Lue keskustelun säännöt.
Lempihahmosi muumeissa?
Kommentit (26)
Ai niin, ja se vielä, että musta on kiva keskustella asioista myös eri näkökulmasta kuin yleensä, vaikka erotankin sadun totuudesta. Mä lähinnä tarkoitin sitä muumifilosofiaa, että mitä se on ja mihin se perustuu.
Terv. hölmö
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.07.2013 klo 16:43"]
Ai niin, ja se vielä, että musta on kiva keskustella asioista myös eri näkökulmasta kuin yleensä, vaikka erotankin sadun totuudesta. Mä lähinnä tarkoitin sitä muumifilosofiaa, että mitä se on ja mihin se perustuu.
Terv. hölmö
[/quote]
Peace! Sanoinpas rumasti... Mustakin on kiva keskustella ja etenkin muumeista olisi kiva keskustella sellaisen kanssa, joka niihin oikeasti on tutustunut. Kai mä vaan sitten henkeen ja veren puolustan muumien erinomaisuutta ja virheettömyyttä kun tolleen menin sanomaan. Itse en juuri muista sarjakuvien tapahtumia enkä muumianimaatiosarjaa pidä minään. Kirjoja rakastan yli kaiken, tykkään kyllä Janssonin aikuistenkirjoistakin. Suosikkini on Muumilaakson marraskuu, sen tunnelmaa ei peittoa mikään. Ja ehkä yksi syy siihen, että pidän niistä, on se, että ne ovat aika moniselitteisiä, tunnelma on monesti jotain ihan muuta kuin lässynlässynaurinkoinen ja hahmojen väliset suhteet kuvataan hienovireisesti, kaikki eivät suinkaan ole kavereita keskenään tai aina jaksa toisiaan. Voi, pitääkin varmaan taas lukea joku, ehkä Vaarallinen juhannus...
hölmö 20
En mäkään tykkää siitä animaatiosta, mutta kun lapsi katsoo sitä, niin tulee mullekin tutuksi. Mä oon lukenut ne sarjakuvat lapsena monta kertaa kannesta kanteen, samoin kuin kirjatkin. Myös aikuisena maistuvat. Mutta kun olen lukenut niitä aikuisena uudestaan, ne herättää kysymyksiä, etenkin siitä, mitä ihmiset fanittavat, kun sanovat fanittavansa muumien filosofiaa. Minä sanon, että suurin osa "filosofian" fanittamista ei oikeasti tunne muumeja kovin hyvin - eikä siinä mitään, musta muumeja voi fanittaa ihan hyvin esim. Janssonien kauniin kuvituksenkin takia, se ei ole ollenkaan mikään sivuseikka!
Tykkäsin lapsena ja tykkään edelleen siitä synkkyydestä ja ahdistavuudesta, mutta mua myös ÄRSYTTÄÄ ne henkilöhahmot välillä, kun ne ovat niin itsekeskeisiä - ja toisaalta, niinhän oikeatkin ihmiset ovat.
Mun suosikkini muumikirjoista taitaa olla Taikatalvi. Se yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden kuvaus on todella sykähdyttävää ja iskee syvään.
Tää on ihan pistämättömästi laitettu!
Mulla on kanssa lieviä ongelmia noiden muumien kanssa. Ensimmäiseksi tulee mieleen ahdistus ja ulkopuolisuus. Ei ne mitään lastenkirjoja oo, ehkei aikuistenkaan, emmätiä. Outoo shittii.
Mörkö on mun lemppari, sillä se ei liikaa paukuta partaansa eli puhu näsäviisaita juttuja toisin kuin useimmat noista hahmoista. Se on niinku joku marraskuinen hönkä, yksinäisyyden ruumiillistuma.
[quote author="Vierailija" time="12.07.2013 klo 14:04"]
Mulla on ristiriitainen suhde muumeihin. Toisaalta tykkään niistä tosi paljon, toisaalta ne ärsyttää. Luin juuri kaikki muumikirjat uudestaan, ja se maailma on kyllä jotenkin häiriintynyt. Tosi monet sanovat pitävänsä muumien filosofiasta, joka heidän tulkintansa mukaan on salliva ja lämmin - mitä se osin onkin, en kiistä sitä. Mutta sen alla on jotain muuta, pelottava ja synkkä virta.
Ajatelkaa nyt vaikka muumitarinoiden henkilöiden perhesuhteita: suurin osa on orpoja. Muumipeikkokin on jossain vaiheessa ollut vuosia (?) erossa vanhemmistaan. Muumipappa ja -mamma - jotka edustavat varmasti terveintä vanhemmuuden mallia koko henkilökaartissa - lähtevät papan ehdotuksesta viettämään kahdenkeskistä aikaa luolaan kertomatta Muumipeikolle. Mamma vastustelee ja suree, mutta taipuu kuitenkin miehensä käskyyn.
En sano, että vain ristiriidattomia asioita ja perheitä pitäisi esitellä lastenkirjallisuudessa, päin vastoin, mutta musta olis hauska keskustella muumien pimeästäkin puolesta. Niin usein puhutaan vain pehmoisen lämpimästä muumimammasta (minusta muumimamma on usein vain periksiantaja).
Mutta vastatakseni kysymykseen lempihahmosta... Tällä hetkelle se taitaa olla Vilijonkka. Ei siksi, että samastuisin hahmoon, vaan siksi, että se on varmasti hahmoista ärsyttävin, mutta kuitenkin samaan aikaan aika mielenkiintoinen, koska kun Vilijonkka tekee irtioton, se on TOTAALINEN.
[/quote]
Tykkäsin lapsena ja tykkään edelleen siitä synkkyydestä ja ahdistavuudesta, mutta mua myös ÄRSYTTÄÄ ne henkilöhahmot välillä, kun ne ovat niin itsekeskeisiä - ja toisaalta, niinhän oikeatkin ihmiset ovat.
Tästä mä varmaan tykkään eniten, ne on jotenkin niin lutusia kaikkine vikoineen ja itsekkäinä, niihin on helppo samastua. Lapsenakin oli helpompaa sietää epätäydellisiä muumihahmoja kuin jotain täydellistä nallepuhia tai maijamehiläistä. Tuntui siltä, että voi itsekin olla hyväksytty kaikkine päivineen kun sitä rosoisuutta siedetään muumeissakin.
Filosofiasta mä en tiedä mitään, toki muumeissa on käsittämättömiä oivalluksia paljon, mutta ei ne nyt mitään yhtenäistä filosofiaa muodosta, musta muumit ovat enemmänkin esseitä psykologiasta :D
20
Mä en muista, onko se sarjakuvassa vai kirjassa. Mulla on sellainen heikko mielikuva, että se voisi olla albumissa nro 1. Tuo luolaanmuuttamisepisodi on myös esitetty Muumilaakson tarinoita -piirrossarjassa.