Onko muilla pariskunnilla ”sopimus”, että ollaan yhdessä loppuikä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisinko olla puolison kanssa, joka ei haluaisi enää olla minun kanssani?

Ei tietenkään, mutta jotkut luikerot eivät kerro, etteivät halua olla enää suhteessa, vaan roikkuvat siinä vaikka vuosia, kunnes uusi löytyy, ja vasta sitten lähtevät yhtä'äkkiä. Pohjattoman itsekästä ja ala-arvoista, pitäisi olla rikollista tuollainen. Erittäin tärkeätä olisi kuitenkin, että ympäristö ymmärtäisi tällaisen juonen, eivätkä sinisilmäisesti luule, että tuolle toiselle nyt vaan tuli uusi rakkaus ihan vaan "salamana taivaalta".

Se on vaan joskus vähän vaikea nähdä että se parisuhde on tullut tiensä päähän, ennen kuin on jotain vertailupohjaa. Minä en esimerkiksi tällä hetkellä osaa sanoa rakastanko miestäni, tai rakastanko tarpeeksi tai ylipäätään osaanko rakastaa ketään. Se että tulisi joku kolmas henkilö joka kirkastaisi asiat olisi loppujen lopuksi hyvä myös miehelleni. Tulusi joskus joku selvyys. En minä nyt tästä oikein uskalla erotakkaan, kun mitä jos kuitenkin rakastan? Ja mieheni joka tapauksessa haluaa olla kanssani.

No kyllä minulla ainakin oli vakaa tahto ja aikomus, ja olihan se ääneenkin sanottu, että ollaan aina yhdessä. Erosimme silti, ja nyt ihan hyvissä väleissä olemme lasten yhteishuoltajia. Ei sopimuksella sen suurempaa painoarvoa tai takuuta ole kuin omalla, senhetkisellä tahdolla. Jos tilanne muuttuu ja jossain vaiheessa ei enää haluakaan olla yhdessä, ei se sopimus sitten pidä. Ja toisaalta, miksi sen pitäisi pitää? Kuka haluaisi, että oma kumppani olisi vastentehtoisesti yhdessä vain siksi, että on tehty joku "sopimus"?

Vierailija kirjoitti:

No kyllä minulla ainakin oli vakaa tahto ja aikomus, ja olihan se ääneenkin sanottu, että ollaan aina yhdessä. Erosimme silti, ja nyt ihan hyvissä väleissä olemme lasten yhteishuoltajia. Ei sopimuksella sen suurempaa painoarvoa tai takuuta ole kuin omalla, senhetkisellä tahdolla. Jos tilanne muuttuu ja jossain vaiheessa ei enää haluakaan olla yhdessä, ei se sopimus sitten pidä. Ja toisaalta, miksi sen pitäisi pitää? Kuka haluaisi, että oma kumppani olisi vastentehtoisesti yhdessä vain siksi, että on tehty joku "sopimus"?

On täällä niitä. Kysyin tuota samaa joskus tässä aika vasta. Kuulemma tunteita ja kaikkea muuta tärkeämpää että mikään ei muutu. Tiedä sitten ketä varten siinä eletään, ehkä naapureita ja sukulaistätejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin joskus naimisissa, sen jälkeen totesin että ehkä tämä loppuelämähuttu ei olekaan minulle, se on utopiaa ja käy ennen pitkää tylsäksi. Nykyisen miehen kanssa ollaan onneksi aika samoilla linjoilla tässä asiassa. Että ollaan nyt niin kauan kuin on kivaa tai tulee sopivampaa vastaan. Ehkä tulee ehkä ei. Kummallakaan ei ole enää halua olla suhteessa jossa joutuu kituuttamaan kämppäkavereina kun kaikki kiinnostus ja intohimo on mennyttä.

Tiedän että ollaan vähemmistössä koska suurin osa useita kertoja eronneistakin tavoittelee jotain yhteistä loppuelämää. Eli hyvä että sattui löytymään juuri näin ajatteleva yksilö.

Niinpä, tärkeintä on, että samoin ajattelevat kohtaavat toisensa.

Minulle tuo olisi stressaavaa. Minä vain yrittäisin miellyttää koko ajan, jotta toinen tykkäisi varmasti.

Ap

Niin, joillekin suhde ja suhteen pysyvyys itsessään on itseisarvo, oli se niin sanotusti kuka tahansa. Jos on päästänyt irti siitä ajatuksesta niin tämän tavan ymmärtää varmaan paremmin.

Hmm.. en ajattele noin. En ajattele, että suhteen pysyvyys on se itseisarvo, vaan pidän pitkän suhteen tuomia asioita itseisarvona. Olen ollut 20 vuotta aiemmin naimisissa, ja ne vuodet toivat siihen asioita, joita ei lyhyessä suhteessa tule. Se, miten särmät hioutuivat vuosien varrella, on arvo sinänsä. Vanhempani olivat naimisissa 55 vuotta, ja siinä oli elementtejä, joita kukaan lyhyissä suhteissa ei voi saavuttaa. 

ap

Silloin joskus 20v sitten puhuttiin että nyt tämä suhde tuntuu hyvälle ajatukselle ja luvattiin palata asiaan jos mieli muuttuu. Eli oletus ei ole olla yhdessä ikuisesti vaan toistaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Mitä hittoa? Oletko vihkivaloista (en nyt tarkoita sitten mitään valaisimia) kuullut? Toinen versio sisältää fraasin "kunnes kuolema teidät erottaa".

Ainakin ennen muinoin avioliitto oli lähtökohtaisesti elinikäinen eikä määräaikainen sopimus. Korkeintaan aviopuolison kuolema muutti tilannetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei tod. Mies varmaan haluaisi, mutta kuka hullu nyt lupautuu piiaksi loppuiäkseen!? Nevö evö, lähdön aika koittaa vielä, kun on sen aika.

Avioliitto on kahden ihmisen liitto. Liitoon lupaudutaan ja ymmärretään tämän sopimuksen velvoitteet. jos koet olevasi liitossa piika toisin sanoen orja on miehesi rikkonut oman osan sopimuksessa jolloin se raukeaa. ei ole sen vanhempi kuin yli 5 000 vuotta vanha juttu juutalaisilta lähtöisin ja heillä on kaikki velvollisuudet kirjattu. 

Niinpä, aika monelta vaan unohtuu kun sohva houkuttelee enemmän kuin aviolliset velvollisuudet.

Jotkut velvollisuudet voi myös toteuttaa sillä sohvalla. jos tiedät mitä tarkoitan...

Joo, sitä kutsutaan avioliitoksi.

Lisäksi meillä kirjallinen sopimus naisen seksuaalisesta suostumuksesta nyt kun nää uudet lait tekeillä. Tiedän että kuulostaa järjettömältä mutta tämä järjettömyys tulee feministeiltä.