Lue keskustelun säännöt.
Kahden kodin lapset. Mitä negatiivista käytännössä lapselle aiheutuu.
14.07.2013 |
KUn puhutaan tästä että ei ole hyväksi lapselle siirtyä kahden kodin väliä jos vanhemmat ovat eronneet. Tai, jotkut väittävät.
Mitä kielteisiä vaikutuksia sillä voi sitten olla lapsen psyykelle? Vai onko arvostelussa kyse vain jostain käytännön jutusta kuten että lapsen tavarat ovat jatkuvasti eri paikassa jne., jatkuvaa siirtymistä yms.
Kommentit (25)
Niinpä. Meillä päädyttiin tällaiseen järjestelyyn, koska ihan oikeasti haluttiin että lapsen kiinteä arjen yhteys molempiin vanhempiin säilyy. Koska näin se vaan säilyy parhaiten.
Etävanhempi voi myös olla hyvin tärkeä, hiukan eri tavalla vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.07.2013 klo 12:43"]
Olen itsekin asunut ilman ongelmia kahdella paikkakunnalla: toisella oli perhe ja toisella ei. Ainoa haitta oli, että joutui olemaan erossa perheestä. Mutta lapsenhan ei tarvitse!!
Lapsella on perhe molemmissa paikoissa. Lapsella on aina joku, joka pitää huolta. Lapsen ei tarvitse itse huolehtia liikkumisestaan eikä tavaroistaan, vaan aikuiset hoitavat asiat.
Siksi aikuisen ja lapsen asumista kahdessa kodissa ei voi verrata. Paitsi ehkä siihen, että asutaan kaupungissa ja mökillä. Onko se kovinkin haitallista? Ihan hirveetä, kun täytyy pakata ja siirtyä paikkakunnalta toiselle?
[/quote]
Voisi verrata, jos lapsen perhe siirtyisi sinne kakkoskotiin mukana. Eihän se siirry, toinen vanhempi (perheineen) jää ja toisen luo mennään. Voisi enintään verrata aikuiseen, jolla kaksi perhettä ja kiertää vuoroviikoin niiden luona. Voi miettiä miten itse sen kokisi, ja mitä vaatisi perheiltä, että tuntuisi että on tärkeä perheenjäsen vaikka onkin puolet ajasta poissa. Hyvässä tapauksessahan sitä tietysti on odotettu ja tärkeä henkilö molemmissa paikoissa.
Minusta vuoroviikoin asuminen voi toimia jos lapset vähän isompia, vanhemmat asuu lähekkäin, jos lapset näkee vanhempiaan kesken viikon ja vanhemmat muutenkin väleissä. Eikä ole hankalia uusperhesysteemejä.
[quote author="Vierailija" time="14.07.2013 klo 16:20"]
Lapsen siirtyminen paikasta toiseen on ala-arvoista vanhemmilta. Kuka aikuinen suostuisi tuollaiseen?
[/quote]Miten itse järjestäisit? Ei voi edellyttää että vanhemmat asuvat vuoro viikoin toisensa huusholleissa. Lapsi on sopeutuvainen jos saa rakkautta, huomiota, huolenpitoa jne
[quote author="Vierailija" time="14.07.2013 klo 16:22"]
Koulun näkökulmasta voin sanoa, että lapsella on aina palauttamatta kotiin allekirjoitettavaksi annettavat paperit, kun ne ovat siellä toisessa kodissa. Joskus myös koko reppu saattaa unohtua toiseen kotiin eikä sitä saa sieltä viikkoon, jos on kyseessä riitaisa ero eikä äiti anna tavata isää ennen isäviikkoa. Miten siinä sitten opiskelee ja tekee läksyjä - saati lukee kokeisiin, jos ei ole kirjoja?
[/quote]Meillä minä vastaan kaikesta mikä liittyy kouluun. En kysele ex miehen mielipiteitä ja nyt lukiossa ollessaan poika päättää jo itse.
Meillä on ollut systeemi monta vuotta jo jossa lapsi on viikot äidillä viikonloput, useimmat, isällä. Olemme todella sitoutuneita lapseen molemmat ja tästä systeemistä on muotoutunut kiinteä.
LÄhinnä tulee mieleen ajatus että lapsi tottuu "vetämään" edut molemmista kodeista ja ruinaamaan jotain haluamaansa siltä vanhemmalta jonka luona tietää että ollaan myötämielisempiä. Eroperheissä molemmat vanhemmat tai esim etävanhempi voi haluta hyvittää poissaoloa ja näkemättömyyttä ylenpalttisuudella ja lapsen hemmottelulla.
