Lue keskustelun säännöt.
Ensitreffit alttarilla 2020 OFFICIAL
Alkaa vasta syyskuussa. Miten maltan odottaa?? Muita jotka haluaisivat jo tietoa pareista?
Toivotaan, että tällä kaudella ei tapahdu mitään kamalan hullua vaan parit ovat aikuismaisesti käyttäytyviä ja fiksuja. Toivoahan aina saa, vai mitä?
Kommentit (18026)
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan Katissa paljon itseäni, tosin olen häntä 10 vuotta vanhempi. Olen myös puhelias, liikunnallinen, itsevarma, vahvat mielipiteet omaava nainen. Monissa suhteissa on käynyt niin, että mies on jäänyt ihan alleni. Monesti olen myös seurustellut miesten kanssa, ketkä ovatkin haluaneet tietyllä tavalla vahvan ja aikaansaavan, jopa dominoivan naisen. Valitettavasti itse taas en ole yhtään pitänyt siitä roolista, että minä vien ja mies vikisee. Jollain tasolla olen kuitenkin toivonut, että löytyisi mies jolla olisi itsevarmuutta ja pokkaa ottaa ohjat. Katihan viestitti myös ihan samaa. Esim. oli tosi tyytyväinen, kun oli kysynyt Jannelta että sopiiko kun keskeytän ja Janne oli vastannut että ei sovi. Samoin Outokummun vierailulla Katista oli ollut parasta, että Janne oli suunnitellut vierailun ohjelman, eikä ollut kysellyt Katin mielipidettä tai suunnitelmia.
Tuo ei kuitenkaan tarkoita, että ulkoisesti vahva nainen haluaisi salaa dominoivan ja päällepäsmärimiehen. Mutta vahva ja aikaansaava nainen ei myöskään halua katsella miestä, joka ei pysy hänen mukanaan ja joka sopeutuu kiltisti kaikkeen mitä nainen ehdottaa. Väitä, että Kati olisi itseasiassa vaan tykännyt, jos esim. juhannusostoksia tehdessään Janne olisi nakannut Katin ostoslistan menemään ja sanonut, että kuulepas rouva, tällä tavalla ei ostoksia hoideta. Esim. oma mieheni on luoteeltaan vahva ja itsevarma. Hän oikeasti alkaisi nauraa, jos lykkäisin hänelle lapun käteen ja sanoisin että hae sä noi ja sit katsotaan kumpi on nopeampi. Hän sanoisi, että jospa kuule hankkisin ihan ne tuotteet jotka haluankin ja mihinkään juoksukisoihin ei aleta ostoksilla.
Itse hämmennyn, kun itsevarmuus ja dominoiva ote sekoitetaan toisiinsa. Itsevarmuus ei ole samaa kuin toisen ylitse käveleminen. En mitenkään koe, että Kati olisi ollut yhtään sen itsevarmempi kuin Janne, oikeastaan vain päinvastoin. Jannen ulosanti oli verkkaisempaa ja erilaista kuin Katin, mutta se ei tarkoita huonoa itsetuntoa. Katin loputon tarve tietää, mitä toinen ajattelee, on paremminkin merkki huonosta itsetunnosta. Lopulta eropäätöksen varmaan teki Janne mietittyään ja harkittuaan tarkasti, mikä hänelle itselleen olisi parasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan Katissa paljon itseäni, tosin olen häntä 10 vuotta vanhempi. Olen myös puhelias, liikunnallinen, itsevarma, vahvat mielipiteet omaava nainen. Monissa suhteissa on käynyt niin, että mies on jäänyt ihan alleni. Monesti olen myös seurustellut miesten kanssa, ketkä ovatkin haluaneet tietyllä tavalla vahvan ja aikaansaavan, jopa dominoivan naisen. Valitettavasti itse taas en ole yhtään pitänyt siitä roolista, että minä vien ja mies vikisee. Jollain tasolla olen kuitenkin toivonut, että löytyisi mies jolla olisi itsevarmuutta ja pokkaa ottaa ohjat. Katihan viestitti myös ihan samaa. Esim. oli tosi tyytyväinen, kun oli kysynyt Jannelta että sopiiko kun keskeytän ja Janne oli vastannut että ei sovi. Samoin Outokummun vierailulla Katista oli ollut parasta, että Janne oli suunnitellut vierailun ohjelman, eikä ollut kysellyt Katin mielipidettä tai suunnitelmia.
Tuo ei kuitenkaan tarkoita, että ulkoisesti vahva nainen haluaisi salaa dominoivan ja päällepäsmärimiehen. Mutta vahva ja aikaansaava nainen ei myöskään halua katsella miestä, joka ei pysy hänen mukanaan ja joka sopeutuu kiltisti kaikkeen mitä nainen ehdottaa. Väitä, että Kati olisi itseasiassa vaan tykännyt, jos esim. juhannusostoksia tehdessään Janne olisi nakannut Katin ostoslistan menemään ja sanonut, että kuulepas rouva, tällä tavalla ei ostoksia hoideta. Esim. oma mieheni on luoteeltaan vahva ja itsevarma. Hän oikeasti alkaisi nauraa, jos lykkäisin hänelle lapun käteen ja sanoisin että hae sä noi ja sit katsotaan kumpi on nopeampi. Hän sanoisi, että jospa kuule hankkisin ihan ne tuotteet jotka haluankin ja mihinkään juoksukisoihin ei aleta ostoksilla.
