Vieläkö vauva, uskaltaisiko

Olemme uusperhe. Yksi kouluikäinen kotona, miehellä pari aikuista lasta, jo omillaan asuvaa. 

Yhteinen lapsi olisi minun toiveeni. Mies on suostumassa ja pehmenemässä ajatukselle. Aluksi oli jyrkkä ei. 

Mietityttää niin moni asia! Olemme molemmat matalapalkka-aloilla, mies työtönkin välillä. Ei ole vara avustaa miehen aikuisia lapsia yhtään. Korkeintaan ruoat tarjota, kun tulevat käymään. :( Tämäkin jo harmittaa. Miten pärjätä taloudellisesti? Toisaalta, teinhän esikoisenkin todella epävarmaan elämäntilanteeseen aikoinani, ja kyllähän siitäkin selvisi. Sitä vain ajattelee niin paljon järkevämmin, kun ikää tulee.. Jonkun verran on velkaakin, jota ei silloin nuorempana ollut. Miehelläkin on jo ikää, sekin mietityttää. 

Minulla on siis vain yksi oma lapsi. Itselläni on sisaruksia, ja tiedän siis mikä rikkaus se on. Ja ei tarvitse itse hoitaa esim kaikkea omiin vanhempiin liittyviä asioita, kun he ikääntyvät. Tämä on yksi syy sille, miksi haluaisin vielä vauvan. Ja toki, olen hedelmällisessä iässä, ja esikoisen "tein" sen kummemmin ajattelematta, nyt saisin vauvan kuitenkin parempaan elämäntilanteeseen. Vauvakuumetta pukkaa, oikeastaan ensimmäistä kertaa elämässäni!

Kertokaa kokemuksianne, te, jotka olette (tai mies on) jo vanhempia ja joiden lapset jo aikuisia. Miten sitä sitten jaksoi vielä vauvan kanssa? Menikö kaikki hyvin? Ajatuksia, pyydän!