Kuinka usein olette tekemisissä serkkujenne kanssa?
Itse olisin paljon enemmän, jos olisi enemmän serkkuja. En ymmärrä ihmisiä, joille serkkujen seura ei kelpaa. Minä tulen toimeen kaikkien kanssa.
Kommentit (33)
Enpä juurikaan. 10 serkkua, joista yhden kanssa ollut viestittelyä välillä. Sekin loppui rahan lainaamiseen...
Ei käytännössä ollenkaan. Parin kanssa FB ja Insta-kavereita, eli tykkäillään toistemme kuvista silloin tällöin. Joulukortit lähetän osalle.
Mukavia ihmisiä, mutta ei tule pidettyä yhteyttä.
Ei juuri koskaan. Hautajaisissa on nähty viimeksi kolme vuotta sitten.
En ole ollut tekemisissä serkkujeni kanssa kymmeniin vuosiin.
Jos ihan sattumalta nähdään jossain niin voidaan vaihtaa muutama sana, muuten ei olla. Yhden kanssa lähetellään joulukortteja.
Ei ole serkkuja, ei haittaa. Luultavasti yhteydenpito olisi vähäistä. Olen epäsosiaalinen eikä sukulaisuus ole mulle mikään itseisarvo.
Kerran vuodessa saatan nähdä jonkun serkun työasioissa. Muutoin ei olla tekemisissä lainkaan.
Viimeksi nähnyt 15 vuotta sitten hautajaisissa.
Käytännössä ei koskaan. Kaikki serkkuni ovat minua reilusti yli kymmenen vuotta vanhempia, joten ei lapsena syntynyt mitään läheisiä suhteita heihin, eikä nyt aikuisenakaan olla oltu tekemisissä muuten kuin häissä ja hautajaisissa.
En tykkää sukulaisten kanssa hengailla.
Isän puolelta minulla on kolme serkkua. Yhden näin kolme vuotta sitten sisaren pojan rippijuhlissa. Kotiseudulle jäänyt sisko pitää näihin yhteyttä. Muut kaksi näin eräissä häissä noin kymmenen vuotta sitten. Äidin puolen serkut olen nähnyt ehkäpä 15 vuotta sitten tätini hautajaisissa. Äidin puolen serkut ovat äitini ikäpolveä sillä äiti on perheensä iltatähti. Isä taas on vanhin lapsi ja serkut siltä puolen on paljon nuorempia kuin minä. Lisäksi asun eripuolella maata kuin muu sukuni.
Isän puolen serkkujen kanssa nähdään useita kertoja vuodessa, osaa sukujuhlissa (joita pidetään usein) ja osan kanssa ihan muutenkin. Yhteyttä pidetään viikottain whatsapp-ryhmässä. Äidin puolen serkkuja tapaan korkeintaan kerran vuodessa, emmekä pidä yhteyttä. Ymmärrän siis hyvin sekä heitä, jotka ovat sukunsa kanssa läheisiä, että heitä, joita se ei voisi vähempää kiinnostaa. Jos ei synkkaa niin ei synkkaa, mutta toisaalta sitten kun synkkaa, niin ei montaa sen suurempaa voimavaraa ja iloa olekaan, kuin läheinen suku.
En oikeastaan yhtään. Minulla on paljon serkkuja, mutta he ovat minulle oikeastaan hyvin vieraita ihmisiä ja en tuntisi heistä kuin pari, jos naamatusten tulisivat joskus. En keksi yhtään syytä hengata heidän kanssaan, vaan minulla on perheeni ja ystäväni, joiden kanssa vietän aikani. N46
En ole varsinaisesti tekemisissä kenenkään serkkuni kanssa siten, että järjestettäisiin jotain tapaamisia. Jutellaan, jos jossain törmätään ja osa on Facebookissa kavereinani. Tosin joitakin serkkuja en edes tunnistaisi, jos tulisivat kadulla vastaan. Minulla on paljon vanhempia serkkuja, joita en juuri lapsuudessanikaan tavannut, koska he olivat silloin jo kotoaan pois muuttaneita nuoria. Niiden enemmän samanikäisten kanssa sitten kyllä leikittiin yhdessä kyläillessä, mutta ei siitäkään mitään kummempaa yhteydenpitoa ole aikuisuuteen seurannut. Kaikilla on ollut omat kaveripiirinsä ja menonsa ja eri paikkakunnilla on aina asuttu.
Isän puolelta osan kanssa hyvinkin tiiviisti, meillä on yhteinen whatsapp-ryhmäkin ja tavataan usein, ollaan vähän ristiin toistemme lasten kummeja. Muut ovat niin paljon nuorempia, ettei ole muuta yhteistä kuin sukulaisuus, eli nähdään vain sukujuhlissa eikä pidetä yhteyttä keskenään, vanhempien kautta kuuluu joskus kuulumisia. Äidin puolelta on serkkuja, mutta osaa en ole tavannut koskaan, loputkin viimeksi lapsena. Perintöriita...
Lapsuuden jälkeen välit etääntyivät vanhempieni riitaisan avioeron takia. Siinä meni koko toisen puolen suku meiltä lapsilta. Serkkuihin ei yhteyksiä 20 vuoteen, paitsi muutamat hautajaiset.
Miettikää näitä, jotka eroatte. Juuret katkottiin.
Yhden kanssa viestitellään lähes päivittäin ja nähdään muutaman kerran vuodessa. Joihinkin olen yhteydessä pari kertaa vuodessa tai näen sattumalta. Osaa en ole nähnyt vuosikausiin, yhtä en ikinä.
Lapsena yhteydenpito oli tiivistä, mutta teininä se jotenkin jäi, ja nyt aikuisena on tuntunut vaikealta rakentaa suhdetta uudestaan.