HALUAN ETTÄ TÄÄ SYNTYY NYT!!! Käynnistysaika parin päivän päästä :(

[quote author="Vierailija" time="13.07.2013 klo 18:41"]

Ennen vanhaan on ollut sikäli helppoa, ettei ole voitu tehdä noita raskaustestejä jo monta päivää ennen oletettujen kuukautisten alkua. Ja tosi ennen vanhaan ei ole edes tiedetty laskettua aikaa kuin parin viikon- kuukauden tarkkuudella. Tieto lisää tuskaa. Ap vaikuttaa nyt niin hermoheikolta, ettei kannata tulla tänne huutamaan. Lähde itkemään ja huutamaan sinne synnärille.

[/quote]

Kiitos kannustuksesta sinullekin, olet hieno ja kaunis sielultasi.

Jos et konjakkitujausta uskalla ottaa, niin ota ainakin joku tonninen Panadol, jos on kipuja. Pelkäät nyt sitä synnytystä, se on ihan ymmärrettävää. Se on kuitenkin tulossa, emme tiedä koska ja millä tavalla, mutta oli mitä oli, vaikeampaa siitä tulee jos olet ihan loppu jo valmiiksi. Voiko raskaana ollessa ottaa vaikka antihistamiinin illalla, jos ei meinaa saada unta?

Se että, puhkaistaan kalvot ja odotetaan josko lapsi ymmärtäisi vielä lähteä omatoimisesti, on vielä lempeää. Itsellä kaikki yli 2vkoa ja saanut synnyttää kaikki lapset annettuna ajankohtana kalvojen puhkaisun jälkeen. Ei tullut siis itselle synnyttämään lähtö mitenkään yllätyksenä ja olin aamulla hyvin levännyt edellisen yön kunnolla nukuttuani. =) Eli ei välttämättä paha.

Jos lapsi ei lähde tulemaan kalvojen puhkaisun antaman "häädön" saatuaan, niin sitten alkaa se lääkkeellinen käynnistys.

[quote author="Vierailija" time="13.07.2013 klo 18:45"]

[quote author="Vierailija" time="13.07.2013 klo 18:37"]

Jos menee käynnistykseen, niin menee, et voi sille asialle mitään, eikä hermoilu ja kiukuttelu auta. Nyt mene vaikka saunaan, tee rentoutusharjoituksia, nuku paljon, lepää ja syö hyviä ruokia, tee lisää rentouttavia mielikuva- ja hengitysharjoituksia. Sulla on kaksi päivää tässä vielä, ehdit ehkä rauhoittua niin paljon, että kroppasi toteaa että ei taidakaan olla mikään todellinen kriisi päällä siellä ulkona, ehkä tää vauva voi nyt syntyä.

[/quote]

Näinhän se varmasti on ja yritän rauhoittua, mutta ihan kun joku demoni mellastaisi päässäni. Taitaa hormonit ja pitkä ja vaikea raskaus tehdä tepposet kun vuorotellen vaan itken ja raivoan. Hitsi kun saisi ottaa vaikka jonkun konjakkitujauksen, rauhottaisi varmaan hermoja. En tajunnut kuonka paljon pelkään synnytystä ekan kerran vaurioiden takia. Kuvittelin koko ajan, että rauhallisesti käynnistyy tämäkin synnytys, mutta nyt pelkään että kiitos käynnistyksen, homma etenee rytinällä enkä pääse mukaan ja kuljen sitten alapää pussissa lopun ikääni. Jos rauhallinen synnytys sai niinpahaa jälkeä aikaan, mitä käynnistys sitten tekee? Ei hitto. Taas alkoi kyynelvirrat.

Ap

[/quote]

Mä ymmärrän kyllä sua ihan täysin! Ei tässä viime metreillä ihan normaalitilassa henkisesti olla. Tuo lainaamasi kommentti kuitenkin oli minusta tosi hyvä, eli keskity hokemaan nyt itsellesi että "mik' on milleen, se on silleen" :) Tiedän ettet voi nyt rauhoittua, mutta pelkkä fyysinenkin rauhoittuminen (keskity hengittelemään rauhallisesti joka kerta kun ahdistusaallot tulevat) auttaa henkiseen tilaan.

Täällä moni ei näytä ymmärtävän, millaista on odottaa synnytyksen alkamista yliajalla. Se ei ole normaalitila, komplikaatioiden riski kasvaa koko ajan, ja jos edellinen synnytys on ollut traumaattinen, niin väkisin siinä pelkää ja jännittää. Joka ikinen tuntemani äiti, jolla lapsi on mennyt selvästi yliajalle, on ollut enemmän tai vähemmän hermostunut. Kyllähän sitä väkisinkin miettii, toimiiko istukka, onko lapsella kaikki hyvin tai onko lapsi kasvanut niin suureksi että se vaikeuttaa synnytystä tms.

