, matematiikan, historian tai biologian tiedoista on ollut apua.

Jos on ollut huono, osaamaton ja innoton opettaja, voin kyllä kuvitella tämän pilaavan minkä tahansa oppiaineen. Itse vaihdoin koulua muutamaan otteeseen niin, että ainakin jossain vaiheessa koulu-uraa on joka aineessa ollut hyvä opettaja, vaikkei joka koulussa oilisikaan ollut (niin, paitsi siinä filosofiassa, koska sitä oli vain lukiossa).

En mä tiedä millaisia uskonto-tunteja teillä on pidetty, mutta itse opin ainakin mielettömästi. Ei ollut mitään Jeesus-sontaa.

FILOSOFIA! Siinä on aine, joka on a.) turha b.) en oppinut mitään.

Pakko sanoa, että musiikki. Niillä tunneilla suosittiin vain lahjakkaita tyttöjä, jotka osasisvat laulaa ja opettaja oli todella pelottava. Suurin hyöty niistä tunneista oli varmaan se, että opin muutaman klassisen säveltäjän nimen.

Musiikkitunneilla vakiona oli aina mennä sähköurkuihin, koska niistä sai vaivihkaa hivutettua äänen pois ja sitten pystyi vain esittämään soittavansa. Olisi pelottanut ajatellakaan, mitä se opettaja olisi sanonut tai tehnyt, jos olisi koko ajan soittanut väärin, kun ei pysy rytmissä saati muiden perässä.

Liikunnan tunnit sai minut inhoamaan joukkuelajeja ja pallopelejä sekä hiihtoa ja luistelua, joista kuitenkin tykkäsin ennen kouluun menoa. Koulu sai minut tajuamaan, että oon aika surkea hiihtäjä/luistelija. Ennen en ollut edes ajatellut asiaa, vaan sivakoinut ihan mielissäni. Ehkä niistä liikuntatunneista kuitenkin oppi, että liikunta tekee hyvää ja miksi on tärkeää liikkua.

Musiikki. Ja tavallaan liikunnasta oli kouluaikana hyötyä kunnolle, mutta kyllähän Se hirveän karhunpalveluksen teki halulle liikkua, menetin 20 vuotta.

Kuvaamataito. En osaa piirtää, en nyt enkä koskaan, tietokoneella osaan tehdä teknisiä piirustuksia ja se riittää.

Käsityöt. En osaisi enää edes kutoa villasukkaa saati pujottaa lankaa ompelukoneeseen. Inhosin yli kaiken tätä ainetta.

Liikunta. Ala-asteen maikka laittoi meidät juoksemaan ympyrää rummun tahdissa ja suunnistamaan jossain perämetsässä, jonne oli unohtanut laittaa rastin. Yläasteella harjoiteltiin jarruttamista luistellessa. Ei kovin hohdokasta kun koko pienen ikäni olin ollut veljen kanssa jäällä.

kemia ja fysiikka

Filosofiaa kritisoinneille muistuttaisin, että se on tieteiden tiede. 

Kuvaamataito

Uskonto

Ruotsi

Käsityöt

Liikunta

Kaikista muista aineista on tavalla tai toisella ollut hyötyä.

Varmaan liikunta ja musiikki. Ensimmäisestä oli jopa haittaa, koska se sai minut vihaamaan kaikkea liikkumista, minkä lisäksi tunnit olivat täynnä nöyryyttäviä kokemuksia joita koulukiusatun, muutenkin itsetunnoltaan heikon nuoren elämässä oli ihan tarpeeksi muutenkin. Lisäksi lievän liikuntarajoitteeni vuoksi monet suoritukset olivat minulle käytännössä aivan mahdottomia, mutta opettaja ei huomioinut tätä mitenkään vaatimuksissa tai yrittänytkään järjestää minulle niiden tilalle mitään mielekästä muuta toimintaa. Kun kuntopiirissä oli tasan yksi liike, jota pystyin tekemään, jouduin sitten tekemään sitä koko tunnin...Lisäbonuksena vielä suihku- ja alastomuuspakko, jotta varmasti vammani, joka muuten olisi ollut vaatteilla peitettävissä eikä normaalisti kävellessä tms. näkynyt, ei jäisi yhdeltäkään luokkatoverilta piiloon...

Musiikki taas oli ihan kivaa, mutta turhaa. Lauleskeltiin vaan niitä samoja lauluja, mitä luokan äänekkäimmät halusivat, tunnista toiseen. Välillä kuunneltiin jotain klassisia biisejä nauhalta, mutta ei niistä mitään mieleen jäänyt. Tuntuu, ettei opetuksessa millään eri luokka-asteista ollut minkäänlaista punaista lankaa tai tavoitetta.

