Ison koiran omistaja vastailee, koulutan koirani ilman rangaistuksia

[quote author="Vierailija" time="30.07.2013 klo 12:23"]

[quote author="Vierailija" time="30.07.2013 klo 12:03"]

[quote author="Vierailija" time="30.07.2013 klo 11:26"]

Kuvitellaan tilanne jossa tulen teille kotiin kylään kahden alla kouluikäisen lapsen kanssa. Ringitän ovikelloa,olet itse kotona koiran kanssa. Miten toimit kun avaat oven koirasi kanssa? Miten koira toimisi?

[/quote]

En ole ap, mutta kohtuullisen kokoinen koira löytyy minultakin. Omasta mielestäni keskikokoinen, mutta virallisemmissa tilaisuuksissa sekin määritellään isoksi (33 kiloa viime punnituksessa).

Jos tietäisin etukäteen että olet tulossa kylään, niin antaisin sinulle muutamia ohjeita kuinka toivoisin lasten käyttäytyvän koiran seurassa. Jos tulisit yllättäen, antaisin ohjeet samalla kun avaan oven. Eli kun ovikello soi, pyydän koiran istumaan eteisen toiseen päähän (usean metrin päässä ovesta) ja avaan oven. Vieraat tulevat sisään, ottavat kengät pois yms. ja ohjaan heidät olohuoneeseen tai keittiöön ja tulen itse koira vierellä perässä. Mennään tällä kertaa vaikka olkkariin. Pyydän koiran viereeni maahan, vieraat saavat käydä sohvalle tai lapset vaikka sohvan viereen lattialle leikkimään.

Lasten tulee jättää koira rauhaan eli koiraa ei mennä koskemaan, sitä ei heitellä leluilla, eikä meillä juosta sisällä. Jos lasten huoltaja ei kykene vahtimaan lapsiaan tarpeeksi, pyydän vieraita poistumaan. Itse pidän huolen siitä että koirani ei häiritse vieraita, ja toivon että vieraat pitävät huolen siitä että eivät häiritse koiraa. Sitten kun näen miten niin aikuiset vieraat kuin lapsetkin käyttäytyvät, voi koiraa käydä hetken silittämässä rauhallisesti.

Näin on vierailut toimineet aina hyvin, koira ei välitä vieraista jos se jätetään rauhaan, eikä mene edes yövieraita häiritsemään kun he nukkuvat (ovenkin voi meillä vierashuoneesta sulkea, mutta jotkut vieraat toivoisivat koiran tulevan viereen nukkumaan niin jättävät oven auki. Koiraa vaan ei kiinnosta heidän kainalossaan nukkuminen).

[/quote]

Tässäkin mua kiinnostaisi koiran rotu ja ikä. Itsellä kun on ollut koiria kaikkiaan viittä eri rotua jotka on aika eri tyyppisiä, niin on käynyt selväksi miten paljon luonteella on vaikutusta koulutukseen, ja että samat systeemit ei todella toimi kaikkien kanssa (kuten lastenkin kanssa). Tästä ylläolevasta kuvailusta haluaisin tietää myös miten siihen on päästy ja kuinka kauan se on kestänyt. Sinänsä musta kuulostaa tosi hassulta että koiran pitäisi maata sohvan vieressä (koko vierailun ajan?), miksi ihmeessä?

[/quote]

Ei tarvitse tietenkään maata koko aikaa, vain alussa pyydän makaamaan koska meidän koira on sellainen että haluaa katsella ihmisten, vieraidenkin touhuja, mutta vieraiden ollessa kyseessä ei halua osallistua niihin. Sitten kun on jonkin aikaa katsellut koira voi mennä puuhailemaan omiaan tai vaikka nukkumaan, mutta viihtyy ihan vapaaehtoisestikin hyvin siinä sohvan vieressä.

Nyt on vähän kiire, katsonpa jos myöhemmin ehtisin enemmän kirjoittamaan.

