Onko muilla pariskunnilla ”sopimus”, että ollaan yhdessä loppuikä?

Vierailija kirjoitti:

Ei, vaikka olemme naimisissa. Meidän sopimus on että olemme yhdessä niin kauan kuin se molemmista hyvältä tuntuu. En tajua miksi pitäisi olla enää sen jälkeen.

Meillä olettamus on, että loppuun asti tuntuu hyvältä. Miksi alkaisi tuntua pahalta, jos toinen ei pahoinpitele tai mitään? On osattava erottaa prisuhteen ongelmat henkilökohtaisista ongelmista.

Ap

Olin joskus naimisissa, sen jälkeen totesin että ehkä tämä loppuelämähuttu ei olekaan minulle, se on utopiaa ja käy ennen pitkää tylsäksi. Nykyisen miehen kanssa ollaan onneksi aika samoilla linjoilla tässä asiassa. Että ollaan nyt niin kauan kuin on kivaa tai tulee sopivampaa vastaan. Ehkä tulee ehkä ei. Kummallakaan ei ole enää halua olla suhteessa jossa joutuu kituuttamaan kämppäkavereina kun kaikki kiinnostus ja intohimo on mennyttä.

Tiedän että ollaan vähemmistössä koska suurin osa useita kertoja eronneistakin tavoittelee jotain yhteistä loppuelämää. Eli hyvä että sattui löytymään juuri näin ajatteleva yksilö.

Vierailija kirjoitti:

Onko siinä teidän sopimuksessa seuraamuksia miten käy, jos rikkoo sopimuksen?

Ei. Olen sanonut miehelle, että minkäänlaista henkistä väkivaltaa tai toistuvaa örveltämistä en ala katsomaan. Näillä sanoin.

Mies on sanonut, hänelle ei enää huudeta ilman syytä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, vaikka olemme naimisissa. Meidän sopimus on että olemme yhdessä niin kauan kuin se molemmista hyvältä tuntuu. En tajua miksi pitäisi olla enää sen jälkeen.

Meillä olettamus on, että loppuun asti tuntuu hyvältä. Miksi alkaisi tuntua pahalta, jos toinen ei pahoinpitele tai mitään? On osattava erottaa prisuhteen ongelmat henkilökohtaisista ongelmista.

Ap

Ihan vaikka siksi että on mennyt yhteen väärän ihmisen kanssa nuorena, kun ei tunne itseään eikä tiedä millaista elämää haluaa loppujen lopuksi elää. Tai on luullut kiintymystä rakkaudeksi. Tai toinen alkoholisoituu tai sairastuu peliriippuvuuteen ja pelaa kotitalon ja maat... aika huono mielikuvitus sinulla jos et keksi heti vähintään kymmentä mahdollista syytä.

Käsittääkseni nimenomaan tällainen sopimus oli kyseessä kun vastasin tahdon vihkijän kysyessä "Tahdotko ottaa tämän XX aviomieheksesi ja rakastaa häntä myötä- ja vastoinkäymisissä kunnes kuolema teidät erottaa?".

Vierailija kirjoitti:

Olin joskus naimisissa, sen jälkeen totesin että ehkä tämä loppuelämähuttu ei olekaan minulle, se on utopiaa ja käy ennen pitkää tylsäksi. Nykyisen miehen kanssa ollaan onneksi aika samoilla linjoilla tässä asiassa. Että ollaan nyt niin kauan kuin on kivaa tai tulee sopivampaa vastaan. Ehkä tulee ehkä ei. Kummallakaan ei ole enää halua olla suhteessa jossa joutuu kituuttamaan kämppäkavereina kun kaikki kiinnostus ja intohimo on mennyttä.

Tiedän että ollaan vähemmistössä koska suurin osa useita kertoja eronneistakin tavoittelee jotain yhteistä loppuelämää. Eli hyvä että sattui löytymään juuri näin ajatteleva yksilö.

Niinpä, tärkeintä on, että samoin ajattelevat kohtaavat toisensa.

Minulle tuo olisi stressaavaa. Minä vain yrittäisin miellyttää koko ajan, jotta toinen tykkäisi varmasti.

Ap

Meillä on ja sitä kutsutaan avioliitoksi.