Toisaalta tuota etujen ruinaamista voi tapahtua yhden kodin sisälläkin, jos vaikka isä on tiukempi ja äiti heltyy aina niin silloin käännytään äidin puoleen kun halutaan jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelepa jos itse joutuisit viikon välein vaihtamaan asuinpaikkaa.
Aika monella aikuisella on kaksi asuntoa, toinen työpaikkakunnalla ja toinen siellä missä perhe on. Näin olen itsekin elänyt jo pitkään (tiedän monia muitakin), osin voin tehdä etätöitä joten vastaa varmaan tuollaista lapsen 50/50 asumista. Molemmissa paikoissa on omat juttunsa, toisessa perhe ja toisessa työkavereiden kanssa hengailu ja vapaa harrastaminen. Mieluummin asuisin samalla paikkakunnalla kuin perhekin, mutta osaan ottaa rusinat pullasta molemmissa paikoissa. Ehkä lapsetkin tekevät niin? Tärkeintä lienee kuitenkin vanhempien ja lasten hyvä suhde, vaikka ei aina voikaan olla yhdessä.
[quote author="Vierailija" time="14.07.2013 klo 12:19"]
Ajattelepa jos itse joutuisit viikon välein vaihtamaan asuinpaikkaa.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itse olin joka toinen vkl äidillä muuten isällä. Äidille soitin pienenä joka päivä ja vieläkintosi usein. Silti koen jääneeni jostain paitsi kun en ole asunut oikean äitini kanssa vaikka äitipuoli onkin ollut. Isälläkin tuli viisi lasta äitipuolen kanssa niin ei siinä paljon huomiota saanut... Jouluja ja synttäreitä vietettiin aina kahdesti ym. Toivon todella että omat lapseni ei joudu erolapsiksi.
Olen itsekin asunut ilman ongelmia kahdella paikkakunnalla: toisella oli perhe ja toisella ei. Ainoa haitta oli, että joutui olemaan erossa perheestä. Mutta lapsenhan ei tarvitse!!
Lapsella on perhe molemmissa paikoissa. Lapsella on aina joku, joka pitää huolta. Lapsen ei tarvitse itse huolehtia liikkumisestaan eikä tavaroistaan, vaan aikuiset hoitavat asiat.
Siksi aikuisen ja lapsen asumista kahdessa kodissa ei voi verrata. Paitsi ehkä siihen, että asutaan kaupungissa ja mökillä. Onko se kovinkin haitallista? Ihan hirveetä, kun täytyy pakata ja siirtyä paikkakunnalta toiselle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.07.2013 klo 12:31"]
Aika monella aikuisella on kaksi asuntoa, toinen työpaikkakunnalla ja toinen siellä missä perhe on. Näin olen itsekin elänyt jo pitkään (tiedän monia muitakin), osin voin tehdä etätöitä joten vastaa varmaan tuollaista lapsen 50/50 asumista. Molemmissa paikoissa on omat juttunsa, toisessa perhe ja toisessa työkavereiden kanssa hengailu ja vapaa harrastaminen. Mieluummin asuisin samalla paikkakunnalla kuin perhekin, mutta osaan ottaa rusinat pullasta molemmissa paikoissa. Ehkä lapsetkin tekevät niin? Tärkeintä lienee kuitenkin vanhempien ja lasten hyvä suhde, vaikka ei aina voikaan olla yhdessä.
[quote author="Vierailija" time="14.07.2013 klo 12:19"]
Ajattelepa jos itse joutuisit viikon välein vaihtamaan asuinpaikkaa.
[/quote]
[/quote]
Aika monella = alle 3% suomalaisista
Oman kokemuksen perusteella voisin sanoa että vuoroasuminen (esim viikko-viikko) ei ole hyvä jos ihan pieni lapsi. Noin eskari-ikäisellä ehkä jo parempi. Mutta ihan ehdottomasti täytyy vanhempien olla hyvissä väleissä, asua lyhyen matkan päässä toisistaan, olla tiiviisti tekemisissä ja sopia lapsen asioista ihan samalla tavalla kuin saman katon alla asuessa.
Ei tarvita Tasan samoja sääntöjä molempiin koteihin, sehän on aikuisen asia päättää miten hänen kodissa eletään, mutta kasvatuksessa kuitenkin vanhemmat vetää yhtä köyttä.
En usko että vuoroasuminen on mahdollista jos vanhemmilla riitaiset välit, siitä ne ongelmat tulee.