Varmaan osaksi näin. Toisaalta pari on tuntenut toisensa korkeintaan yhden viikon, joten siihen nähden Jannen varovaisuus jossain määrin on ollut ihan fiksua. Vahva päsmäröinti vaatii vastapuolelta suurta joustamista tai tulee tarpeettomia konflikteja.
Pienet joustot ovat puolin ja toisin hyväksi, mutta Kati olisi tarvinut ja ehkä halunnutkin oikeasti jotain vastusta Jannesta. En usko, että olisi ollut pahitteeksi jos Janne olisi vaikka ihan ärähtänyt siitä, että NYT RIITTÄÄ TUO PUHUMISESTA JA TUNTEISTA JANKKAAMINEN. TUO ON KULUTTAVAA EIKÄ VIE SUHDETTAMME ETEENPÄIN OIKEALLA TAVALLA. Nythän Janne vain kuunteli pää painuksissa kun Kati pauhasi menemään.
Toinen esimerkki. Kati oikein halusi saada Jannelta jotain pientä reaktiota aikaan, esim. silloin kun olivat Jannen luona syömässä ja Kati halusi tietää mihin Janne istuu. Kati jankkasi ja jankkasi, halusi saada jonkun reaktion aikaan, mutta Janne silmät pyöreänä ihmetteli, että ei kai tässä nyt mitään vakipaikkoja ole eikä yhtään näyttänyt ymmärtävän mitä tapahtuu. Janne-parka. Minusta olisi ollut ihan hyväksyttävää, jos Janne olisi vaikka aavistuksen korottanut ääntään ja sanonut, että KATI, VOITKO LOPETTAA TUON PELLEILYN ISTUMAPAIKOISTA JA MENNÄ VAIN JOHONKIN ISTUMAAN. KIITOS.
MUTTA KATSOS KUN JOTKUT MEISTÄ HALUAVAT TOIMIA KORREKTISTI!!! Ei ole sivistynyttä puskea dominoiden. Ehkä joissakin piireissä niin tehdään, mutta itse katson sellainen moukkamaiseksi. Pojot Jannelle. Molemmille (ja kaikille osallistujille) sinänsä toivon toki jatkossa sellaista puolisoa jonka kanssa voi olla haluamallaan tavalla oma itsensä. <3
Ei minusta ole korrektia käytöstä antaa itsensä olla kynnysmatto. Korrektia on sanoa jämäkästi tai napakasti, että en pidä tuosta käytöksestä. Katin kanssa näkyi, että Jannella ei ollut mukava olla, Janne vaikutti olevan varpaisillaan. Helpommalla olisi päässyt, jos olisi sanonyt ystävällisesti mutta suoraan, että Kati, en pidä tuosta käytöksestä, voitko lopettaa. Ei siinä ole mitään epäkorrektia.
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan Katissa paljon itseäni, tosin olen häntä 10 vuotta vanhempi. Olen myös puhelias, liikunnallinen, itsevarma, vahvat mielipiteet omaava nainen. Monissa suhteissa on käynyt niin, että mies on jäänyt ihan alleni. Monesti olen myös seurustellut miesten kanssa, ketkä ovatkin haluaneet tietyllä tavalla vahvan ja aikaansaavan, jopa dominoivan naisen. Valitettavasti itse taas en ole yhtään pitänyt siitä roolista, että minä vien ja mies vikisee. Jollain tasolla olen kuitenkin toivonut, että löytyisi mies jolla olisi itsevarmuutta ja pokkaa ottaa ohjat. Katihan viestitti myös ihan samaa. Esim. oli tosi tyytyväinen, kun oli kysynyt Jannelta että sopiiko kun keskeytän ja Janne oli vastannut että ei sovi. Samoin Outokummun vierailulla Katista oli ollut parasta, että Janne oli suunnitellut vierailun ohjelman, eikä ollut kysellyt Katin mielipidettä tai suunnitelmia.
Tuo ei kuitenkaan tarkoita, että ulkoisesti vahva nainen haluaisi salaa dominoivan ja päällepäsmärimiehen. Mutta vahva ja aikaansaava nainen ei myöskään halua katsella miestä, joka ei pysy hänen mukanaan ja joka sopeutuu kiltisti kaikkeen mitä nainen ehdottaa. Väitä, että Kati olisi itseasiassa vaan tykännyt, jos esim. juhannusostoksia tehdessään Janne olisi nakannut Katin ostoslistan menemään ja sanonut, että kuulepas rouva, tällä tavalla ei ostoksia hoideta. Esim. oma mieheni on luoteeltaan vahva ja itsevarma. Hän oikeasti alkaisi nauraa, jos lykkäisin hänelle lapun käteen ja sanoisin että hae sä noi ja sit katsotaan kumpi on nopeampi. Hän sanoisi, että jospa kuule hankkisin ihan ne tuotteet jotka haluankin ja mihinkään juoksukisoihin ei aleta ostoksilla.
.