[quote author="Vierailija" time="30.07.2013 klo 12:20"]

11, melkoinen ihanne vastaus! Tosiaan, minulla on oikeastikin 2 pientä lasta. Muutamalla ystävälläni on koira ja aina ollut ohjeena,ettei koiraa huomioida sisään tullessa. Kotona meillä on kissoja ja lapset käyvät niitä nätisti silittämässä ja välillä auttavat veden vaihdossa.

Koirat ovat vähän jännittäviä,mutta niiden annetaan olla rauhassa. isompaa koirat eivät juuri kiinnosta mutta 3v pyytää lupaa että saako paijata :)

[/quote]

Ihanaa että joku muistaa opettaa lapsilleen miten eläinten kanssa ollaan. Liian usein tulee kadulla vastaan lapsia, jotka kiljuen yrittävät syöksyä silittämään koiraa eivätkä vanhemmat tee mitään. Tai sitten kysytään kyllä ensin lupa rauhallisesti, mutta kun lupa on saatu niin alkaa se kiljuminen ja juokseminen. Siksi onkin mukava kun välillä tulee kylään, (tai kadulla tulee vastaan) lapsia jotka muistavat olla vähän rauhallisemmin ja silittävät koiraa nätisti. Juuri muutama päivä sitten tuli yllättäen huutisostaja hakemaan tavaraa kahden lapsen kanssa, ja koirakin tykkäsi selvästi kun lapset osasivat olla sen kanssa niin nätisti ja rauhassa silittelivät.

[quote author="Vierailija" time="30.07.2013 klo 12:20"]

Miten menettelette, kun pikkupentu (11 viikkoa) haluaa hetken sylissä/rapsuteltavana viihdyttyään alkaa puremaan sormia? Olemme aina jättäneet pennun tllöin huomiotta tai ohjanneet puruinnon leluihin. Onko oikea tapa? Mitenkäs erilaisten sähköjohtojen tms. pureskelu? Olemme sanoneet ei tiukalla äänenpainolla ja antaneet muuta pureskeltavaa, mikä on suhteellisen hyvin toiminutkin. Onko tavassamme opettaa jotakin väärää? Entäs ulkoillessa, mikä on paras tapa opettaa koiralle kontaktia?

[/quote]

Googlaa naksutinkoulutus, sen avulla koiralle voi opettaa ihan mitä vaan (ei tarvitse välttämättä sitä naksutintakaan mutta on se vaan aika kätevä).

Monille koirille tepsii tuo että huomio loppuu jos puree ja annetaan lelu, mutta ei sinnikkäimmille naskalihampaille. Laitan perään linkin videosta, missä on aika pätevät ohjeet miten opettaa pentu olemaan purematta ja kannattaa katsella saman tekijän muitakin videoita.

Sähköjohtojen tapauksessa on myöskin hyvä antaa muuta purtavaa, mutta lopettaisin tuon ei:n sanomisen. Ei-sana ei kerro koiralle mitään, ja koira ei ole tuhma kun se puree johtoja, ei koira ymmärrä oikeasta ja väärästä mitään ja pureminen on pentulle luontevaa. Arka koira voi säikähtää kielloista liikaakin, rohkeampi koira ei taas välitä mitään eli kieltäminen on turhaa, ja moni koira oppii että kielto tulee vain kun ihminen on paikalla, joten yksin ollessa voikin hyvin sitten turvallisesti pureskella. Tässäkin voisi käyttää samaa ideaa kuin tuossa aiemmin mainitsemassani videossa.

Kontaktin opettelu kannattaa aloittaa sisällä. Ihan kaikessa rauhassa palkkaatte koiraa erittäin hyvällä herkulla aina kun se vapaaehtoisesti ottaa kontaktia. Ensin vaikka pennun kanssa kahdestaan niin että lähellä ei ole mitään leluja tms. kiinnostavaa. Toistoja pennusta riippuen muutamia, esim. 5-10 kolme kertaa pienin tauoin. (Määrät on ihan arvioita, oman pennun oppii tuntemaan ja tietää paljonko se jaksaa ja oppii huomaamaan milloin pentu on hoksannut opetettavan asian). Kun tuo sujuu, lisää lähelle joku pieni häiriö ja sama uudestaan. Sitten isompi häiriö (televisio päälle, joku perheenjäsen heilumaan taustalle jne.)

