Miksi niin monet pelkäävät kuolemaa?

Kai se pelottaa enemmän, että mihin sitä kuolee.

Kuten kuuluisa ajattelija Matti Nykänen on sanonut: "Elämä on ihmisen parasta aikaa". Kuolleena ehtii sitten olla, minulla ei ainakaan ole mikään kiire kuolla. Maailmassa on paljon elettävää, nähtävää ja koettavaa. Jos on lapsia, niin niistä on huoli, jos itselle kävisi huonosti.

En minä varsinaisesti pelkää kuolemaa, lähellä on käynyt jo muutaman kerran. Lähinnä harmittaisi kaikki, mistä jää paitsi.

Kaikki elollinen kavahtaa omaa kuolemistaan, alkeellisimmatkin eliöt, ehkä jopa kasvit. Elämän laki on elää ja tuottaa seuraava sukupolvi.

Itse olen jo niin vanha, että en pelkää kuolemaa, mutta kun lapset olivat pieniä oli eri asia.

Ikuisuus olemattomana on pelottavaa. Ikuisuus kestää aika kauan. :(

Kyllä mä itse pelkään sitä millaista kipua ja kauhua tunnen ennen kuolemaa. En tiedä osaisinko pelätä mahdollista tuon puoleista elämää.

Ehkä hieman pelkään kuolemaa, mutta enimmäkseen koen surevani kaiken, menneestä tulevaan, menettämistä. Tiedostan kyllä, että loogisesti ajattelevasta tämä voi tuntua järjettömältä, sillä ei kuollut murehdi menetyksiään. 

Kammottavaa ajatella, että tämä loppuu ja kesti vain silmänräpäyksen.

Minä pelkään lähinnä sitä miten kuolema tulee. Kivuton ja nopea olisi kiva ja se ei pelota, tulkoot vaikka heti. En usko että kuoleman jälkeen on enää mitään joten sitä tuskin kannattaa pelätä.

Itse pelkään eniten läheisten puolesta kuolemaa. Jos ihminen kuolee, oletettavaa on että hänen läheisensä jäävät sitä tänne suremaan. Sen sijaan siihen, sureeko kuollut ihminen omaa kuolemaansa, en osaa sanoa mitään.

Mä toivon että kuolisin. On paskaa herätä aamulla

Eiköhän ole luonnollista, että kaikki elävä pelkää kuolemaa. Jos ei pelkäisi niin evoluutio olisi jo karsinut ne pois, onhan pelon tarkoitus suojella. Itse pelkäsin ennen. Nyt kun useampi rakas on kuollut mietin lähinnä koska on minun vuoro ja mitä tällä elämällä pitäisi tehdä. Varmaan pelkäisin jos tietäisin sen lähestyvän, esim sairastaisin vakavasti. Nyt pelkään lähinnä muiden kuolemaa, sairastumista tai loukkaantumista.

Mä myös pelkään läheisten kuolemaa, en niinkään omaani.

Mun elämä on ainakin niin ihanaa, etten halua että se loppuu. Siksi kuoleminen ahdistaa. Jokainen päivä on lahja!

Elettävä, nähtävä ja koettava loppuu aika nopesti kuitenkin siinä n. 30 vuotiaana, ellei sit ole rikas ja oikeesti mahdollista tehdä sitä, mihin köyhän eli ns normituloisen ei ole mahdollista tai järkevää tehdä.

Cmoon mitä vielä pitäisi?

Koettu lapsuus, koulut, armeija, ystävyys, yksinäisyys, rakkkaus, kiusan kohteena oleminen, kiusaajana oleminen, hyljeksittu, suosittu, seksi, köyhyys,

ajoneuvoilla ajaminen kaikissa olosuhteissa,

matkailu, kerrostalo-, rivitalo- ja ok talo-asuminen, oman lapsen syntymä, veljen itsemurha, kihlat, naimisiinmeno,

työnteko, urheilu, karppaaminen

Puutarhanhoito

Ja mitä kaikkea yleensä on mahdollista tehdä, mutta alkaa jo riittää. Siksi lottoan tosin, muuten ei kyllä jaksais kiinnostaa tää turhuuksien turhuus enää pätkän vertaa.

Ei pelota kuolema tai millä tavalla se tulee, tai milloin. Olen valmis siihen!

En pelkää juurikaan kuolemaa, mutta kuolemista pelkään. Josko tulee olemaan vaikka kuinkakin kivulias tai jos joutuu sitä ennen kokemaan kauhua. Esim. lentokone putoaa tai on jumissa jossain ja happi loppuu.