Minulla on kokemusta käynnistetystä synnytyksestä ja luomusta, ja minulta ap saa ihan kaiken sympatian. Minusta sinun, ap, kannattaisi käydä näitä aivan aiheellisia pelkojasi läpi jonkun kanssa ennen käynnistytstä. On tärkeää, että esimerkiksi kätilöt tietävät mitä muistoja sinulla on ensimmäisestä synnytyksestä, ja osaavat auttaa sinua. Saat helpommin kivunlievitystä ja sinua kuunnellaan tarkemmin. Ainakin minä koin näin, että kun ensimmäinen synnytys oli suoraan manalasta, niin seuraavalla kerralla sain vähän lempeämpää kohtelua ja puudutuksenkin, ja kaikki menikin sillä kerralla erittäin hyvin. Oli tärkeää, että sain toisella kerralla keskustella kätilöiden kanssa, niin ensimmäisen synnytyksen muistot ei puskeneet pintaan ja oli helpompi yrittää rentoutua.

Et voi tietää edellisen synnytyksen tai nettikirjoitusten perusteella miten tämä synnytys menee. Se voi olla helppo tai vaikea. Älä nyt ainakaan lue enää yhtäkään synnytyskertomusta. Koita helpottaa omaa oloasi niin paljon kuin voit.

Joo teille jotka sanotte että ihan sama syntyykö nyt vai keskiviikkona - ei ole kun kyseessä on pitkälle yliaikainen. Istukan toiminta voi heiketä romahdusmaisesti, jolloin vauvalla saattaa todellakin tulla hätä. 

T. 42+1 oli kun käynnistettiin, huonosti meni. Tsemppiä ap:lle, se voi myös mennä aivan loistavasti!

[quote author="Vierailija" time="13.07.2013 klo 20:02"]

Täällä moni ei näytä ymmärtävän, millaista on odottaa synnytyksen alkamista yliajalla. Se ei ole normaalitila, komplikaatioiden riski kasvaa koko ajan, ja jos edellinen synnytys on ollut traumaattinen, niin väkisin siinä pelkää ja jännittää. Joka ikinen tuntemani äiti, jolla lapsi on mennyt selvästi yliajalle, on ollut enemmän tai vähemmän hermostunut. Kyllähän sitä väkisinkin miettii, toimiiko istukka, onko lapsella kaikki hyvin tai onko lapsi kasvanut niin suureksi että se vaikeuttaa synnytystä tms.

Minulla on kokemusta käynnistetystä synnytyksestä ja luomusta, ja minulta ap saa ihan kaiken sympatian. Minusta sinun, ap, kannattaisi käydä näitä aivan aiheellisia pelkojasi läpi jonkun kanssa ennen käynnistytstä. On tärkeää, että esimerkiksi kätilöt tietävät mitä muistoja sinulla on ensimmäisestä synnytyksestä, ja osaavat auttaa sinua. Saat helpommin kivunlievitystä ja sinua kuunnellaan tarkemmin. Ainakin minä koin näin, että kun ensimmäinen synnytys oli suoraan manalasta, niin seuraavalla kerralla sain vähän lempeämpää kohtelua ja puudutuksenkin, ja kaikki menikin sillä kerralla erittäin hyvin. Oli tärkeää, että sain toisella kerralla keskustella kätilöiden kanssa, niin ensimmäisen synnytyksen muistot ei puskeneet pintaan ja oli helpompi yrittää rentoutua.

[/quote]

Mulla meni yli kaks ja puoli viikkoa (17 vrk) ja näin jälkikäteen huvittaa se malttamattomuus. Syntyihän hän, nyt jo lukiolainen.

Jotka sanotte että ihan sama syntyykö nyt vai keskiviikkona - ei ole kun kyseessä on pitkälle yliaikainen.

No. AP:n raskaus ei ole vielä yhtään yliaikainen, että sitä on turha itkeä. Ymmärrän tukalan olon, mutta siihen ei nyt muu auta kun sietää ja yrittää tehdä olosta mahdollisimman vähän huono. Syö hyvin, lepää, tee mukavia asioita, yritä saada muuta ajateltavaa. Suuri osa lapsista kuitenkin syntyy ennen käynnistystä, se on sinunkin kohdallasi hyvin vielä mahdollista.

T. 41+5 ja 41+6.

PS. Vinkkinä yliaikaisuuskontrollin tehneeltä lääkäriltä: seksiä, seksiä, seksiä!

Ap:

Ja muistakaa, että vain 4% lapsista syntyy laskettuna aikana.

Ei hitto, miten tympeitä vastauksia on ap saanut! Ärsyttää! Minulta kaikki sympatia täältä! Oma vauvani syntyi rv 41+3, ja viimeinen viikko oli aivan kamalaa aikaa helteillä ja turvotuksissa ja käynnistystä peläten (oma synnytykseni olisi seuraavana päivänä käynnistetty, kun oli isokokoinen vauva).

Minulta seuraava vinkki: ala odottaa vaan sitä käynnistystä. Luovuta! Se voi auttaa ja synnytys lähtee käyntiin. Näin kävi minulle. Ja ainakaan et pety, kun olet jo asennoitunut käynnistykseen. Ja jos käynnistetään, niin pyydä kivunlievitystä. Epiduraali varmasti on avuksi, jos on todella kivuliaat ja intensiiviset supistukset.