Osatotuus tuossakin, ainoa pulma olikin siinä ettei Kati ole sitä mitä näyttää muille. Voisi toimia jos olisi esittämälläsi tavalla, vahva mies ja kummankin itsetunnot terveitä. Katistahan paljastu heti, että itsetunto on hyvin hyvin huojuva. Sitä voi koettaa peittää monin tavoin, mutta käytös ja puhe paljastavat. Heikon itsetunnon pönkittämiseksi oli väkisin päästävä toisen päähän. Jos olisi uskonut itseensä ja kunnioittanut edes piirun verran Jannea ei oli tarvinnut jankata tyhjästä. Olisi uskaltanut elää eteenpäin tarkkailematta ja kontrolloimatta toista. Karihan käänsi oman pulmansa Jannen päähän. Ei mennyt kuin strömsöössä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan Katissa paljon itseäni, tosin olen häntä 10 vuotta vanhempi. Olen myös puhelias, liikunnallinen, itsevarma, vahvat mielipiteet omaava nainen. Monissa suhteissa on käynyt niin, että mies on jäänyt ihan alleni. Monesti olen myös seurustellut miesten kanssa, ketkä ovatkin haluaneet tietyllä tavalla vahvan ja aikaansaavan, jopa dominoivan naisen. Valitettavasti itse taas en ole yhtään pitänyt siitä roolista, että minä vien ja mies vikisee. Jollain tasolla olen kuitenkin toivonut, että löytyisi mies jolla olisi itsevarmuutta ja pokkaa ottaa ohjat. Katihan viestitti myös ihan samaa. Esim. oli tosi tyytyväinen, kun oli kysynyt Jannelta että sopiiko kun keskeytän ja Janne oli vastannut että ei sovi. Samoin Outokummun vierailulla Katista oli ollut parasta, että Janne oli suunnitellut vierailun ohjelman, eikä ollut kysellyt Katin mielipidettä tai suunnitelmia.
Tuo ei kuitenkaan tarkoita, että ulkoisesti vahva nainen haluaisi salaa dominoivan ja päällepäsmärimiehen. Mutta vahva ja aikaansaava nainen ei myöskään halua katsella miestä, joka ei pysy hänen mukanaan ja joka sopeutuu kiltisti kaikkeen mitä nainen ehdottaa. Väitä, että Kati olisi itseasiassa vaan tykännyt, jos esim. juhannusostoksia tehdessään Janne olisi nakannut Katin ostoslistan menemään ja sanonut, että kuulepas rouva, tällä tavalla ei ostoksia hoideta. Esim. oma mieheni on luoteeltaan vahva ja itsevarma. Hän oikeasti alkaisi nauraa, jos lykkäisin hänelle lapun käteen ja sanoisin että hae sä noi ja sit katsotaan kumpi on nopeampi. Hän sanoisi, että jospa kuule hankkisin ihan ne tuotteet jotka haluankin ja mihinkään juoksukisoihin ei aleta ostoksilla.
.
Osatotuus tuossakin, ainoa pulma olikin siinä ettei Kati ole sitä mitä näyttää muille. Voisi toimia jos olisi esittämälläsi tavalla, vahva mies ja kummankin itsetunnot terveitä. Katistahan paljastu heti, että itsetunto on hyvin hyvin huojuva. Sitä voi koettaa peittää monin tavoin, mutta käytös ja puhe paljastavat. Heikon itsetunnon pönkittämiseksi oli väkisin päästävä toisen päähän. Jos olisi uskonut itseensä ja kunnioittanut edes piirun verran Jannea ei oli tarvinnut jankata tyhjästä. Olisi uskaltanut elää eteenpäin tarkkailematta ja kontrolloimatta toista. Karihan käänsi oman pulmansa Jannen päähän. Ei mennyt kuin strömsöössä.
Jep, olet oikeassa, otan tuolta osin sanojani takaisin. Tuo jatkuva varmistelu toisen tunteista ("jos et sä puhu koko aikaa, luulen että pimität jotain tärkeää) ja toive toisen pään sisään pääsemisestä ei ole hyvää itsetuntoa.
Janne toimi korrektisti pitkään. Pojot siitä tosiaan. Mutta sitten kun hän avaisi sanaisen arkkunsa ravintolan pöydässä, sieltä tulikin aikamoinen lataus.. Silloinkin rauhallisella, surastaan monotonisella, äänellä. Tutui, että mentiin ääripäästä toiseen.
Tunnistan itsesssäni tuon "nurkkaanajetun syndrooman". Koitan olla kohtelias ja hienovaraisesti huomauttaa asioista. Sitten kun tulee mitta täyteen, päästän ulos kaikki kerralla. Tosin suuremmalla volyymillä kuin Janne.
Janne joutui ikävästi heti alakynteen. Hän on hiljainen ja harkitseva mutta ei vaikuta tyhmältä.
Outokummussa Janne vaikutti viihtyvän mutta sai sitten kuulla kiitoksena, että nythän sinä olet puhunnut enemmän kuin aiemmin yhteensä. Viesti oli: olet huono mutta nyt olit pikkuisen parempi. Ei ihme, että ravintolassa tulikin totuus julki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan Katissa paljon itseäni, tosin olen häntä 10 vuotta vanhempi. Olen myös puhelias, liikunnallinen, itsevarma, vahvat mielipiteet omaava nainen. Monissa suhteissa on käynyt niin, että mies on jäänyt ihan alleni. Monesti olen myös seurustellut miesten kanssa, ketkä ovatkin haluaneet tietyllä tavalla vahvan ja aikaansaavan, jopa dominoivan naisen. Valitettavasti itse taas en ole yhtään pitänyt siitä roolista, että minä vien ja mies vikisee. Jollain tasolla olen kuitenkin toivonut, että löytyisi mies jolla olisi itsevarmuutta ja pokkaa ottaa ohjat. Katihan viestitti myös ihan samaa. Esim. oli tosi tyytyväinen, kun oli kysynyt Jannelta että sopiiko kun keskeytän ja Janne oli vastannut että ei sovi. Samoin Outokummun vierailulla Katista oli ollut parasta, että Janne oli suunnitellut vierailun ohjelman, eikä ollut kysellyt Katin mielipidettä tai suunnitelmia.
