Lue keskustelun säännöt.
G: Milloin menit kihloihin?
13.07.2013 |
Hei! Haluaisin kuulla milloin olet mennyt kihloihin eli kuinka kauan olitte tunteneet, seurustelleet, asuneet yhdessä? Oliko jo lapsia? Kumpi kosi vai oliko yhteinen idea/päätös? Vai onko sinulla/teillä suunnitelmissa tietty ajankohta milloin menette kihloihin, esim vähintään x verran vuosia yhdessä?
Itse haaveilen vielä kihloihin menosta, mutta vielä ei tunnu olevan sen aika.
Kommentit (37)
Mentiin kihloihin 4/99 vajaan kolmen vuoden seurustelun jälkeen, naimisiin 5/04. Ennen kihlausta asuttiin yhdessä noin neljä kuukautta ja päätös oli asua yhdessä puoli vuotta ennen kihlausta, mutta kihlasormukset oli tarjouksesssa (kaksi yhden hinnalla) niin pakkohan se oli mennä jo silloin ;) Opiskelijoita oltiin joten rahatkin oli tiukassa. Eli periaatteeessa mentiin kihloihin hetken huumassa, mutta oltiin kuitenkin mietitty asiaa ennen sitä. Lapsia ei vielä tuolloin ollut, tosi nuoria oltiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kahdesti kihlautunut n. 1,5v jälkeen. Mies on kosinut molemmilla kerroilla, ei lapsia.
Kihloihin mentiin ex-miehen kanssa 5 kk:n seurustelun jälkeen. Naimisiin 5 vuoden päästä kihloista.
Nykyisen mieheni kanssa emme ole menossa kihloihin tai naimisiin.
En ole koskaan menny kihloihin. Naimisiin mentiin kun oltiin tunnettu lähemmäs neljä vuotta. Oon kyllä yrittänyt että mies menisi mun kanssa kihloihin, mutta ei pidä tarpeellisena.
Kihloihin mentiin uutena vuonna 1994. Oltiin oltu yhdessä reilut pari vuotta. Nyt 11 vuotta naimisissa, syksyllä tulee yhteistä taivalta 21 v. Lapsia ei ollut silloin eikä naimisiinmennessä, lapsi syntyi 2 vuotta häiden jälkeen. Ikää tavatessa 17 ja 19, kihloihin mentiin 19- ja 21-vuotiaina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.07.2013 klo 22:18"]
En ole koskaan menny kihloihin. Naimisiin mentiin kun oltiin tunnettu lähemmäs neljä vuotta. Oon kyllä yrittänyt että mies menisi mun kanssa kihloihin, mutta ei pidä tarpeellisena.
[/quote]
Miten te olette päässeet naimisiin, jos ette ole päättäneet naimisiinmenosta? Kihlat kun on päätös naimisiinmenosta, ei minkään sormusten ostamisrituaali.
Oltiin seurusteltu yli vuosi, mutta asuttiin eri paikkakunnilla vielä puolitoista vuotta kihlauksen jälkeenkin. Naimisiin mentiin kun oltiin asuttu yhdessä reilu puoli vuotta, lapsia yritettiin koko ajan, mutta meni vuosia ennenkuin tuli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies kosi 6kk:n jälkeen. Ei tietenkään ollut siinä vaiheessa lapsia. Häät sovittiin n. 15kk:n päähän ja silloin sitten jo olikin yksi lapsi. Tapahtumista on kymmenisen vuotta aikaa ja lapsia on tullut lisääkin.
Oltiin tavatessamme 30v tienoilla ja elämää nähty jo monelta kantilta. Siksi niin rohkeita päätöksiä.
Myöhemmin olen ajatellut, ettei 1-2 vuotta lisää olisi meitä vielä ikälopuiksi naimisiin menijöiksi tai lapsen hankkijoiksi muuttanut, mutta eipä ollut mitään hyvää syytä viivytelläkään.
Eh, mulla on romanttinen tarina. Olin raskaana, paikallisessa kultasepänliikkeessä oli juurikin tuo "kaksi yhden hinnalla"-tarjous, ja otettiinkin sieltä ne sormukset, jotka sattuivat sopimaan sormeen. Ei kaiverruksia tai muuta. Siis kauppareissulla ostettiin sormukset ilman sen kummempaa kosimista. Ehkä siksi kun tuntui, että niin pitää nyt tehdä, kun on vauva tulossa.
