HALUAN ETTÄ TÄÄ SYNTYY NYT!!! Käynnistysaika parin päivän päästä :(

Pari päivää on vain noin kaksi päivää elämässä. Mikä hätä tuossa on? Tiedät jo, että se käynnistetään. Tuommoinen hermoilu ei tee hyvää vauvalle, ei sulle eikä perheelle ;)

Lepäilehän vaan niin jaksat sitten synnyttää ja valvoa. Kyllä se sieltä syntyy. Been there :)

Oletko kokeillut sellaista niksiä, että ottaisit tosi rennosti? Monen synnytyshän jää jumittamaan, jos on stressiä, ja lähtee sitten luistamaan kipulääkkeen saamisen jälkeen. Oma toinen synnytykseni lähti käyntiin sellaisena päivänä, kun olin vain maannut sohvalla syömässä, katsomassa telkkaria ja naureskelemassa perheen hassuille jutuille. Ekassa synnytyksessä kävelin kilometritolkulla katuja ja rappusia sekä siivosin - käynnistykseen meni silti.

[quote author="Vierailija" time="13.07.2013 klo 15:38"]

Oletko kokeillut sellaista niksiä, että ottaisit tosi rennosti? Monen synnytyshän jää jumittamaan, jos on stressiä, ja lähtee sitten luistamaan kipulääkkeen saamisen jälkeen. Oma toinen synnytykseni lähti käyntiin sellaisena päivänä, kun olin vain maannut sohvalla syömässä, katsomassa telkkaria ja naureskelemassa perheen hassuille jutuille. Ekassa synnytyksessä kävelin kilometritolkulla katuja ja rappusia sekä siivosin - käynnistykseen meni silti.

[/quote]

Eikä! Mahtava vinkki!

Mulla ensimmäisen syntymä lähestyy ja haluaisin hinnalla millä hyvänsä saada synnytyksen käyntiin omin voimin. Lisäporkkanana mies lupasi mulle uuden sohvakaluston jos saan viikon sisään synnytyksen käynnistymään (joojoo, meidän huumorintaju on vähän huono). Oon yrittäny just noita lenkkeilyjä ja suursiivouksia tähän asti ja vain sauna toimi sen verran että sain edes muutaman supistuksen aikaseksi :) Pitänee siis siirtyä sohvalle lepäileen ;)

nro 4 sanoi hyvin että käynnistyminen voi jumitua stressin vuoksi,niin mullakin.2vuorokautta suppareita ja paniikki pääl et mistä lapsenvahti että isä pääsis mukaan laitoksel.no kolmantena päivänä sit lapsenvahti löytyi ja siitä kolmen tunnin päästä syntyi.voi olla sattumaa mut haluan uskoa et stressin takia viivästyi

Mullakin eka lähti syntymään kun jätin siivoukset ja saunat ja stressit, tein hyvää ruokaa ja nautiskelin keväisestä auringonpaisteesta takapihalla viltin alla. Seuraavana aamuna heräsin supistuksiin :) Toisen kanssa yritin rentoutua, mutta eihän se onnistunut, kun stressissä makasin sohvalla ja mietin että oon niiin saaatanan rentooooo, eikös se jo synny! Käynnistykseen mentiin, tosin ennen la:a kun mun verenpaineet nousi.

Rentoudu siis! Tai ainakin yritä! Tsemppiä!

Mä olen kipsissä ajatuksesta että joudun käynnistykseen. Olisin niin kovasti halunnut että tämäkin synnytys etenee omalla painollaan ja nyt pelkään hirveitä tuskia, syöksysynnytystä kalvojen puhkaisun jälkeen, repeämiä ja vaikka mitä. Pää hajoaa. Kunpa tää vielä ehtisi käynnistyä itsellään :(((((((((

Ap

Ei se kalvojen puhkaisu ja tippa mitään syöksysynnytystä aiheuta, eikä sen kummempia tuskia. Olen synnyttänyt 7 kertaa, ja niistä 2 on käynnistetty. Lopeta moinen hermoilu.

Mun synnytys käynnistettiin kalvojen puhkaisulla. Ei ollut mikään syöksysynnytys eikä tullut repeämiä. Oikeastaan kaikki meni kuin oppikirjan mukaan.

Mullaki kaks käynnistetty ja odotan kolmatta enkä edes uneksi että käynnistyis itsestään, ei toiminu meilläkää mitkään kikka kolmoset

Mitä olen lukenut kalvojen puhkaisusta niin helvettiä on odotettavissa. 

Ap

Onhan se käynnistys helvettiä, mulla ainakin, mutta en mä silti revennyt eikä todellakaan lapsi sieltä syöksynyt. Toisaalta mulla oli vasta eka lapsi ja toinen on nyt tulossa ja sormet ristissä toivon että tulee itsekseen.

Oikeesti, nyt lopetat sen stressaamisen, laske kylpy itselles jaa relaaaaaaaaaax ;)

[quote author="Vierailija" time="13.07.2013 klo 15:35"]

Pari päivää on vain noin kaksi päivää elämässä. Mikä hätä tuossa on? Tiedät jo, että se käynnistetään. Tuommoinen hermoilu ei tee hyvää vauvalle, ei sulle eikä perheelle ;)

[/quote]

sori,eikä sinne ole kukaan jäänyt!

olisikin murheet noin pieniä!

saan varmaan moooomnta ala peukkua,mutta näin se vaan on.

tsemiä!