Tuo ei kuitenkaan tarkoita, että ulkoisesti vahva nainen haluaisi salaa dominoivan ja päällepäsmärimiehen. Mutta vahva ja aikaansaava nainen ei myöskään halua katsella miestä, joka ei pysy hänen mukanaan ja joka sopeutuu kiltisti kaikkeen mitä nainen ehdottaa. Väitä, että Kati olisi itseasiassa vaan tykännyt, jos esim. juhannusostoksia tehdessään Janne olisi nakannut Katin ostoslistan menemään ja sanonut, että kuulepas rouva, tällä tavalla ei ostoksia hoideta. Esim. oma mieheni on luoteeltaan vahva ja itsevarma. Hän oikeasti alkaisi nauraa, jos lykkäisin hänelle lapun käteen ja sanoisin että hae sä noi ja sit katsotaan kumpi on nopeampi. Hän sanoisi, että jospa kuule hankkisin ihan ne tuotteet jotka haluankin ja mihinkään juoksukisoihin ei aleta ostoksilla.
Varmaan osaksi näin. Toisaalta pari on tuntenut toisensa korkeintaan yhden viikon, joten siihen nähden Jannen varovaisuus jossain määrin on ollut ihan fiksua. Vahva päsmäröinti vaatii vastapuolelta suurta joustamista tai tulee tarpeettomia konflikteja.
Pienet joustot ovat puolin ja toisin hyväksi, mutta Kati olisi tarvinut ja ehkä halunnutkin oikeasti jotain vastusta Jannesta. En usko, että olisi ollut pahitteeksi jos Janne olisi vaikka ihan ärähtänyt siitä, että NYT RIITTÄÄ TUO PUHUMISESTA JA TUNTEISTA JANKKAAMINEN. TUO ON KULUTTAVAA EIKÄ VIE SUHDETTAMME ETEENPÄIN OIKEALLA TAVALLA. Nythän Janne vain kuunteli pää painuksissa kun Kati pauhasi menemään.
Toinen esimerkki. Kati oikein halusi saada Jannelta jotain pientä reaktiota aikaan, esim. silloin kun olivat Jannen luona syömässä ja Kati halusi tietää mihin Janne istuu. Kati jankkasi ja jankkasi, halusi saada jonkun reaktion aikaan, mutta Janne silmät pyöreänä ihmetteli, että ei kai tässä nyt mitään vakipaikkoja ole eikä yhtään näyttänyt ymmärtävän mitä tapahtuu. Janne-parka. Minusta olisi ollut ihan hyväksyttävää, jos Janne olisi vaikka aavistuksen korottanut ääntään ja sanonut, että KATI, VOITKO LOPETTAA TUON PELLEILYN ISTUMAPAIKOISTA JA MENNÄ VAIN JOHONKIN ISTUMAAN. KIITOS.
Tuo vastuksen ja reaktioiden hakeminen tarkoittaa jotain ihme peliä, ei parisuhdetta.
Juu, olet oikeassa tässä, ettei hyvää parisuhteeseen kuulu jatkuva vastuksen ja reaktioiden hakeminen. Esim. eräs oma suhteeni kaatui mm. siihen, että mies olisi halunnut koko ajan väitellä erilaisista asioista. Hänen mielestään se olisi ollut merkki kiihkeästä ja intohimoisista suhteista (vähän kuin joistain 15-vuotiaille suunnatuista kliseisistä romanttisista komedioista), minusta taas jatkuva väittely ja argumentointi olisi todella hajottavaa ja rasittavaa. Hyvässä parisuhteessa puhalletaan yhteen hiileen, ei hajoiteta haurasta hiillosta.
Mutta silti väitän, että tutustumisen alkuvaiheessa, missä Janne ja Katikin oli tässä sarjassa, tulee melkeinpä luonnostaan tietynlainen roolien ja reaktioiden hakeminen. Kati olisi selvästi halunnut saada tietää, pystyykö Janne tarvittaessa näyttämään kaapin paikan. Janne itsekin tuumasi, että hän on ruotsalaistyyppinen juu-juu-diskuteeraaja, joka ei halua pahoittaa kenenkään mieltä, kun Kati olisi selvästi kaivannut miestä, jolla on jämäkät ja suorat mielipiteet ja joka ei epäröi esittää mielipiteitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan Katissa paljon itseäni, tosin olen häntä 10 vuotta vanhempi. Olen myös puhelias, liikunnallinen, itsevarma, vahvat mielipiteet omaava nainen. Monissa suhteissa on käynyt niin, että mies on jäänyt ihan alleni. Monesti olen myös seurustellut miesten kanssa, ketkä ovatkin haluaneet tietyllä tavalla vahvan ja aikaansaavan, jopa dominoivan naisen. Valitettavasti itse taas en ole yhtään pitänyt siitä roolista, että minä vien ja mies vikisee. Jollain tasolla olen kuitenkin toivonut, että löytyisi mies jolla olisi itsevarmuutta ja pokkaa ottaa ohjat. Katihan viestitti myös ihan samaa. Esim. oli tosi tyytyväinen, kun oli kysynyt Jannelta että sopiiko kun keskeytän ja Janne oli vastannut että ei sovi. Samoin Outokummun vierailulla Katista oli ollut parasta, että Janne oli suunnitellut vierailun ohjelman, eikä ollut kysellyt Katin mielipidettä tai suunnitelmia.