Yli kymmenen vuotta sitten menin lyhyen tuttavuuden jälkeen naimisiin naisen kanssa, jossa sovimme tämän liiton olevan elämämme viimeinen, eli pysyisimme kuolemaamme saakka yhdessä tuli mitä tuli.

Nemo nisi mors.

Kaoottinen liittomme kesti kahdeksan kuukautta, jonka jälkeen olimme molemmat hermoromahduksen partaalla ja ainoa keino välttää mielisairaala/vankila oli eroaminen.

Nykyisen naiseni kanssa emme ole edes puhuneet asiasta ja mutta loppuelämän kestävä liitto tuntuu olevan tosiasia.

Kymmenen vuotta yhdessä ilman suurempia ristiriitoja :-)

Ei me tuollaisia olla erikseen sovittu eikä puhuttu. Me ollaan yhdessä, koska yhdessä on hyvä olla. Yhdessä ollaan oltu 20v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin joskus naimisissa, sen jälkeen totesin että ehkä tämä loppuelämähuttu ei olekaan minulle, se on utopiaa ja käy ennen pitkää tylsäksi. Nykyisen miehen kanssa ollaan onneksi aika samoilla linjoilla tässä asiassa. Että ollaan nyt niin kauan kuin on kivaa tai tulee sopivampaa vastaan. Ehkä tulee ehkä ei. Kummallakaan ei ole enää halua olla suhteessa jossa joutuu kituuttamaan kämppäkavereina kun kaikki kiinnostus ja intohimo on mennyttä.

Tiedän että ollaan vähemmistössä koska suurin osa useita kertoja eronneistakin tavoittelee jotain yhteistä loppuelämää. Eli hyvä että sattui löytymään juuri näin ajatteleva yksilö.

Niinpä, tärkeintä on, että samoin ajattelevat kohtaavat toisensa.

Minulle tuo olisi stressaavaa. Minä vain yrittäisin miellyttää koko ajan, jotta toinen tykkäisi varmasti.

Ap

Mutta nyt voit perseillä miten tykkäät kun mies on luvannut olla kuolemaan asti?

Vierailija kirjoitti:

Mitä hittoa? Oletko vihkivaloista (en nyt tarkoita sitten mitään valaisimia) kuullut? Toinen versio sisältää fraasin "kunnes kuolema teidät erottaa".

Juuri näin, tämä sopimus tehtiin, ääneen ja 200 vieraan edessä 31 vuotta sitten.

Haluaisinko olla puolison kanssa, joka ei haluaisi enää olla minun kanssani?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin joskus naimisissa, sen jälkeen totesin että ehkä tämä loppuelämähuttu ei olekaan minulle, se on utopiaa ja käy ennen pitkää tylsäksi. Nykyisen miehen kanssa ollaan onneksi aika samoilla linjoilla tässä asiassa. Että ollaan nyt niin kauan kuin on kivaa tai tulee sopivampaa vastaan. Ehkä tulee ehkä ei. Kummallakaan ei ole enää halua olla suhteessa jossa joutuu kituuttamaan kämppäkavereina kun kaikki kiinnostus ja intohimo on mennyttä.

Tiedän että ollaan vähemmistössä koska suurin osa useita kertoja eronneistakin tavoittelee jotain yhteistä loppuelämää. Eli hyvä että sattui löytymään juuri näin ajatteleva yksilö.

Niinpä, tärkeintä on, että samoin ajattelevat kohtaavat toisensa.

Minulle tuo olisi stressaavaa. Minä vain yrittäisin miellyttää koko ajan, jotta toinen tykkäisi varmasti.

Ap

Mutta nyt voit perseillä miten tykkäät kun mies on luvannut olla kuolemaan asti?

No, jos perseily aiheuttaa toisessa pahoinvointia, niin en voi sitä tehdä. Jos ei aiheuta, niin periaatteessa voin perseillä.

Ap

Ei olla sovittu muuten kuin menemällä naimisiin ja jättämällä avioehto tekemättä yhteisestä sopimuksesta. Avioehdottomuuteen kyllä on syynä myös se että naimisiin mennessä omaisuutta ei ollut joten kaikki on yhdessä rakennettu.

Vierailija kirjoitti:

Haluaisinko olla puolison kanssa, joka ei haluaisi enää olla minun kanssani?