Ap, ei kukaan sulta niitä kalvoja puhkaise jos et sitä halua. Et sinä ole siinä käynnistyksessäkään mikään tahdoton synnytyskone, jolle tehdään mitä vaan. Sinua kuunnellaan, ja kivutkin lääkitään toivottavasti jo hyvissä ajoin.

Käynnistys ei ole herkkua, ei, mutta ei sitä ihan paniikissa tarvitse pelätä. Varmasti kaikki menee aivan hyvin. Tsemppiä hei. :)

Mulla on puhkaistu kalvot ja syöksysynnytyskin on koettu. Nää on vaan kaks eri kokemusta - jälkimmäinen on se luonnollisesti alkanut. Eli ei ole käynnistyksetkään aina samanlaisia, kuten ei normisynnytkyksetkään.

Kaiken maailman murheita sitä onkaan. Ihan sama tuleeko se ulos tänään vai keskiviikkona. Sama vastuu siitä on, lakisääteisesti 18 vuotta eikä ne huolet ja äidin vastuu sittenkän lopu. Pienet on murheet nyt, oman (epä)mukavuutensa vuoksi :D

[quote author="Vierailija" time="13.07.2013 klo 18:21"]

[quote author="Vierailija" time="13.07.2013 klo 15:35"]

Pari päivää on vain noin kaksi päivää elämässä. Mikä hätä tuossa on? Tiedät jo, että se käynnistetään. Tuommoinen hermoilu ei tee hyvää vauvalle, ei sulle eikä perheelle ;)

[/quote]

sori,eikä sinne ole kukaan jäänyt!

olisikin murheet noin pieniä!

saan varmaan moooomnta ala peukkua,mutta näin se vaan on.

tsemiä!

[/quote]

Ei ole jäänyt ei, mutta moni on tullut kuolleena pois, kun tarpeeksi odotellaan. Istukka voi olla ihan fnaalissa näillä viikoilla ja mun hermot ainakin on. Tämä helle on lisäksi tuskaa ja sata raskausvaivaa päälle, niin että yöt menee lähinnä itkiessä. Mitähän sä kuvittelet ietäväsi un ilanteesta??? Lisäksi mulla on pahat vauriot ekasta synnytyksestä VAIKKA se eteni rauhallisesti, joten olen odella paniikissa käynnistyksestä. Jos uskaltaisin, vasistaisin sitä mutta en uskalla ottaa riskiä viikolle 44 :((

Ap

Jos menee käynnistykseen, niin menee, et voi sille asialle mitään, eikä hermoilu ja kiukuttelu auta. Nyt mene vaikka saunaan, tee rentoutusharjoituksia, nuku paljon, lepää ja syö hyviä ruokia, tee lisää rentouttavia mielikuva- ja hengitysharjoituksia. Sulla on kaksi päivää tässä vielä, ehdit ehkä rauhoittua niin paljon, että kroppasi toteaa että ei taidakaan olla mikään todellinen kriisi päällä siellä ulkona, ehkä tää vauva voi nyt syntyä.

Ennen vanhaan on ollut sikäli helppoa, ettei ole voitu tehdä noita raskaustestejä jo monta päivää ennen oletettujen kuukautisten alkua. Ja tosi ennen vanhaan ei ole edes tiedetty laskettua aikaa kuin parin viikon- kuukauden tarkkuudella. Tieto lisää tuskaa. Ap vaikuttaa nyt niin hermoheikolta, ettei kannata tulla tänne huutamaan. Lähde itkemään ja huutamaan sinne synnärille.

[quote author="Vierailija" time="13.07.2013 klo 18:37"]

Jos menee käynnistykseen, niin menee, et voi sille asialle mitään, eikä hermoilu ja kiukuttelu auta. Nyt mene vaikka saunaan, tee rentoutusharjoituksia, nuku paljon, lepää ja syö hyviä ruokia, tee lisää rentouttavia mielikuva- ja hengitysharjoituksia. Sulla on kaksi päivää tässä vielä, ehdit ehkä rauhoittua niin paljon, että kroppasi toteaa että ei taidakaan olla mikään todellinen kriisi päällä siellä ulkona, ehkä tää vauva voi nyt syntyä.

[/quote]

Näinhän se varmasti on ja yritän rauhoittua, mutta ihan kun joku demoni mellastaisi päässäni. Taitaa hormonit ja pitkä ja vaikea raskaus tehdä tepposet kun vuorotellen vaan itken ja raivoan. Hitsi kun saisi ottaa vaikka jonkun konjakkitujauksen, rauhottaisi varmaan hermoja. En tajunnut kuonka paljon pelkään synnytystä ekan kerran vaurioiden takia. Kuvittelin koko ajan, että rauhallisesti käynnistyy tämäkin synnytys, mutta nyt pelkään että kiitos käynnistyksen, homma etenee rytinällä enkä pääse mukaan ja kuljen sitten alapää pussissa lopun ikääni. Jos rauhallinen synnytys sai niinpahaa jälkeä aikaan, mitä käynnistys sitten tekee? Ei hitto. Taas alkoi kyynelvirrat.

Ap