Tuo ei kuitenkaan tarkoita, että ulkoisesti vahva nainen haluaisi salaa dominoivan ja päällepäsmärimiehen. Mutta vahva ja aikaansaava nainen ei myöskään halua katsella miestä, joka ei pysy hänen mukanaan ja joka sopeutuu kiltisti kaikkeen mitä nainen ehdottaa. Väitä, että Kati olisi itseasiassa vaan tykännyt, jos esim. juhannusostoksia tehdessään Janne olisi nakannut Katin ostoslistan menemään ja sanonut, että kuulepas rouva, tällä tavalla ei ostoksia hoideta. Esim. oma mieheni on luoteeltaan vahva ja itsevarma. Hän oikeasti alkaisi nauraa, jos lykkäisin hänelle lapun käteen ja sanoisin että hae sä noi ja sit katsotaan kumpi on nopeampi. Hän sanoisi, että jospa kuule hankkisin ihan ne tuotteet jotka haluankin ja mihinkään juoksukisoihin ei aleta ostoksilla.
.
Osatotuus tuossakin, ainoa pulma olikin siinä ettei Kati ole sitä mitä näyttää muille. Voisi toimia jos olisi esittämälläsi tavalla, vahva mies ja kummankin itsetunnot terveitä. Katistahan paljastu heti, että itsetunto on hyvin hyvin huojuva. Sitä voi koettaa peittää monin tavoin, mutta käytös ja puhe paljastavat. Heikon itsetunnon pönkittämiseksi oli väkisin päästävä toisen päähän. Jos olisi uskonut itseensä ja kunnioittanut edes piirun verran Jannea ei oli tarvinnut jankata tyhjästä. Olisi uskaltanut elää eteenpäin tarkkailematta ja kontrolloimatta toista. Karihan käänsi oman pulmansa Jannen päähän. Ei mennyt kuin strömsöössä.
Jatkuva puhuminen, kikatus ja hallinnan tarve todellakin kielii enemmän huonosta itsetunnosta kuin vahvuudesta. Hän itse sanoi usein olevansa rempseä (en muista tarkkaa sanaa). Hänellä oli kiire tuottaa itse puhetta, jotta pysytään hänelle tutuissa aiheissa.
Vahva ihminen, jolla on hyvä itsetunto, uskaltaa antaa toiselle tilaa olla se millainen on.
Molemmista jäi sellainen fiilis, että suhteen julkisivu oli tärkeämpää kuin näyttää ja kohdata tunteensa. Saati että kohtaisi toisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan Katissa paljon itseäni, tosin olen häntä 10 vuotta vanhempi. Olen myös puhelias, liikunnallinen, itsevarma, vahvat mielipiteet omaava nainen. Monissa suhteissa on käynyt niin, että mies on jäänyt ihan alleni. Monesti olen myös seurustellut miesten kanssa, ketkä ovatkin haluaneet tietyllä tavalla vahvan ja aikaansaavan, jopa dominoivan naisen. Valitettavasti itse taas en ole yhtään pitänyt siitä roolista, että minä vien ja mies vikisee. Jollain tasolla olen kuitenkin toivonut, että löytyisi mies jolla olisi itsevarmuutta ja pokkaa ottaa ohjat. Katihan viestitti myös ihan samaa. Esim. oli tosi tyytyväinen, kun oli kysynyt Jannelta että sopiiko kun keskeytän ja Janne oli vastannut että ei sovi. Samoin Outokummun vierailulla Katista oli ollut parasta, että Janne oli suunnitellut vierailun ohjelman, eikä ollut kysellyt Katin mielipidettä tai suunnitelmia.
Tuo ei kuitenkaan tarkoita, että ulkoisesti vahva nainen haluaisi salaa dominoivan ja päällepäsmärimiehen. Mutta vahva ja aikaansaava nainen ei myöskään halua katsella miestä, joka ei pysy hänen mukanaan ja joka sopeutuu kiltisti kaikkeen mitä nainen ehdottaa. Väitä, että Kati olisi itseasiassa vaan tykännyt, jos esim. juhannusostoksia tehdessään Janne olisi nakannut Katin ostoslistan menemään ja sanonut, että kuulepas rouva, tällä tavalla ei ostoksia hoideta. Esim. oma mieheni on luoteeltaan vahva ja itsevarma. Hän oikeasti alkaisi nauraa, jos lykkäisin hänelle lapun käteen ja sanoisin että hae sä noi ja sit katsotaan kumpi on nopeampi. Hän sanoisi, että jospa kuule hankkisin ihan ne tuotteet jotka haluankin ja mihinkään juoksukisoihin ei aleta ostoksilla.
.
Osatotuus tuossakin, ainoa pulma olikin siinä ettei Kati ole sitä mitä näyttää muille. Voisi toimia jos olisi esittämälläsi tavalla, vahva mies ja kummankin itsetunnot terveitä. Katistahan paljastu heti, että itsetunto on hyvin hyvin huojuva. Sitä voi koettaa peittää monin tavoin, mutta käytös ja puhe paljastavat. Heikon itsetunnon pönkittämiseksi oli väkisin päästävä toisen päähän. Jos olisi uskonut itseensä ja kunnioittanut edes piirun verran Jannea ei oli tarvinnut jankata tyhjästä. Olisi uskaltanut elää eteenpäin tarkkailematta ja kontrolloimatta toista. Karihan käänsi oman pulmansa Jannen päähän. Ei mennyt kuin strömsöössä.