Itse jos voisin tehdä toisin niin en olisi niin pieniä lapsia laittanut vuoroviikkosysteemiin, se oli raskasta aikaa aluksi. Nyt menee hyvin kun ovat teini-iässä jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.07.2013 klo 12:02"]
Aikuisena ei kykene sitoutumaan, koska lapsena on koko ajan ollut "väärässä paikassa". Mielenterveysongelmia on paljon, koska kukaan ei ole sitoutunut lapseen vaan hän on ollut jatkuvasti reissussa kahden kodin välissä. Opiskelut eivät suju kuten muilla, koska viikko-viikko -lapsi/nuori ei ole tottunut mihinkään pitkäjänteiseen vaan kaiken ikävänkin on aina voinut jättää taakseen ja toivoa, että viikossa se on unohtunut.
Tästä on tehty tutkimuksia. Yhden tutkijan mukaan systeemi on hieno ja ihana, lapsille täydellinen ja monen muun mukaan kärsijänä ovat lapset eli vanhemmat ovat halunneet erossa kaiken, jolloin lapsille ei ole jäänyt edes kotia saati isää ja äitiä.
[/quote]
omituista väittää, ettei " kukaan ole sitoutunut lapseen". En usko.
nämä keskustelut ovat turhauttavia:
vuoroviikkoasuminen on pahasta.
jos poika asuu äidillä, niin on pahasta.
eroaminen on pahasta.
riitaisassa kodissa asuminen on pahasta.
uusiperheet ovat pahasta.
huoh.
Oma kokemus, asuin enemmän äidillä, isällä asuin joka toinen viikko to-su ja puolet isän loma-ajoista, vanhemmat erosivat kun olin 4, alussa riitelivät enemmän mutta ei ollut toisen mustamaalausta tjsp. Isä jäi etäisemmäksi eikä isän koti koskaan tuntunut oikeasti minun kodiltani (oli oma huone jne) vaikka isä kovasti yritti ja suhde isään on aina muuten ollut hyvä.
Rasitti se jatkuva siityminen, tuntui että aina oli jotain tavaraa väärässä asunnossa (halusi lukea jotain tiettyä kirjaa tai leikkiä tietyllä lelulla, oli vääräsäs paikassa kun ei kaikkea kuitenkaan voi aina raahata mukana) ja tietty muualla olevaa vanhempaa ikävöi. Just kun ehti asettua, niin piti vaihaa. Isompana helpotti kyllä, ja keksin konsteja hyötyäkin kahdesta kodista.
Koulut kyllä sujui, ei ole ollut sitoutumisongelmia tms. mutta sen verran kurjaa kahden kodin lapsuus oli että eroa kyllä karttelen viimeiseen asti. Miehellä samanlainen tausta ja sama asenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.07.2013 klo 15:07"]
[quote author="Vierailija" time="14.07.2013 klo 12:02"]
Aikuisena ei kykene sitoutumaan, koska lapsena on koko ajan ollut "väärässä paikassa". Mielenterveysongelmia on paljon, koska kukaan ei ole sitoutunut lapseen vaan hän on ollut jatkuvasti reissussa kahden kodin välissä. Opiskelut eivät suju kuten muilla, koska viikko-viikko -lapsi/nuori ei ole tottunut mihinkään pitkäjänteiseen vaan kaiken ikävänkin on aina voinut jättää taakseen ja toivoa, että viikossa se on unohtunut.
Tästä on tehty tutkimuksia. Yhden tutkijan mukaan systeemi on hieno ja ihana, lapsille täydellinen ja monen muun mukaan kärsijänä ovat lapset eli vanhemmat ovat halunneet erossa kaiken, jolloin lapsille ei ole jäänyt edes kotia saati isää ja äitiä.
[/quote]
omituista väittää, ettei " kukaan ole sitoutunut lapseen". En usko.
nämä keskustelut ovat turhauttavia:
vuoroviikkoasuminen on pahasta.
jos poika asuu äidillä, niin on pahasta.
eroaminen on pahasta.
riitaisassa kodissa asuminen on pahasta.
uusiperheet ovat pahasta.
huoh.
[/quote]
Kuka siihen lapseen sitten on sitoutunut, koska kumpikaan vanhemmista ei kykene antamaan pysyvää kotia. Jos vuoroviikkoasuminen on OK, niin miksi ne aikuiset ei muuta vuoroviikoin, miksi muuttaja on lapsi?
