Lue keskustelun säännöt.
Kiitos poikkeusaika, huomasin ettei downshiftaus olekaan minua varten!
02.08.2020 |
Mulla on jo useita vuosia ollut ajatus, että haluaisin elää ilman pakollista työssäkäyntiä ja aikataulutettua elämää. Seurasin blogeja, joissa ihmiset oli hypänneet pois oravanpyörästä ja elivät vapaana vailla velvollisuuksia. Tästä haaveilin, kunnes tuli viime kevät ja poikkeustila. Työni muuttui etähommiksi, kuten lapsillakin koulu. Kaikki omat ja lasten harrastukset loppui. Hetken oli kivaa, mutta sitten kaipasin jo normaalia.
Huomasin, että tykkään käydä töissä, tykkään harrastuksista tiettyinä kellonaikoina. Kirjan lukeminen sohvalla on kivaa, mutta ei sitäkään loputtomasti jaksa. Joten tervetuloa syksy ja normaali aikataulutettu kiireinen arki.
Kommentit (7)
Tämä poikkeusaika oli tavallaan hyvä pysäytys meille ihmisille. Oli pakko pohtia, minkälaista elämää oikeastaan haluaa elää ja mitä jäi kaipaamaan ajasta ennen koronaa. Minulle kylläkin tuli täysin päinvastainen fiilis kuin Ap:lle. :D Tajusin, etten todellakaan halua takaisin työelämään ja oravanpyörään. Teki myös hyvää, ettei tarvinnut nähdä ketään. Olin tavallista iloisempi ja rennompi rajoitusten aikana. Kaikki sellainen pakonomainen suorittaminen jäi. Ei tarvinnut enää tehdä mitään mitä ei oikeasti halunnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän.
Elokuu on kuitenkin vielä kesää.
Ja sitten on meitä, joilla arki ei uuttunut mitenkään. Olisin mielelläni downshiftannut mutta kas sairaalasta ei puhettakaan päästä etätöihin. Ei muuta kuin päivät puskee töitä, iltaisin jatkoi sitten etäkoulua, läksyjä ja kokeisiinlukua lasten kanssa. Onneksi edes lasten harrastukset oli tauolla.
Vierailija kirjoitti:
Tämä poikkeusaika oli tavallaan hyvä pysäytys meille ihmisille. Oli pakko pohtia, minkälaista elämää oikeastaan haluaa elää ja mitä jäi kaipaamaan ajasta ennen koronaa. Minulle kylläkin tuli täysin päinvastainen fiilis kuin Ap:lle. :D Tajusin, etten todellakaan halua takaisin työelämään ja oravanpyörään. Teki myös hyvää, ettei tarvinnut nähdä ketään. Olin tavallista iloisempi ja rennompi rajoitusten aikana. Kaikki sellainen pakonomainen suorittaminen jäi. Ei tarvinnut enää tehdä mitään mitä ei oikeasti halunnut.
Kirjoitat imperfektissä, mutta rankemmat poikkeusajat voivat olla edessä.
Poikkeustila tosiaan oli hyvä pysäytys ja moni näki mitä elämältä haluaa. Osa tykkäsi, kun rutiinit ja suorittaminen katosi ja osalle kävi kuten minulle. Nautin aikatauluista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama, määkin huomasin että tykkään työstäni jollain tasolla.