Vuonna 1986 syntyneet, millainen elämäntilanne?

Työskentelen koulutustani vastaavassa työssä, seurustelen, harrastan ja nautin elämästäni. Perheen perustaminen ei kuulu suunnitelmiini.

Opiskelen yliopistossa ja todennäköisesti valmistun maisteriksi kahden vuoden päästä. Olen osa-aikatyössä alalla, joka liippaa läheltä pääainettani. Asun Helsingin keskustassa vuokralla avomieheni kanssa. Ei lemmikkejä, ei vauvahaaveita. Matkustelemme, käymme hyvissä ravintoloissa, luen paljon, urheilen. 

Valmistuin vuosi sitten oikeustieteen maisteriksi. Tällä hetkellä olen kuntoutustuella MT-ongelmien vuoksi, tuskin koskaan tulen töihin menemäänkään. Päivät kuluvat dokaillessa ja kuntoutuksessa. Tällä hetkellä odotan kuntoutuksesta eroon pääsemistä ja pysyvää eläkettä. Koen elämäni turhaksi, ainoa lohtu elämässäni on viina, lemmikkimarsuni ja satunnaiset tapaamiset muutaman ystävän kanssa.

Up

Täällä kans yksi 86 syntynyt. Kolme tutkintoa käyty,oma yritys,yksi lapsi. Asumme lapseni kanssa rivitalossa.

Valmistuin kolme vuotta sitten sairaanhoitajaksi ja siitä lähtien olen tehnyt sitä työtä. Olen kihloissa tyttöystäväni kanssa ja häistä ollaan puhuttu (maistraatissa todennäköisesti virallistetaan suhteemme). Perheeseen kuuluu tällä hetkellä kissa. Lapsiakin halutaan aikanaan, mutta pitää nyt katsoa, miten niitä hankitaan, jos hankitaan. :)

Joo, ja kaksiossa asutaan.

Naimisissa, 2 lasta ja omistusasunto. Tällä hetkellä olen hoitovapaalla ja suunnittelen opiskelun aloitusta

Asun vuokrakämpässä, opiskelen ja autolainaa on vielä jälellä. Yksi lapsi, enempää ei tule ja harrastuksia riittää.

Muutamia vuosia sitten olin juuri valmistunut, naimisissa, asuin omistusasunnossa, oli velaton auto ja vauva. Näin se elämä heittelee :D

mieheni on -86syntynyt (itse -89) ja olemme naimisissa, mies vakityössä vuoroesimiehenä ilman koulutusta, kerrostalossa asutaan omistuskämpässä (kolmio) ja perheeseen kuuluu koira. Lasta olemme yrittäneet jo 5vuotta, mutta sitä ihanuutta meille ei olla suotu. matkustelemme ja nautimme elämästä molemmat omalla tavallaan. :) vaikeuksia on ollut ja varmasti tulee olemaan, lähinnä suhteemme kanssa, kiitos molempien kiivaan luonteen, mutta rakkautta riittää ja asiat hoituvat painollaan. tällä hetkellä tyytyväisiä elämäämme! :)

[quote author="Vierailija" time="14.07.2013 klo 23:30"]

Valmistuin vuosi sitten oikeustieteen maisteriksi. Tällä hetkellä olen kuntoutustuella MT-ongelmien vuoksi, tuskin koskaan tulen töihin menemäänkään. Päivät kuluvat dokaillessa ja kuntoutuksessa. Tällä hetkellä odotan kuntoutuksesta eroon pääsemistä ja pysyvää eläkettä. Koen elämäni turhaksi, ainoa lohtu elämässäni on viina, lemmikkimarsuni ja satunnaiset tapaamiset muutaman ystävän kanssa.

[/quote]

ot

Miten voi valmistua noin vaativasta koulusta mutta ei kykene olemaan työelämässä?

valmistun yliopistosta vuonna 2017, vielä siis riittää rämmittävää. Tää on mun toinen opiskelupaikka, edellisestä ei olisi tullut mitään, en olisi soveltunut alalle. Olen yhden lapsen äiti. vietin myös aikaa nuorempana pöpilässä mt-ongelmien (masentuneisuus, itsetuhoisuus, syömishäiriö) vuoksi, mikä osaltaan hidastutti elämääni, olen siis pari vuotta aikataulustani jäljessä. nykyään kaikki on jees, paitsi ulkomaille pitää vielä hankkiutua. for good...

oon pian ollu 7vuotta naimisissa..neljä tyttöä..ammatiltani fysioterapeutti..uus omakotitalo..aika kuluu oman perheen kans touhutessa ja urheillessa.