[quote author="Vierailija" time="14.07.2013 klo 12:02"]
Aikuisena ei kykene sitoutumaan, koska lapsena on koko ajan ollut "väärässä paikassa". Mielenterveysongelmia on paljon, koska kukaan ei ole sitoutunut lapseen vaan hän on ollut jatkuvasti reissussa kahden kodin välissä. Opiskelut eivät suju kuten muilla, koska viikko-viikko -lapsi/nuori ei ole tottunut mihinkään pitkäjänteiseen vaan kaiken ikävänkin on aina voinut jättää taakseen ja toivoa, että viikossa se on unohtunut.
Tästä on tehty tutkimuksia. Yhden tutkijan mukaan systeemi on hieno ja ihana, lapsille täydellinen ja monen muun mukaan kärsijänä ovat lapset eli vanhemmat ovat halunneet erossa kaiken, jolloin lapsille ei ole jäänyt edes kotia saati isää ja äitiä.
[/quote]Ei ole perää että opiskelut ei suju, pojalla ka ollut aina yli 9. Menee isälleen viikonloppuisin, siellä on omat tavaransa ja täällä myös. Ihan hyvinhän tuo on sujunut. Minä saan vapaata ja lomilla isän kanssa ainakin kuukauden. Lisäksi on saanut sisko - ja velipuolen. Täytyy olla myönteinen, ei saa estää menemästä jomman kumman luo.
[quote author="Vierailija" time="14.07.2013 klo 12:32"]
itse olin joka toinen vkl äidillä muuten isällä. Äidille soitin pienenä joka päivä ja vieläkintosi usein. Silti koen jääneeni jostain paitsi kun en ole asunut oikean äitini kanssa vaikka äitipuoli onkin ollut. Isälläkin tuli viisi lasta äitipuolen kanssa niin ei siinä paljon huomiota saanut... Jouluja ja synttäreitä vietettiin aina kahdesti ym. Toivon todella että omat lapseni ei joudu erolapsiksi.
[/quote]Mulla ainoa lapsi ja saa huomiota minulta yllin kyllin ja mielellään menee isälleen ja isän vaimokin vaikuttaa mukavalta mitä olen jutellut.
[quote author="Vierailija" time="14.07.2013 klo 12:46"]
Oman kokemuksen perusteella voisin sanoa että vuoroasuminen (esim viikko-viikko) ei ole hyvä jos ihan pieni lapsi. Noin eskari-ikäisellä ehkä jo parempi. Mutta ihan ehdottomasti täytyy vanhempien olla hyvissä väleissä, asua lyhyen matkan päässä toisistaan, olla tiiviisti tekemisissä ja sopia lapsen asioista ihan samalla tavalla kuin saman katon alla asuessa.
Ei tarvita Tasan samoja sääntöjä molempiin koteihin, sehän on aikuisen asia päättää miten hänen kodissa eletään, mutta kasvatuksessa kuitenkin vanhemmat vetää yhtä köyttä.
En usko että vuoroasuminen on mahdollista jos vanhemmilla riitaiset välit, siitä ne ongelmat tulee.
Itse jos voisin tehdä toisin niin en olisi niin pieniä lapsia laittanut vuoroviikkosysteemiin, se oli raskasta aikaa aluksi. Nyt menee hyvin kun ovat teini-iässä jo.
[/quote]En olisi suostunut viikko ja viikko systeemiin. Meillä meni ens alkuun että mies tapasi kun hänelle sopi, yleensä joka toinen viikonloppu ja lomilla. Oli taukoja että ei käynyt koska oli välillä työmatkoilla ulkomailla. Vakiintui ja sai uuden perheen niin nyt sujuu ku rasvattu. Poika itse jo päättää meneekö viikonloppuna vai ei.
Lapsen siirtyminen paikasta toiseen on ala-arvoista vanhemmilta. Kuka aikuinen suostuisi tuollaiseen?
Meillä vanhemmat asuivat n. 3km matkan päästä toisistaan. Majaa tuli siis vaihdettua useamman kerran päivässäkin :-D ei mitään haittaa ollut, päinvastoin.
Heh, tyypillisiä vastauksia. Suurin osa negatiivisista tulee niiltä, jotka eivät elä näin ja eivätkä olisi valmiitakaan, lähinnä siksi etteivät itse pysty olla erossa lapsestaan tai eivät kestä ajatusta, että lapsi voisi kokea kodikseen kaksi paikkaa. Ja sitten oma lukunsa on se, että ollaan kateellisia ja halutaan siksi rajoittaa lapsen mahdollisuudet olla siellä toisessa kodissa.
opelle: siksi on keksitty wilma, ettei niitä katoavia lappuja tarvitse raahata edes yhdessä kodissa. Ja jos äiti ei anna hakea reppua isältä, voi isä tuoda repun kouluun. Vinkkaa ensi kerralla.