Kuinka usein olette tekemisissä serkkujenne kanssa?

Edellisen kerran näin yhden serkkuni joskus 25v sitten.

En edes tiedä montako serkkua minulla on, tai edes kaikkien heidän nimiään..

Kukaan heistä ei pidä minuun mitään yhteyttä, Miksi siis minunkaan pitäisi?

En ole ikinä tekemisissä. En tunne heitä ollenkaan, koska olen ikäni puolesta väliinputoaja (kaikki joko paljon nuorempia tai vanhempia kuin minä) ja olen aina asunut ihan toisella puolella Suomea. Suurinta osaa en varmasti edes tunnistaisi, jos tulisivat jossain vastaan. Osan nimenkin olen unohtanut.

En koskaan. Serkkuja on 36 ja olemme hajaantuneet ympäri maailmaa.

Ei minulla ole kuin kaksi serkkua ja tapaan heitä ehkä 3-4 kertaa vuodessa.

en ikinä, en tiedä montako serkkua on ees . Muistan että joskus 30 vuotta sitten olen nähnyt pari .

Mulla on serkkuja vain isän puolelta, vanhemmat erosivat jo kun olin pieni enkä ollut kovinkaan paljon tekemisissä suvun kanssa, lukuunottamatta yhtä tätiäni. Eli pienenä olin parin serkun kanssa läheinen, yhden kanssa edelleen. Suurinta osaa serkuista en edes tunne ja oli aika outoa kun havaitsin olevani samassa työpaikassa serkkuni kanssa, en siis tuntenut häntä ennen. Veikkaan että mulla on noin 20 serkkua (isällä oli paljon sisaruksia).

Olen useimpien kanssa fb-kaveri ja siellä näkee vähän, mitä toisille kuuluu. Asutaan eri puolilla Suomea, niin ei tule oltua muuten tekemisissä. Tykkään kyllä heistä ja ovat mukavia ihmisiä. Muutama serkku on täysin tuntemattomia, enkä tuntisi, jos tulisi vastaan. Nimet kyllä tiedän. Heidän äitinsä alkoi eron myötä vihata koko sukua, joten eipä siinä tilanteessa lapsilla ollut paljon vaihtoehtoja.

Muutaman kerran vuodessa osutaan samaan aikaan samaan kahvipöytään, esim. isoäidin syntymäpäivänä. Kaupassa jos törmätään, moikataan, ei pysähdytä.

Asutaan kaikki samalla paikkakunnalla, ollaan aika samanikäisiä ja lapsena leikittiin yhdessä. Sittemmin ollaan vieraannuttu. Mukavia kivoja ihmisiä, mutta ei me enää toisiamme tunneta tai olla sen enemmin tekemisissä.

Äidin puolen serkkujen kanssa olen tekemisissä pari kertaa kuukaudessa ja nähdään parin kuukauden välein. Äidin puolen sukulaisia olen tavannut usein lapsesta asti.

Isän puolen serkkujen kanssa en oo oikeestaan missään tekemisissä. Ei ole kyse siitä, että he olisivat huonoa seuraa tai en pitäisi heistä. En vaan ole ollut heidän kanssa yhteydessä, koska isäni ei ole läheinen sisarustensa kanssa (perheen vanhimpana lapsena hänet laitettiin asumaan isovanhempiensa luokse, kun äitinsä ei jaksanut hoitaa kaikkia lapsia yksin ryyppäävän miehensä, eli isoisäni, takia, joten isäni isovanhemmat kasvattivat hänet), joten en ole luonut läheisiä suhteita isän puolen sukulaisten kanssa. Isän sukulaisten ja heidän puolisoiden alkoholismilla myös osuutta asiaan.

Viimeksi yhteisen isovanhemman hautajaisissa olen toisen puolen serkkuja nähnyt. Asuvat kaukana ja ovat teini-ikäisiä kun taas itse olen huomattavasti vanhempi ja perheellinen, joten ei meillä juurikaan ole mitään yhteistä minkä takia suoraan pitäisimme yhteyttä.

Toisen puolen serkkuja näen suunnilleen kerran vuodessa kun vierailen sen puolen isovanhempieni luona (asuvat samassa kaupungissa), itse asun aivan toisessa päässä Suomea.

Välimatka ja ikäero tekee sen, ettei tule yhteyttä pidettyä ja jos nyt jossain suku kokoontuu, niin ei heitä kiinnosta tällaisen vanhan kääkän kanssa hengailla. Niinpä minä istun heidän vanhempiensa seurassa ja heistä nuorimmat minun lapsieni seurassa.

Viimeksi hautajaisissa. Nyt kun kaikki isovanhemmat ovat kuolleet, ei enää nähdä ikinä.

Sukujuhlissa lähinnä. Kun vanhemmat sukupolvet kuolee tuskin on mitään yhteyksiä enää. En tiedä osoitteita enkä puhelinnumeroitakaan.

Ei kyse ole siitä, etteikö serkkujen seura "kelpaa". Tilanne vaan on se, että asutaa ihan eri puolilla Suomea ja kaikilla on omat elämänsä ja kuvionsa. Olemme hiukan kaikki myös tietty eri tyylisiä habitukseltamme, elintavoiltamme ja mieltymyksiltämme. Isovanhempien hautajaisten jälkeen ei ole ollut sellaisia sukukekkereitäkään, missä kaikki olisivat olleet paikalla.

Joskus olisi kiva järkätä serkkutapaaminen, mutta sekin on jäänyt ilmaan leijuvaksi haaveeksi ja taitaa haihtua tuuleen.