Lue keskustelun säännöt.
Gallup: Milloin olet viimeksi saanut terveyskeskuksesta jotain apua vaivoihisi?
04.08.2020 |
Omalla kohdallani on jo reilusti yli 10 vuotta aikaa siitä, kun viimeksi olen saanut terveyskeskuksesta mitään perusverikokeita tai antibioottireseptiä kummempaa, esim. lähetteen johonkin tarkempiin tutkimuksiin.
Jos lääkärille asti sattuu ylipäätään pääsemään, niin tarjottavana ei nykyään ole mitään muuta kuin ehdotuksia erilaisista apteekin itsehoitovalmisteista tai sellaisista itsehoitokonsteista, jotka olen lukenut muutenkin jo moneen kertaan Duodecimin Terveyskirjastosta. Tutuksi on tullut myös se, kuinka lääkäri yrittää ohjata keskustua sivuun potilaan vaivoista esim. alkamalla kyselemään mahdollisista masennusoireista, tai takertumalla potilaan lievään ylipainoon. Mutta edes vahingossa ei harhauduta miettimään, pitäisikö potilasta jollain tavalla tutkiakin.
Tuntuu, että potilaan hyvinvoinnilla, elämänlaadulla tai työkyvyllä ei ole enää mitään merkitystä perustason julkisessa terveydenhuollossa. Pääasia vaikuttaa olevan se, että voidaan säästää rahaa lähettämällä potilas tyhjin käsin kotiin kärsimään.
Onko tämä systeemi nykyisin todella näin surkeassa jamassa? Oletteko viime vuosina saaneet apua terveyskeskuksesta mihinkään sellaiseen vaivaan, joka ei selviä yksinkertaisella verikokeella tai tyyliin kurkkuun katsomalla?
Kommentit (44)
En ole koko 32-vuotisen elämäni aikana käynyt kertaakaan TK:ssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vähän ohi aiheen mut viimeks kun kävin niin tk-lääkärin pöydällä oli sokeriton energiajuomatölkki (mielestäni sellainen juoma myrkkyä keholle) Tosi uskottava parantaja siis :D
Älä tee niinkuin minä teen. Tee niinkuin käsken.
Helsingissä ei tahdo millään päästä terveyskeskuslääkärille vaikka on kaikenlaista vaivaa. Pitkään ollut uniongelmia, verenpaine taivaissa, väsyttää niin ettei pystyssä tahdo pysyä ja lisäksi kilpirauhasen kanssa ongelmaa (verikokeissa vajaatoiminta). Ainakaan Helsingissä ei pääse terveyskeskuslääkärille. Pelkkää sähköpostiviestittelyä lääkärin kanssa, mikä sekin jäi lääkäriltä kesken. Ilman hoitoa jäät Helsingissä.
Joka kerta, kun olen tarvinnut. Pieni kunta kyseessä ja todella hyvä palvelu terkkarilla!
Viime syksynä sain lähetteen vatsan ultraan. Löydös sappikivet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joka kerta, kun olen tarvinnut. Pieni kunta kyseessä ja todella hyvä palvelu terkkarilla!
Vastikään siis maanantaina sain soittamalla lähetteen verikokeeseen sairaanhoitajalta, että sitten vasta lääkäriin jos jotain olisi näkynyt tuloksissa. Samaten pääsin myös saman päivän aikana labraankin, kun soitin ja tiedustelin voisiko minut johonkin väliin ottaa, vaikka vapaita aikoja ei maanantaille enää ollutkaan.
- 25
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toukokuussa. Polveni olivat niin pahana, etten päässyt kunnolla kävelemään, sain kortisonipiikin niihin ja auttoi.
En päässyt edes vastaanotolle. En tajunnut että ihan jokainen mahdollinen oire ja ongelma täytyy osata luetella puhelimessa, kerroin vain pari pääasiaa ettei menisi ihan loputtomiin aikaa kun jono oli pitkä.
Kun olisin tarvinnut mielenterveysapua, meni yli puoli vuotta että sain ajan. Siinä vaiheessa oli jo myöhäistä.
Mielialasta tehdään aina iso numero, vaikka mieliala voi olla matala siksi, että oirehtii fyysisesti. Tai vaikkei edes olisi matala mieliala, niin silti se, että on mt-palveluita käyttänyt vaikuttaa kaikkeen.
Olisipa varaa maksaa itsee palveluista, voisi olla joskus toivoa saada jotain apuakin. Onneksi ei yleensä ole ollut mitään pikaista avuntarvetta, olisin varmaan jo vainaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
N. vuosi sitten, kun kävin yksityisellä (ja kalliilla) terveysasemalla. Julkisella puolella ei haluttu selvittää mikä minulla on, vaan tyrkytettiin masennusdiagnoosia ja mielialalääkkeitä. No, sain yksityiseltä raudanpuute ilman anemiaa -diagnoosin ja rautalääkkeet. Olo parani heti.
Aina kun olen tarvinnut. Rakastan meidän terveyskeskusta.. tuntuu välillä jo toiselta kodilta kun yleensä viikottain ramppaan siellä, paitsi nyt korona-aikana en ole käynyt kuin pari kertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Antibioottikuuri poskiontelotulehdukseen vuonna 2015. Tulehdus tosin ei ole parantunut vieläkään, enkä ole saanut siihen uutta kuuria.
Oletko ihan varma, että kyseessä on ainoastaan poskiontelontulehdus? Voisi nimittäin kuvitella, että viiden vuoden aikana olisi jo parantunut itsestään...
Nuoret lääkärit tekevät erittäin hyvää työtä terveyskeskuksissa, vaikka se onkin monille heistä vain pakollinen läpikulkupaikka, ennen erikoistumiseen lähtöä.