 Myös uskonnosta on ollut aika minimaalisesti hyötyä. Ja sen yleissivistyksellisen hyödyn, mitä minulle esim. kirjallisuuden ja taidehistorian opiskelussa on ollut jonkinlaisesta raamatun tuntemisesta, olisi voinut saavuttaa huomattavasti vähemmilläkin tuntimäärillä.

[quote author="Vierailija" time="18.07.2013 klo 15:49"]

Filosofiaa kritisoinneille muistuttaisin, että se on tieteiden tiede. 

[/quote]

En kritisoinutkaan filosofiaa tieteenlajina, kysymyshän oli henkilökohtainen kokemus kouluaineista. Olen itse sekä ennen että jälkeen koulun filosofian opetuksen tutustunut aiheeseen itsenäisesti, mutta kouluaineena se oli minun kohdallani täysin turha.

T. 31

Mitään hyötyä ei ole ollut minkään luokan uskonnosta, eikä matematiikasta sen jälkeen, kun alettiin laskea yhtälöitä ( 5. Luokka? ), ei yläasteen kemiasta ( en muista siitä yhtään mitään ), musiikista ala-asteella ( opettaja soitti poljettavaa urkuharmonia ja me lapset lauloimme ), lukion äidinkielen kieliopista ( oli kuin vieras kieli itsessään; ihan turhaa. Ilman sitäkin pystyisi oppimaan oivallisesti mm. vieraita kieliä ja pystyisi hallitsemaan oman äidinkielensä ihan riittävän hyvin, ollakseen jopa kirjailija ).

Paljon parempi olisi, jos jo ala-asteella voisi kukin oppilas valita oppikokonaisuuksia luontaisen kinnostuksensa ja lahjakkuutensa pohjalta. Itselleni oli täysin selvää jo n. 10 - vuotiaana, etten milloinkaan voisi päästä/haluta/olla missään sellaisessa ammatissa, johon liittyisi olennaisesti matematiikka - mutta silti olen joutunut sitäkin ainetta  kovasti opiskelemaan.

Toki on tärkeää osata laskea esim. päässään prosenttilaskut yms normaalielämän tarpeet, mutta miksi se ei saisi riittää niille, jotka eivät halua matematiikasta yhtään enempää? Miksi se ei saisi riittää täällä Suomessa, kun se riittää muissakin maissa? Kertokaahan mulle, mikä on syy? Sivitys ei sitten kelpaa vastaukseksI!

En ole ikinä tarvinnut tilastomatikkaa normioloissa, enkä ole lukion jälkeen laskenut ainoatakaan yhtälöä. Kaikki kallis opetus meni siis täysin hukkaan; helmiä sioille. Olisipa sen saman summan saanut kohdallani käyttää vaikkapa kielitunteihin. 

[quote author="Vierailija" time="18.07.2013 klo 15:36"]

En mä tiedä millaisia uskonto-tunteja teillä on pidetty, mutta itse opin ainakin mielettömästi. Ei ollut mitään Jeesus-sontaa.

FILOSOFIA! Siinä on aine, joka on a.) turha b.) en oppinut mitään.

[/quote]

Meillä oli nimenomaan kristinuskosta jauhantaa kokoajan. Yläasteella, kun oli se opetusvaihe että olisi pitänyt käsitellä muitakin uskontoja, ne käytiin hyvin ylimalkaisesti läpi ja sitten palattiin taas jeesusteluun.

Meillä oli opena mies, jonka alkuperäinen ammatti oli luterilaisen kirkon pastori, joten eipä ihme.

uskonnosta, oli hyvät arvosanat, mutten ole uskonnollinen eikä uskonnosta keskusteleminen kiinnosta. Tosin perusasiat on hyvä tietää sivistyksen kannalta.

ruotsista, mutta lähinnä koska en sitä koskaan oppinut, ei ole voinut hyötyä.

Kuvaamataidosta en ole tainnut hyötyä,vaikka mukava harrastus onkin.

Itse näen yleissivistävän koulutuksen hyödyn ei niinkään siinä, että niitä kaikkia oppeja olisi tarkoitus päästä käyttämään myöhemmin elämässä, vaan siinä, että on mahdollisuus YMMÄRTÄÄ. Mielestäni yleissivistävä koulutus on arvokas asia, mutta opetuksen tulisi olla laadukasta eikä ainoastaan ulkoa opettelua vaan keskusteluun rohkaisevaa. Itse olen saanut nauttia tällaisesta opetuksesta ainakin uskonnon, historian, äidinkielen, biologian, maantiedon, englannin, ruotsin ja musiikin tunneilla. Opetuksen onnistuessa opettaja herättää oppilaan uteliaisuuden ja pienen ihmisen maailmankuva todellakin avartuu. Toivottavasti tähän olisi aikaa ja resursseja yhä nykykouluissa sekä tulevaisuudessa.

Tätä ei tarvitse kauaa miettiä...FYSIIKKA! Aivan turha aine!