Minusta on otettu valokuva saman päivän iltana, enkä ole ikinä näyttänyt niin masentuneelta. Suupielet alaspäin räplään kännykkää kihlajaiskuvassa. Naimisiinkin mentiin koska se tuntui loogiselta jatkotoimenpiteeltä, muistan alttarilla miettineeni että koskas pääse tupakille. Ei varmaan yllätä että ero tuli muutaman vuoden päästä :)
Nyt olen uudessa suhteessa, ja vähintäänkin odotan, että mies kosii polvistuen ruusu hampaiden välissä ilotulituksen räiskyessä taivaalla, romanttisen laulun soidessa taustalla, ikuista rakkautta vannoen ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.07.2013 klo 22:20"]
[quote author="Vierailija" time="13.07.2013 klo 22:18"]
En ole koskaan menny kihloihin. Naimisiin mentiin kun oltiin tunnettu lähemmäs neljä vuotta. Oon kyllä yrittänyt että mies menisi mun kanssa kihloihin, mutta ei pidä tarpeellisena.
[/quote]
Miten te olette päässeet naimisiin, jos ette ole päättäneet naimisiinmenosta? Kihlat kun on päätös naimisiinmenosta, ei minkään sormusten ostamisrituaali.
[/quote]
Kihlaus on perinne jolla ei ole minkäänlaista lainvoimaa. Sen huomaa ihan siitäkin ettei maistraatissa todellakaan kysellä että "oottehan kihloissa että voidaan vihkiä". Kihloihin voi mennä vaikka kerran viikossa ja vaikka vaihtaa kihlattua kesken viikon eikä sillä ole mitään merkitystä.
Veikkaan, että tuo "päässeet" naimisiin, ei tarkoittanut pääsemistä lain silmissä vaan siten, että kihlaus tosiaan syntyy silloin, kun sovitaan naimisiinmenosta. Oli siinä sitten mukana sormuksia tai ei. Eli ilmeisesti kyseinen keskustelija vinkkasi niin, että sopimatta naimisiinmenosta ja hääpäivästä harvoin onnistuu pääsemään vihille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
6 kk ensitapaamisesta, ikää 20, naimisiin kun oltiin 23. Ny yhteisiä vuosia 15, ikää 35. Ja jos joku miettii, niin ei mitään uskonnollista juttua taustalla, ateisteja molemmat ja opiskelutkin tuli hoidettua (FM ja FT).
Tasan 11 vuotta sitten menimme kihloihin nykyisen mieheni kanssa, hyvin lyhyen seurustelun (n 1,5 kk) jälkeen. Lapsi syntyi vajaan 2 vuoden yhdessäolon jälkeen, naimisiin mentiin kun vauva oli 2 kk vanha.
Sukulaiset ja tutut pitivät vauhtia melkoisena, kun tapasin nykyisen mieheni jo vuoden kuluttua siitä, kun olin eronnut ensimmäisestä miehestäni. Meille oli kuitenkin alusta asti selvää, että halusimme jakaa elämämme yhdessä. Uusperhe-kuviot eivät koskaan ole helppoja, mutta mikään ei voi olla vaikeampaa kuin ensimmäinen avioliittoni oli. Rakastan sydämeni pohjasta nykyistä miestäni, hän kohtelee minua hyvin, tukee, ymmärtää ja rakastaa. Olen onnellinen ja kiitollinen tästä parisuhteesta, perheestä ja 3 lapsestani.
PS: Ekan miehen kanssa mentiin kihloihin 2 vuoden on-off seurustelun jälkeen, naimisiin 3 vuoden kihloissa olon jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.07.2013 klo 22:27"]
[quote author="Vierailija" time="13.07.2013 klo 22:20"]
[quote author="Vierailija" time="13.07.2013 klo 22:18"]
En ole koskaan menny kihloihin. Naimisiin mentiin kun oltiin tunnettu lähemmäs neljä vuotta. Oon kyllä yrittänyt että mies menisi mun kanssa kihloihin, mutta ei pidä tarpeellisena.
[/quote]
Miten te olette päässeet naimisiin, jos ette ole päättäneet naimisiinmenosta? Kihlat kun on päätös naimisiinmenosta, ei minkään sormusten ostamisrituaali.