Jatkuva puhuminen, kikatus ja hallinnan tarve todellakin kielii enemmän huonosta itsetunnosta kuin vahvuudesta. Hän itse sanoi usein olevansa rempseä (en muista tarkkaa sanaa). Hänellä oli kiire tuottaa itse puhetta, jotta pysytään hänelle tutuissa aiheissa.
Vahva ihminen, jolla on hyvä itsetunto, uskaltaa antaa toiselle tilaa olla se millainen on.
Molemmista jäi sellainen fiilis, että suhteen julkisivu oli tärkeämpää kuin näyttää ja kohdata tunteensa. Saati että kohtaisi toisen.
Kyllä, mitä enemmän tätä mietin, sitä huonommalta vaikuttaa Katin itsetunto. Toisaalta en usko, että Jannellakaan on sen parempi itsetunto ollut. Niin nöyrän ja lannistuneen näköisenä kuunteli Katin jäkätystä ja pompottelua. Esim. jonkun äsken kirjoittama Outokummussa tapahtunut juttu, "puhuit enemmän parin päivän aikana kuin koskaan aiemmin". Eli kehukin on laitettu eräänlaisen piikin muotoon, ja näitä esimerkkejä oli mielestäni useampia. Jos itse olisi ollut Janne, en olisi vaan hymyssäsuin kuunnellut näitä, vaan olisin konfrontoinut ystävällisesti mutta suorasanaisesti. Hyvä itsetunto on myös sitä, että arvostaa itseään eikä anna itseään kohdeltavan kuin vanhaa tiskirättiä.
Jos miestä kohtelee kuin vanhaa tiskirättiä ja siihen yhdistetään se, ettei nainen halua fyysistä läheisyyttä, ollaankin keskiverto avioliiton ytimessä. Puolet liitoista päättyy eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina kannattaa myös muistaa, että kameroiden edessä Katin kontrolloiva puoli saattoi korostua. Tuntuisi ymmärrettävältä pyrkiä hallitsemaan asioita ja toista, kun on jatkuvan arvioinnin alla. Tähän varmaan sortuu vähän jokainen tässä ohjelmassa.
Vierailija kirjoitti:
Jos miestä kohtelee kuin vanhaa tiskirättiä ja siihen yhdistetään se, ettei nainen halua fyysistä läheisyyttä, ollaankin keskiverto avioliiton ytimessä. Puolet liitoista päättyy eroon.
Sinulla on liian pessimistinen kuva. Paljon on myös vähintäänkin keskimääräisesti onnellisia liitoja. Ja tuo "puolet liitoista päättyy eroon" selittyy sillä, että tietyt ihmiset eroavat ja menevät naimisiin uudelleen monta kertaa. Ei niin, että ensimmäiseen avioliittoon mentäessä olisi tilastollinen todennäköisyys 0.5 eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistuu mieleen Tony Dunderfeltin ajatus suomalaisen miehen tavasta olla puolison rinnalla.
1-tason mies: Oli joku luolamiesmäinen, joka saattaa sytyttää sängyssä tai rakentaessaan talon, mutta on kykenemätön kohtaamaan kumppaninsa keskustelussa tai tunnetasolla. Tästä seuraa riitoja ja mies eristäytyy autotalliinsa yms. Tämä miesmalli on vanhanaikainen ja yleinen menneissä sukupolvissa.
2-tason mies: On enemmän Jannen kaltainen keskusteleva ja joustava pehmeä miestyyppi. Osaa tukea ja lohduttaa kumppaniaan ja huomioida kotitöissä yms. Vetovoiman kanssa taas tulee ongelmia, kun kumppani haluaisi miehen osaavan myös viedä ja ottaa paikkansa yms. Tämä miestyyppi on moderni ja yleistynyt nykypäivänä.
3-tason mies: Yhdistää kahden edellisen hyvät puolet. Olisi sitä voimakasta vetovoimaa että tunneälyä ja empaattista pehmeyttä.
Silti sanon, että jos kumppanilla itsellään on puutteita itsetunnossa (kontrolloi) niin ensisijaisesti hän vastaa niistä itse eikä siihen oteta korjaamaan ja terapeutiksi 3-tason miestyyppiä.
Saa kritisoida Dunderfeltin tiivistystä nykyajan parisuhdeongelmista ja vetovoiman vähäisyydestä. Sinänsä varmaan sellaisena yksinkertaistuksena voi olla avuksi ja auttaa ymmärtämään puolisoa.
M37b
Vierailija kirjoitti:
Muistuu mieleen Tony Dunderfeltin ajatus suomalaisen miehen tavasta olla puolison rinnalla.
1-tason mies: Oli joku luolamiesmäinen, joka saattaa sytyttää sängyssä tai rakentaessaan talon, mutta on kykenemätön kohtaamaan kumppaninsa keskustelussa tai tunnetasolla. Tästä seuraa riitoja ja mies eristäytyy autotalliinsa yms. Tämä miesmalli on vanhanaikainen ja yleinen menneissä sukupolvissa.