Ja kun sisällä nämä sujuvat niin sitten vaan ulos harjoittelemaan. Ensin jossain oikein rauhallisessa kohtaa samat toistot, sitten vaikka jonnekin parkkipaikan tai kävelytien lähelle, sitten vielä lähemmäs ja lopulta suoraan sinne ihmisten ja muiden koirien sekaan. Tarkkaile vaan pentua koko ajan, jos pentu ei pysty tarjoamaan kontaktia, mene kauemmas häiriöstä, jos taas kontakti sujuu siinä kohtaa jo hyvin, mene lähemmäs. Tässäkin on naksutin hyvänä apuna, sillä saa tarkkaan merkattua oikean käytöksen.

Sisällä harjoittelu todellakin kannattaa vaikka tuntuukin ehkä tylsältä ja liian helpolta, se vaan helpottaa jatkoa kummasti kun jaksaa tehdä pohjatyön kunnolla. Eikä se pennun kanssa yleensä vie edes kauheasti aikaa, kunhan malttaa edetä pennun tahtiin.

[/quote]

Tässäkin mua kiinnostaisi koiran rotu ja ikä. Itsellä kun on ollut koiria kaikkiaan viittä eri rotua jotka on aika eri tyyppisiä, niin on käynyt selväksi miten paljon luonteella on vaikutusta koulutukseen, ja että samat systeemit ei todella toimi kaikkien kanssa (kuten lastenkin kanssa). Tästä ylläolevasta kuvailusta haluaisin tietää myös miten siihen on päästy ja kuinka kauan se on kestänyt. Sinänsä musta kuulostaa tosi hassulta että koiran pitäisi maata sohvan vieressä (koko vierailun ajan?), miksi ihmeessä?

[/quote]

Totta kai eri koirilla voi olla erilainen tyyli oppia, ja erilainen tarve käyttäytyä kun tulee vieraita jne. Mutta kaikkia voidaan opettaa palkitsemalla, palkkiokin voi vaan vaihdella (lelut, herkut, huomio, ulkona myös hajut, vapaana olo ja jopa eläinten jahtaaminen voi toimia palkkiona).
Jollekin koiralle voi sopia että se menee aina omaan koppaansa kun tulee vieraita, toiselle sopii että se menee eri huoneeseen, kolmannelle että se nuuhkaisee vieraat läpi ja menee puuhailemaan omiaan jne. Yksi pitää opettaa rauhallisempaa tahtia, vain pari toistoa kerrallaan. Toinen taas kyllästyy sellaiseen ja opetuksen pitää olla nopeaa, vaihtelevaa ja energistä.

Oma koira ei esimerkiksi hauku vieraita, koska ei ole vahtivaa rotua vaikka muuten onkin haukkuherkkä (tai haukkuisi se vieraitakin jos ei olisi opetettu rauhallisemmaksi vieraiden tullessa, ei kuitenkaan vahtimisen takia hauku vaan innostuessaan). Jollekin koiralle se haukkuminen voi olla niin tärkeää, että kannattaa opettaa koira antamaan yksi tai kaksi vahtihaukkua, jotka riittävät ja jonka jälkeen koira voi olla tyytyväinen tehtävänsä suoritettuaan.

Tämän hetkinen koira on 4-vuotias, ja aiemmin ollut muutamaa eri rotua minullakin. Eroja on, nykyinen on opettanut kaikkein eniten koiran opettamisesta, edelliset tuntuivat suorastaan oppivan kuin itsestään tähän kaveriin verrattuna. Voima ei nykyiseen tepsi, sen kanssa saisi tapella suurinpiirtein kuolemaan asti. Motivoinnissakin on ollut haasteita, sillä ei innostu leluista ja ruoastakin vasta vuoden harjoittelun jälkeen, mutta edelleenkin ruoka on sellaista vähän miellyttävää muttei mitään ihqukivaa verrattuna siihen että saisi tehdä mitä huvittaa. Sitten kun keksii sen mikä saa oman koiran tikittämään, mikä on se (tai ne) juttu mistä se innostuu, millä lailla koira tykkää oppia, se helpottaa opettamista kummasta.