Mullakin oli ongelmia :) Olin lastenkodissa ja siinä sitä suttua olikin. Suurin ongelma oli se että peittelin sitä mitä olen. Siksi on jo yksi "järkevä ja käytännöllinen" ammatti alla. Mutten työllistynyt kun haaveilin "haihattelualoille".

-7-

Olen luokanopettaja ja kahden lapsen äiti. Naimisissa itseäni vanhemman miehen kanssa neljä vuotta. Asumme omakotitalossa. Luen, urheilen, teen töitä ja haavelen suurperheestä :)

Opiskelen yliopistossa. Takana toinen käytännöllisemmän alan koulutus, jolta muutama vuosi työkokemusta. Kolme lasta ja vähitellen alkaa pikkulapsiperhe-elämä muuttua vähemmän raskaaksi. Asutaan vuokralla miehen kanssa. Naimisissa olemme olleet kuusi vuotta. Mies on FM ja työelämässä ollut viisi vuotta. Palkka kohtuullinen.

Elämä on raskasta, mutta toisaalta olen onnellisempi kuin vuosiin. Silti tulevaisuus pelottaa. Lähinnä saanko töitä ja tulenko pärjäämään alalla. 

Lääkärinä työskentelen, naimisissa, yksi lapsi on ja toinen tuloillaan. Omistusasunto on ja purjeveneestä haaveillaan.

Toivottavasti onni jatkuu :)

Korkeakoulutustani vastaavassa vakituisessa työssä, naimisissa, kaksi koiraa, itse rakennettu omakotitalo, ulkomaanmatkoilla käydään vähintään 3 kk vuodessa eli juuri sellaista elämää vietän kuin haaveilin 10 v. sitten :-) All I ever wanted is here.

Olen naimisissa ja uusperheen äitipuoli. Omia lapsia ei ole. Valmistuin ammattikorkeakoulusta 2011 ja ollut saman vuoden keväästä alkaen ns. oikeissa töissä kuukausipalkalla, joskin kuukausipalkkaisen pitkän sijaisuuden vaihdoin kahteen osa-aikatyöhön saadakseni toisenlaista alan työkokemusta. Asutaan omakotitalossa miehen ja lasten sekä yhteensä seitsemän elukan kanssa. Remonttilainaa ja autolainaa on vielä yhdeksäksi vuodeksi, lisäremonttia suunnitellaan. Yhteisistä lapsistakin on ollut puhetta, mutta ei vielä ole yritetty. Täytyy tuon elämäntilanteen vielä aika lailla vakiintua, että kannattaa.

Olen 10 ja 8 vuotiaiden tyttöjen äiti ja tyttöjen isän kanssa olemme olleet yhdessä jo 12 vuotta. Valmistun ensi vuonna yhteiskuntatieteiden maisteriksi ja mieheni on ylä-asteen historian ja yhteiskuntaopin opettaja. Asumme 259 neliöisessä omakotitalossa, josta on vielä maksettavaa, mutta onpahan joskus oma. Teen opiskelujeni ohella töitä kaupan kassana. Emme voi enää saada lapsia, mutta aiomme adoptoida vielä yhden lapsen, kun olen päässyt työllistymään. Teiniäidistä kasvoi siis tässä tarinassa kunnon kansalainen ;)

Valmistuin vuosi sitten maisteriksi ja nyt olen vuoden verran ollut yliopistolla tohtorikoulutettavana. Väitöskirja on siis (toivottavasti) valmis kolmen vuoden kuluttua. Ostin itselleni hiljattain oman asunnon. Lapsia ei ole. Miesjuttunikin ovat vielä aika kepeitä, en koe olevani valmis tai halukas vakiintumaan vieläkään kenenkään kanssa. Viikonloppuisin tykkään edelleen bilettää, vaikka varsinainen opiskeluaika ohi onkin. Kaiken kaikkiaan olen tosi tyytyväinen elämääni, ei valittamista :)