2-tason mies: On enemmän Jannen kaltainen keskusteleva ja joustava pehmeä miestyyppi. Osaa tukea ja lohduttaa kumppaniaan ja huomioida kotitöissä yms. Vetovoiman kanssa taas tulee ongelmia, kun kumppani haluaisi miehen osaavan myös viedä ja ottaa paikkansa yms. Tämä miestyyppi on moderni ja yleistynyt nykypäivänä.
3-tason mies: Yhdistää kahden edellisen hyvät puolet. Olisi sitä voimakasta vetovoimaa että tunneälyä ja empaattista pehmeyttä.
Silti sanon, että jos kumppanilla itsellään on puutteita itsetunnossa (kontrolloi) niin ensisijaisesti hän vastaa niistä itse eikä siihen oteta korjaamaan ja terapeutiksi 3-tason miestyyppiä.
Saa kritisoida Dunderfeltin tiivistystä nykyajan parisuhdeongelmista ja vetovoiman vähäisyydestä. Sinänsä varmaan sellaisena yksinkertaistuksena voi olla avuksi ja auttaa ymmärtämään puolisoa.
M37b
Dunderin teoriahan on vaan hänen omansa, eikä mikään psykologia-tieteen tieteellinen teoria (näin sanoi minulle ystäväni, joka on psykologi eikä kuulemma ammatillisesti arvosta Dunderia yhtään), mutta silti intuitiivisesti ajatellen Dunderin teorissa on järkeä. Osalle naisista toki 2-tason mies sopii hyvin eikä ole mitään ongelmia. Itse löysin pari vuotta sitten miehen, joka on 3-tason mies ja hänen kanssaan on ihan erilainen suhde. En välttämättä edes olisi ostanut tätä Dunderin käsitystä ellen olisi tutustunut mieheeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos miestä kohtelee kuin vanhaa tiskirättiä ja siihen yhdistetään se, ettei nainen halua fyysistä läheisyyttä, ollaankin keskiverto avioliiton ytimessä. Puolet liitoista päättyy eroon.
Sinulla on liian pessimistinen kuva. Paljon on myös vähintäänkin keskimääräisesti onnellisia liitoja. Ja tuo "puolet liitoista päättyy eroon" selittyy sillä, että tietyt ihmiset eroavat ja menevät naimisiin uudelleen monta kertaa. Ei niin, että ensimmäiseen avioliittoon mentäessä olisi tilastollinen todennäköisyys 0.5 eroon.
Jep, tuo 'puolet päättyy eroon' -väite on väärin! 39% liitoista päättyy eroon pitkällä aikavälillä tarkasteltuna.
"Väite, että puolet avioliitoista päättyy eroon, on tulkinnanvarainen. Luku on syntynyt siten, että on verrattu könttänä kaikkia yhden vuoden aikana solmittuja avioliittoja samaan vuoteen osuneisiin eroihin. Luvut eivät kuitenkaan ole keskenään vertailukelpoiset, sillä eroon päätyneet avioliitot on solmittu useana vuotena.
– Fiksumpaa on, kun tarkastellaan pitkällä aikavälillä, moniko solmittu avioliitto päätyy eroon. Siitä saadaan avioliiton kariutumisennuste, joka on tällä hetkellä 39 prosenttia, Kontula sanoo."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistuu mieleen Tony Dunderfeltin ajatus suomalaisen miehen tavasta olla puolison rinnalla.
1-tason mies: Oli joku luolamiesmäinen, joka saattaa sytyttää sängyssä tai rakentaessaan talon, mutta on kykenemätön kohtaamaan kumppaninsa keskustelussa tai tunnetasolla. Tästä seuraa riitoja ja mies eristäytyy autotalliinsa yms. Tämä miesmalli on vanhanaikainen ja yleinen menneissä sukupolvissa.
2-tason mies: On enemmän Jannen kaltainen keskusteleva ja joustava pehmeä miestyyppi. Osaa tukea ja lohduttaa kumppaniaan ja huomioida kotitöissä yms. Vetovoiman kanssa taas tulee ongelmia, kun kumppani haluaisi miehen osaavan myös viedä ja ottaa paikkansa yms. Tämä miestyyppi on moderni ja yleistynyt nykypäivänä.
3-tason mies: Yhdistää kahden edellisen hyvät puolet. Olisi sitä voimakasta vetovoimaa että tunneälyä ja empaattista pehmeyttä.
Silti sanon, että jos kumppanilla itsellään on puutteita itsetunnossa (kontrolloi) niin ensisijaisesti hän vastaa niistä itse eikä siihen oteta korjaamaan ja terapeutiksi 3-tason miestyyppiä.
Saa kritisoida Dunderfeltin tiivistystä nykyajan parisuhdeongelmista ja vetovoiman vähäisyydestä. Sinänsä varmaan sellaisena yksinkertaistuksena voi olla avuksi ja auttaa ymmärtämään puolisoa.
M37b
Dunderin teoriahan on vaan hänen omansa, eikä mikään psykologia-tieteen tieteellinen teoria (näin sanoi minulle ystäväni, joka on psykologi eikä kuulemma ammatillisesti arvosta Dunderia yhtään), mutta silti intuitiivisesti ajatellen Dunderin teorissa on järkeä. Osalle naisista toki 2-tason mies sopii hyvin eikä ole mitään ongelmia. Itse löysin pari vuotta sitten miehen, joka on 3-tason mies ja hänen kanssaan on ihan erilainen suhde. En välttämättä edes olisi ostanut tätä Dunderin käsitystä ellen olisi tutustunut mieheeni.