[quote author="Vierailija" time="30.07.2013 klo 12:14"]

[quote author="Vierailija" time="30.07.2013 klo 11:22"] Maailmalla on koko ajan enemmän ja enemmän huipputasolla kilpailevia koirakoita, jotka on koulutettu esim. naksutinkoulutuksella tai muuten ilman pakotteita ja fyysistä "kurittamista".

[/quote]

Huipputason kouluttajat tekee myös rotu-ja yksilövalinnat vähän erilaisilla kriteereillä kuin keskivertotallaajat ;-), ja ne koirat jotka ei toimi lähtee jossain vaiheessa kiertoon/jää perhekoiriksi. 

[quote author="Vierailija" time="30.07.2013 klo 14:53"]

[quote author="Vierailija" time="30.07.2013 klo 12:14"]

[quote author="Vierailija" time="30.07.2013 klo 11:22"] Maailmalla on koko ajan enemmän ja enemmän huipputasolla kilpailevia koirakoita, jotka on koulutettu esim. naksutinkoulutuksella tai muuten ilman pakotteita ja fyysistä "kurittamista".

[/quote]

Huipputason kouluttajat tekee myös rotu-ja yksilövalinnat vähän erilaisilla kriteereillä kuin keskivertotallaajat ;-), ja ne koirat jotka ei toimi lähtee jossain vaiheessa kiertoon/jää perhekoiriksi. 

[/quote]

Ne huipputason koirat eivät olisikaan soveltuvia sohvaperunoiksi ja sylikoiriksi, joten jos nekin voidaan kouluttaa positiivisesti, samoin kuin vaikkapa poliisikoiria, pomminetsintäkoiria yms. niin johan on kumma ettei tavallisen tallaajan perusmurrea jonka ei tarvitse muuta osata kuin kävellä nätisti hihnassa ja olla hyppimättä ihmisten päälle.

Meilläkään ei ole käytetty koirien kanssa rangaistuksia, enkä koe siinä olevan mitään ihmeellistä. Ei-sana sen sijaan on käytetty harvakseltaan ns pysäytyssanana, jonka jälkeen ohjataan toimimaan oikein. Mitään erityistä lisäarvoa en koe tulevan siitä että ei-sanaaei koskaan käyttäisi. Jopa omista ohjaajaherkin kestää sen, ja mielestäni tervepäisen koiran pitääkin kestää. Joskus itsekin intoilin naksutinkoulutuksesta, sittemmin olen todennut että asit voi tehdä helpomminkin.  

[quote author="Vierailija" time="30.07.2013 klo 15:10"]

Meilläkään ei ole käytetty koirien kanssa rangaistuksia, enkä koe siinä olevan mitään ihmeellistä. Ei-sana sen sijaan on käytetty harvakseltaan ns pysäytyssanana, jonka jälkeen ohjataan toimimaan oikein. Mitään erityistä lisäarvoa en koe tulevan siitä että ei-sanaaei koskaan käyttäisi. Jopa omista ohjaajaherkin kestää sen, ja mielestäni tervepäisen koiran pitääkin kestää. Joskus itsekin intoilin naksutinkoulutuksesta, sittemmin olen todennut että asit voi tehdä helpomminkin.  

[/quote]

Lisäarvo riippuukin siitä miten eitä käyttää. Suurin osa tavallisista koiranomistajista ei opeta sanaa mitenkään koiralle, sitä vaan aletaan hokea aina kun koira tekee "väärin" ja lähes aina sitä hoetaan sitten aina vaan ankarammalla äänellä. Ei koira tiedä sanojen merkitystä, joten ihan sama vaikka sanoisi peruna tai ploks, joten eitäkin voi käyttää mutta se on sana jota tulee helposti sanottua vihaisesti tai kovalla äänellä, varsinkin jos koira tekee jotain sellaista mitä ei haluaisi. Ihan hyvin voisi tilalle opettaa jonkin toisen käskyn, millä keskeyttäisi koiran puuhat tai kutsuisi koiran luokseen tms. Keskeytyssanan ideana ei ole kertoa että se teki väärin tai torua koiraa, vaan vain keskeyttää tekeminen. Monet käyttävät tässä myös jätä-käskyä, koira jättää sen mitä oli tekemässä/aikoi tehdä.