[/quote]
Kihlaus on perinne jolla ei ole minkäänlaista lainvoimaa. Sen huomaa ihan siitäkin ettei maistraatissa todellakaan kysellä että "oottehan kihloissa että voidaan vihkiä". Kihloihin voi mennä vaikka kerran viikossa ja vaikka vaihtaa kihlattua kesken viikon eikä sillä ole mitään merkitystä.
[/quote]
Onko vähän käsitteet nyt hukassa? Kihloissa = ollaan sovittu että mennään naimisiin. Tottakai oot kihloissa jos kerran maistraatissa oot naimisiin menossa.
Ensimmäisellä kerralla menin kihloihin samana iltana, kun mieheni tapasin. Siitä seurasi 19 vuotta kestänyt liitto, joka päättyi miehen kuolemaan 2001.
Toisella kertaa menin kihloihin vajaa kolme viikkoa ennen maistraattihäitä (vähän vahingossa eli oksentelin pyttyyn ja mies piteli hiuksia ja kysyi, josko meidän pitäisi mennä naimisiin. Sanoin"yörk" laatan lentäessä ja mies tulkitsi sen kylläksi ja riensi soittamaan lapsilleni ja muille sukulaisille, että "Me mennään naimisiin!" ).Yhdessä ollaan yhä 10 vuota myöhemminkin ja tarkoitus on olla kunnes elämä jommalta kummalta loppuu.
Kesällä 1983. Oltiin seurusteltu 3,5 vuotta ja asuttu yhdessä vuosi. Ei ollut lapsia vielä silloin eikä ollut myöskään naimisiin mennessämme kesällä 86. Ei kai meistä kumpikaan kosinut, mentiin vain kihloihin ja naimisiin.
Me kihlauduimme reilun kolmen vuoden seurustelun jälkeen parikymppisinä (ei lapsia todellakaan). Mies sitä ehdotti ja minä hölmö suostuin, vaikka tuntui hätäiseltä ja ihan liian isolta ja vakavalta asialta. Minua ahdisti jo silloin vietävästi, sain paniikkikohtauksia ja olin pitkään aika sekaisin. Vuosi tai puolitoista vuotta käytettiin sormuksia ja puhuttiin olevamme kihloissa, sitten minun aloitteestani laitettiin sormukset lipastonlaatikkoon ja kihlaus jäihin.
Nyt viisi vuotta myöhemmin on alkanut tuntua siltä, että minä itse haluaisin kihlautua ja mennä naimisiin, sen sijaan että joku muu ehkä niin haluaa ja tuntuu että minunkin pitäisi haluta. Kun vaan rohkenisi sanoa miehelle että voitaisiin minun puolestani olla taas kihloissa, ihan kunnolla.
Menin kihloihin viitisentoista vuotta sitten, 20-vuotiaana. Olimme seurustelleet vähän yli vuoden, asuneet yhdessä kolme kuukautta, lapsia ei ollut. En muista, miten kihloihin meno tuli alunperin puheeksi. Mutta jotenkin siitä juttelimme ja molemmat olivat sitä mieltä, että kihloihin meno olisi hyvä juttu. Mies sitten kosi virallisesti vähän tuon keskustelun jälkeen. Naimisiin menimme puolitoista vuotta myöhemmin. Lapsia hankittiin vasta kuusi vuotta naimisiinmenosta. Ei meillä ollut muuta syytä kihloihinmenolle kuin tunne siitä, että olemme molemmat tavanneet sen ihmisen, kenen kanssa haluamme naimisiin mennä. Turha siinä sitten oli enempää viivytellä.
Oltiin oltu yhdessä 2 vuotta ja asuttu yhdessä vuosi, kun mentiin kihloihin. Ihan vaan keskustelemalla päästiin lopputulokseen, että naimisiin voisi mennä. Oltiin 29 ja 32. Naimisiin siitä vuoden päästä. Lapsia ei vielä ole, tulee, jos tulee.
Vuonna 1998: mies kosi kahden kuukauden seurustelun jälkeen, siitä kuukauden päästä oltiin naimisissa.
Mulla ei ole mitään mielipidettä eikä kannanottoa muiden ihmisten kihlauksiin.