Samaa mieltä, että tuota yleistystä ei kannata liikaa uskoa. Auttaa kuitenkin ehkä miehiä ymmärtämään mistä osa parisuhdeongelmista voi kiikastaa jos tunnistaa itsessään jomman kumman miestyypin. Varsinkin tämä kakkostyypin osalta saattaa hämärtyä se, että mies luulee olevansa moderni ja perillä mitä mieheltä halutaan miehenä ja isänä esimerkiksi, ja lopulta unohtuu se alkukantaisempi puoli jolla vetovoimaa kasvatetaan.
-sama-
Tällä kaudella eroprosentti näillä pareilla oli 100
Vierailija kirjoitti:
Aina kannattaa myös muistaa, että kameroiden edessä Katin kontrolloiva puoli saattoi korostua. Tuntuisi ymmärrettävältä pyrkiä hallitsemaan asioita ja toista, kun on jatkuvan arvioinnin alla. Tähän varmaan sortuu vähän jokainen tässä ohjelmassa.
Tämä on varmasti totta kaikkien kohdalla.
Siksikin ihmettelen, miten paljon kitkaa, draamaa ja kyyneliä kameroille näytetään. He ansaitsisivat kunnon korvauksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan Katissa paljon itseäni, tosin olen häntä 10 vuotta vanhempi. Olen myös puhelias, liikunnallinen, itsevarma, vahvat mielipiteet omaava nainen. Monissa suhteissa on käynyt niin, että mies on jäänyt ihan alleni. Monesti olen myös seurustellut miesten kanssa, ketkä ovatkin haluaneet tietyllä tavalla vahvan ja aikaansaavan, jopa dominoivan naisen. Valitettavasti itse taas en ole yhtään pitänyt siitä roolista, että minä vien ja mies vikisee. Jollain tasolla olen kuitenkin toivonut, että löytyisi mies jolla olisi itsevarmuutta ja pokkaa ottaa ohjat. Katihan viestitti myös ihan samaa. Esim. oli tosi tyytyväinen, kun oli kysynyt Jannelta että sopiiko kun keskeytän ja Janne oli vastannut että ei sovi. Samoin Outokummun vierailulla Katista oli ollut parasta, että Janne oli suunnitellut vierailun ohjelman, eikä ollut kysellyt Katin mielipidettä tai suunnitelmia.
Tuo ei kuitenkaan tarkoita, että ulkoisesti vahva nainen haluaisi salaa dominoivan ja päällepäsmärimiehen. Mutta vahva ja aikaansaava nainen ei myöskään halua katsella miestä, joka ei pysy hänen mukanaan ja joka sopeutuu kiltisti kaikkeen mitä nainen ehdottaa. Väitä, että Kati olisi itseasiassa vaan tykännyt, jos esim. juhannusostoksia tehdessään Janne olisi nakannut Katin ostoslistan menemään ja sanonut, että kuulepas rouva, tällä tavalla ei ostoksia hoideta. Esim. oma mieheni on luoteeltaan vahva ja itsevarma. Hän oikeasti alkaisi nauraa, jos lykkäisin hänelle lapun käteen ja sanoisin että hae sä noi ja sit katsotaan kumpi on nopeampi. Hän sanoisi, että jospa kuule hankkisin ihan ne tuotteet jotka haluankin ja mihinkään juoksukisoihin ei aleta ostoksilla.
Varmaan osaksi näin. Toisaalta pari on tuntenut toisensa korkeintaan yhden viikon, joten siihen nähden Jannen varovaisuus jossain määrin on ollut ihan fiksua. Vahva päsmäröinti vaatii vastapuolelta suurta joustamista tai tulee tarpeettomia konflikteja.
Tuon Katin tyhjän jankuttamisen jälkeen, kuka tahansa perääntyisi, ja näin on käynytkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos miestä kohtelee kuin vanhaa tiskirättiä ja siihen yhdistetään se, ettei nainen halua fyysistä läheisyyttä, ollaankin keskiverto avioliiton ytimessä. Puolet liitoista päättyy eroon.
Sinulla on liian pessimistinen kuva. Paljon on myös vähintäänkin keskimääräisesti onnellisia liitoja. Ja tuo "puolet liitoista päättyy eroon" selittyy sillä, että tietyt ihmiset eroavat ja menevät naimisiin uudelleen monta kertaa. Ei niin, että ensimmäiseen avioliittoon mentäessä olisi tilastollinen todennäköisyys 0.5 eroon.
Juurikin näin. Jos ajattelen tässä tätä meidän naapurustoa, niin kaikki yhtä paria lukuun ottamatta ovat edelleen naimisissa sen ensimmäisen aviopuolisonsa kanssa. Suurin osa ihmisistä, jotka tunnen, ovat naimisissa sen alkuperäisen kumppanin kanssa. Toki eronneitakin on, mutta ei se niin yleistä ole, kuin mitä tilastot osoittaa, koska monet on sarjaeroojia. Ollaan pari vuotta yhdessä ja erotaan ja taas sama uudelleen.
Ketju on lukittu.
MUTTA KATSOS KUN JOTKUT MEISTÄ HALUAVAT TOIMIA KORREKTISTI!!! Ei ole sivistynyttä puskea dominoiden. Ehkä joissakin piireissä niin tehdään, mutta itse katson sellainen moukkamaiseksi. Pojot Jannelle. Molemmille (ja kaikille osallistujille) sinänsä toivon toki jatkossa sellaista puolisoa jonka kanssa voi olla haluamallaan tavalla oma itsensä. <3