Tykkäätkö Henriikka Rönkkösen kirjoista?
Aluksi ällötti ja oikeastaan ällöttää vieläkin tuo groteski sinkkuelämän kuvaus, mutta samalla myös arvostan hänen suorasukaista paukutustaan. Olen nynny ja suhteissani haavoittunut joten voi olla etten ikinä astu Tinderiin. Rönklönen kuitenkin avaa tuota nykydeittailun ihmemaata karmaisevan koukuttavasti itseään säästämättä.
Luultavasti tuo inhorealismi on ainoa tapa selvitä myllystä hengissä. Ja ihanaa vertaistukea kaikille niille, jotka ovat vuodesta toiseen yksin. Mää tykkään 😁
Kommentit (10)
Mielikuvituspoikaystävä oli ihan jees, seuraava osa oli pelkkää toistoa.
Olen kuunnellut vain sen Mielikuvituspoikaystävän. Ihan kelvollista lenkkitaustahälyä, voittaa halvat dekkarit. Lukemalla luen jotain kelvollisempaa.
Aika turhaa, mukavoimaantunutta feministiläppää. Ei jatkoon.
Mielikuvituspoikaystävä oli ihan jees, mutta kaikki loput on liikaa pissakakka-juttuja. Itse samanikäinen, kahden lapsen äiti ja sinkkuna jo pitkään. En mitenkään voi samaistua tuollaiseen sinkkuelämään ja pissakakka-juttuihin. Edes teini-ikäiset lapset ei viljele pissakakka-huumoria. Kyllä arki koostuu ihan muista jutuista. Blogistista on pitkä matka oikeaksi kirjailijaksi.
Jos tämän tyyppistä sinkkukirjallisuutta kaipaa, Munametsä oli kirjallisesti laadukkaampaa tavaraa.
Pidän minäkin, mutta olenkin tuollaisen "huonon huumorin" ystävä. Ostin kolmannenkin kirjan, mutta en ole ehtinyt vielä lukea. Ehkä voisi ottaa projektiksi silloin kun vauva nukkuu :)
Lainasin ne kaksi ekaa kirjaa kuusikymppiselle äidillenikin :D Oli kuulemma aika ronskia tekstiä, mutta luki silti molemmat.
Hyvä huumori, mutta niitä pissa-kakka-juttuja ihan liikaa omaan makuuni.