Tsemppiä!

Ap ei ole millään "yliajalla". Viikon 42 jälkeen olla vasta "yliajalla". Raskauden normaali kesto on 38-42 viikkoa. Kumma, kun ei moneen kertaan synnyttäneillä eukoillakaan ole faktat tässäkään vaiheessa vielä hallussa. 

[quote author="Vierailija" time="13.07.2013 klo 23:17"]

Ap ei ole millään "yliajalla". Viikon 42 jälkeen olla vasta "yliajalla". Raskauden normaali kesto on 38-42 viikkoa. Kumma, kun ei moneen kertaan synnyttäneillä eukoillakaan ole faktat tässäkään vaiheessa vielä hallussa. 

[/quote]

Missä sairaalassa muka odotetaan tuon rv 42 yli??? Riskit kasvavat kovaa vauhtia silloin.

Mä olen käynnistänyt oman synnytyksei niin, et menin kyykkyyn ja ponnistiin, no, aivan helvetin kovaa. Kalvot puhkes ja vedet meni. Nyytti sylissä 8 tuntia myöhemmin.

Ei supisteluja ja jouduin 3 viikkoa ennen laskettua aikaa klinikalle koska oli raskausajan diabetes. Alapäähän laitettiin voidetta tai mitä liekään että alkaa aukeen paikat. Jopas alkoi kivuliaasti supisteleen ja sitten tulikin kiire leikkaukseen. Olisin mielellä'ni ollut vielä sen 3 viikkoa raskaana kun vihdoin viimein tulin raskaaksi. Oli hyvin myönteinen kokemus olla raskaana sekä sairaala-aika joka oli viikko.

[quote author="Vierailija" time="13.07.2013 klo 20:08"]

[quote author="Vierailija" time="13.07.2013 klo 20:02"]

Täällä moni ei näytä ymmärtävän, millaista on odottaa synnytyksen alkamista yliajalla. Se ei ole normaalitila, komplikaatioiden riski kasvaa koko ajan, ja jos edellinen synnytys on ollut traumaattinen, niin väkisin siinä pelkää ja jännittää. Joka ikinen tuntemani äiti, jolla lapsi on mennyt selvästi yliajalle, on ollut enemmän tai vähemmän hermostunut. Kyllähän sitä väkisinkin miettii, toimiiko istukka, onko lapsella kaikki hyvin tai onko lapsi kasvanut niin suureksi että se vaikeuttaa synnytystä tms.

Minulla on kokemusta käynnistetystä synnytyksestä ja luomusta, ja minulta ap saa ihan kaiken sympatian. Minusta sinun, ap, kannattaisi käydä näitä aivan aiheellisia pelkojasi läpi jonkun kanssa ennen käynnistytstä. On tärkeää, että esimerkiksi kätilöt tietävät mitä muistoja sinulla on ensimmäisestä synnytyksestä, ja osaavat auttaa sinua. Saat helpommin kivunlievitystä ja sinua kuunnellaan tarkemmin. Ainakin minä koin näin, että kun ensimmäinen synnytys oli suoraan manalasta, niin seuraavalla kerralla sain vähän lempeämpää kohtelua ja puudutuksenkin, ja kaikki menikin sillä kerralla erittäin hyvin. Oli tärkeää, että sain toisella kerralla keskustella kätilöiden kanssa, niin ensimmäisen synnytyksen muistot ei puskeneet pintaan ja oli helpompi yrittää rentoutua.

[/quote]

Mulla meni yli kaks ja puoli viikkoa (17 vrk) ja näin jälkikäteen huvittaa se malttamattomuus. Syntyihän hän, nyt jo lukiolainen.

[/quote]Etuajassa ja nyt lukiolainen

Malta nyt ja yritä lepäillä.  Sitten alkaa rumba imettämisineen ja vaipanvaihtoineen.

Neljästä synnytyksestä kolme oli käynnistettyä. Mitään ei koskaan revennyt, vaikka rytinällä tulivatkin. Ja kaikista selvittiin, vauvat ja äitikin. Viimeinen lapsi syntyi, kun olin 45. Stressi oli sanoinkuvaamaton, asuttiin 180 km päässä synnäriltä ja edellisestä synnytyksestä oli 16 vuotta. Menin polille itkemään ja suorastaan kieriskelemään pitkin lattiaa pelosta sekopäisenä. En jaksa enää odottaa synnytystä kaukana korvessa kotikuusen alla, en halua synnyttää taksissa tai huoltsikan parkkipaikalla.Synnytys käynnistettiin ja kaikki loppui onnellisesti. Hermot pettivät, mutta sekään ei ole vaarallista.

Eikö isossakin kirjassa kerrota että kivulla sinun on synnytettävä

[quote author="Vierailija" time="13.07.2013 klo 23:21"]

Mä olen käynnistänyt oman synnytyksei niin, et menin kyykkyyn ja ponnistiin, no, aivan helvetin kovaa. Kalvot puhkes ja vedet meni. Nyytti sylissä 8 tuntia myöhemmin.

[/quote]Aika jumppaamista.