Ei tietenkään, mutta jotkut luikerot eivät kerro, etteivät halua olla enää suhteessa, vaan roikkuvat siinä vaikka vuosia, kunnes uusi löytyy, ja vasta sitten lähtevät yhtä'äkkiä. Pohjattoman itsekästä ja ala-arvoista, pitäisi olla rikollista tuollainen. Erittäin tärkeätä olisi kuitenkin, että ympäristö ymmärtäisi tällaisen juonen, eivätkä sinisilmäisesti luule, että tuolle toiselle nyt vaan tuli uusi rakkaus ihan vaan "salamana taivaalta".

Vierailija kirjoitti:

No ei tod. Mies varmaan haluaisi, mutta kuka hullu nyt lupautuu piiaksi loppuiäkseen!? Nevö evö, lähdön aika koittaa vielä, kun on sen aika.

Avioliitto on kahden ihmisen liitto. Liitoon lupaudutaan ja ymmärretään tämän sopimuksen velvoitteet. jos koet olevasi liitossa piika toisin sanoen orja on miehesi rikkonut oman osan sopimuksessa jolloin se raukeaa. ei ole sen vanhempi kuin yli 5 000 vuotta vanha juttu juutalaisilta lähtöisin ja heillä on kaikki velvollisuudet kirjattu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei tod. Mies varmaan haluaisi, mutta kuka hullu nyt lupautuu piiaksi loppuiäkseen!? Nevö evö, lähdön aika koittaa vielä, kun on sen aika.

Avioliitto on kahden ihmisen liitto. Liitoon lupaudutaan ja ymmärretään tämän sopimuksen velvoitteet. jos koet olevasi liitossa piika toisin sanoen orja on miehesi rikkonut oman osan sopimuksessa jolloin se raukeaa. ei ole sen vanhempi kuin yli 5 000 vuotta vanha juttu juutalaisilta lähtöisin ja heillä on kaikki velvollisuudet kirjattu. 

Niinpä, aika monelta vaan unohtuu kun sohva houkuttelee enemmän kuin aviolliset velvollisuudet.

Eräs tuttavapariskunta meni aikoinaan naimisiin ja he vannoivat etteivät aio koskaan missään tilanteessa erota. Ja 10 vuoden jälkeen tuli ero. Eikä mitään suurempaa syytä. Kasvoivat vain erilleen.

Ennen naimisiinmenon mies jo sanoi että tekee tämän vaan kerran. Sopi minulle hyvin. Olemme jutelleet monesti että tarkoitus on olla loppuelämä yhdessä. Meillä yhteiset lapset, kiinteistöt, yritys jne.

Vietetään paljon aikaa yhdessä. Käydään melkein joka päivä yhdessä kävelyllä.

Elämä ei ole ollut helppoa mutta paljon on auttanut että tietää että on tilanne mikä tahansa niin emme jätä toisiamme vaan puhalletaan yhteiseen hiileen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin joskus naimisissa, sen jälkeen totesin että ehkä tämä loppuelämähuttu ei olekaan minulle, se on utopiaa ja käy ennen pitkää tylsäksi. Nykyisen miehen kanssa ollaan onneksi aika samoilla linjoilla tässä asiassa. Että ollaan nyt niin kauan kuin on kivaa tai tulee sopivampaa vastaan. Ehkä tulee ehkä ei. Kummallakaan ei ole enää halua olla suhteessa jossa joutuu kituuttamaan kämppäkavereina kun kaikki kiinnostus ja intohimo on mennyttä.

Tiedän että ollaan vähemmistössä koska suurin osa useita kertoja eronneistakin tavoittelee jotain yhteistä loppuelämää. Eli hyvä että sattui löytymään juuri näin ajatteleva yksilö.

Niinpä, tärkeintä on, että samoin ajattelevat kohtaavat toisensa.

Minulle tuo olisi stressaavaa. Minä vain yrittäisin miellyttää koko ajan, jotta toinen tykkäisi varmasti.

Ap

Niin, joillekin suhde ja suhteen pysyvyys itsessään on itseisarvo, oli se niin sanotusti kuka tahansa. Jos on päästänyt irti siitä ajatuksesta niin tämän tavan ymmärtää varmaan paremmin.