Jotkut heistä jopa jäävät terveyskeskustyöhön jos perehdytys ja työilmapiiri on hyvä ja kokeneimpien kollegoiden apua on tarvittaessa käytössä.
Nuoret lääkärit kohtelevat potilasta asiallisesti ja ystävällisesti, olipa tämä minkä ikäinen tahansa.
Toisin on joidenkin vanhempien tk-lääkäreiden kanssa, ollaan pahantuulisia, tiuskitaan ja puhutaan potilaalle jopa tylysti.
Kyllä lääkäreiden kohdalla voidaan sanoa, että kyllä polvi on pojasta parantunut, eli vanha sananlaskua vähän muunneltuna.
Avun olen terveyskeskuksesta aina saanut, mutta en läheskään aina ystävällistä kohtelua vanhemmilta jo hommiinsa kyllästyneiltä lääkäreiltä.
- mummo ihminen -
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen kyllä saanut loistavaa palvelua ja asiantuntemusta niin terv.keskuksessa, että sairaalassa. Ja erityisesti lääkäreiltä. Käyn lääkärissä muutaman kerran vuodessa. Olen oikein tyytyväinen. Nytkin uusin omakannassa reseptin ja lääkäri oli sen kirjoittanut seuraavana päivänä, kun edell. iltana olin tehnyt pyynnön.
Sain terveyskeskuksesta lähetteen polille jossa multa puhkaistiin kurkkupaise päivystyksessä. Eli sain apua.
En ole saanut apua terv.kesk.vaivoihini,ja en niistä huolta nyt kanna.Pääsin hkiin hoitoon eli onko jotain ehkä sittenkin vialla sairaala lähetti toiseen.Terv.keskus vaan ei sus oo vikaa,ja aika!! Eka ottaa myöhässä vastaan pitää huolta ajasta,eikö tuo väärin? Viime kerran jäi resepti uusimatta,aika!! sano! Ja vieläkään ei ole uusittu..seur.pnä otil käynnin jälkeen lääkäri aamulla käveli huoneeseensa katseli seiniä keyään tervehtinyt..ja kuulin juttua siellä säästetään verikok.ei tehdä..ymsyms..mitä hyötyy tosta on vaik syövänoire,niin kuolee kun pääse hoitoon..vaikka mitä siitä!! Mitä aikasempaan sitä parempi.
Olen tyytyväinen ja aina saanut apua. Meidän 18v ihmetteli, kun kävi lääkärissä, kuinka lääkäri oli kysellyt vointia ja muuta terv.tilaa, joka tarvitsi lääkärin apua. Ja pienenkin vaivat oli pyytänyt kertomaan.
Ja erityisen tyytyväinen on ystäväni, jolta löytyi rutiinitarkastuksessa syöpä, joka ei oireellut millään tavalla ja oli alkutekijöissään.
Jo seuraavana päivänä alkoivat tutkimukset ja hoidot ja nyt näyttäisi, ettei syöpä ole levinnyt ja sai avun heti.
Vierailija kirjoitti:
Muistan viime vuodesta, kun odotin jännittyneenä neurologin puhelua toistamiseen tehdyn tutkimuksen tuloksesta. Tutkimuksessa ei selvinnyt mitään ja puhelu päättyi hyvästeihin. Tajusin vasta hetkenpäästä, että minut on jätetty yksin, eikä tämä ollut ensimmäinen kerta.
Ehkä olen vain herkkä ihminen, mutta mikään ei ole niin pahalta tuntunut kuin se hetki. Tunsin koko viikon oloni avuttomaksi, etenkin kun vaivani aiheutti minulle vaaratilanteen auton ratissa.
Onneksi äitini tuntee alan ja soitti perään potilaan heitteille jätöstä. Pääsin takaisin hoitoon, mutta ikävä kyllä mitään vastausta en ole vieläkään vaivaani saanut.
Mietin kuitenkin aina välillä kuinka moni ihminen on joutunut kokemaan saman, muttei osannut vaatia päästä takaisin hoidettavaksi.
Itse odotin papan tulosta soittoajasta. Tulosta ei näkynyt Kannassa joten luulin että jotakin on oikeasti vialla. Lääkäri löi luurin korvaan kun kuuli etten vastannut puhelimeen kotoa käsin. Tulos tuli onneksi pian Kantaan ja oli normaali. Mutta jäi aivan hirveä olo tuollaisesta vallankäytöstä enkä pystynyt sellaisessa olotilassa olemaan itse yhteydessä ajanvaraukseen. Liian herkkä varmasti itsekin mutta pelkäsin syöpää ensimmäistä kertaa elämässäni niiden kipujen takia.
1,5 vuotta aitten pääsin luomenpoistoon.
Muistan viime vuodesta, kun odotin jännittyneenä neurologin puhelua toistamiseen tehdyn tutkimuksen tuloksesta. Tutkimuksessa ei selvinnyt mitään ja puhelu päättyi hyvästeihin. Tajusin vasta hetkenpäästä, että minut on jätetty yksin, eikä tämä ollut ensimmäinen kerta.
Ehkä olen vain herkkä ihminen, mutta mikään ei ole niin pahalta tuntunut kuin se hetki. Tunsin koko viikon oloni avuttomaksi, etenkin kun vaivani aiheutti minulle vaaratilanteen auton ratissa.
Onneksi äitini tuntee alan ja soitti perään potilaan heitteille jätöstä. Pääsin takaisin hoitoon, mutta ikävä kyllä mitään vastausta en ole vieläkään vaivaani saanut.
Mietin kuitenkin aina välillä kuinka moni ihminen on joutunut kokemaan saman, muttei osannut vaatia päästä takaisin hoidettavaksi.