Lähes joka lenkillä näen koiranulkoiluttajia, jotka sitä eitä hokevat, ja useimmiten koira ei korvaansa lotkauta tai sitten alistuu pelokkaan näköisesti jos sitä eitä oikein painokkaasti ja vihaisesti sanotaan.

p.s. Olen tavannut koiran joka kusi alleen ja luikki vapisevana piiloon jos sille sanoi iloisella äänellä "istu". Aiemmat omistajat olivat onnistuneet pelottelemaan koiran lähes pilalle, onneksi sai uuden kodin, jossa jaksettiin olla kärsivällisiä ja opettaa koiraa palkitsemalla, muuten olisi koira lähes varmasti joutunut lopetettavaksi.

[quote author="Vierailija" time="10.07.2013 klo 20:28"]

Ja rangaistuksilla otsikossa tarkoitan positiivista rankaisua, eli jotain mikä on koiralle epämiellyttävää. En toru, en käytä kurkkaria enkä pakotteita, en mitään fyysistä voimaa ellei ole hätätilanne, en uhkaile tai käytä henkistä väkivaltaakaan.

Kysyä saa muustakin kuin otsikkoon liittyvästä asiasta, ja vastaan jo valmiiksi että kerään lähes aina koirani kakat, mikäli ne sopimattomaan paikkaan tulevat. Mutta koska olen vain ihminen, on joskus kakkapussit loppuneet tai unohtuneet eteisen pöydälle.

[/quote]

Hyvä koira on tasan sellainen, joka ei missään normaalitilanteessa ole arvaamaton ketään kohtaan. Ei sellainen jonka kanssa pitää ottaa ristiaskeleita sinne tänne, "koska hän on vähän herkkä". Hyvin koulutettu koira kestää sen, jos joku lapsi sitä vähän kurmottaakin, ja vain lähtee pois paikalta. Tämä ei tarkoita sitä, että koiraa pitäisi kurmottaa, mutta hyvä koira on sellainen, joka ei esim. missään tilanteessa pure lasta.

Ihan sama mitä muuta lässytätte musteistanne, yksikään koira, joka ei esim. lopeta murisemista sillä hetkellä kuin omistaja niin sanoo, on päin persettä koulutettu.

[quote author="Vierailija" time="30.07.2013 klo 17:39"]

[quote author="Vierailija" time="10.07.2013 klo 20:28"]

Ja rangaistuksilla otsikossa tarkoitan positiivista rankaisua, eli jotain mikä on koiralle epämiellyttävää. En toru, en käytä kurkkaria enkä pakotteita, en mitään fyysistä voimaa ellei ole hätätilanne, en uhkaile tai käytä henkistä väkivaltaakaan.

Kysyä saa muustakin kuin otsikkoon liittyvästä asiasta, ja vastaan jo valmiiksi että kerään lähes aina koirani kakat, mikäli ne sopimattomaan paikkaan tulevat. Mutta koska olen vain ihminen, on joskus kakkapussit loppuneet tai unohtuneet eteisen pöydälle.

[/quote]

Hyvä koira on tasan sellainen, joka ei missään normaalitilanteessa ole arvaamaton ketään kohtaan. Ei sellainen jonka kanssa pitää ottaa ristiaskeleita sinne tänne, "koska hän on vähän herkkä". Hyvin koulutettu koira kestää sen, jos joku lapsi sitä vähän kurmottaakin, ja vain lähtee pois paikalta. Tämä ei tarkoita sitä, että koiraa pitäisi kurmottaa, mutta hyvä koira on sellainen, joka ei esim. missään tilanteessa pure lasta.

Ihan sama mitä muuta lässytätte musteistanne, yksikään koira, joka ei esim. lopeta murisemista sillä hetkellä kuin omistaja niin sanoo, on päin persettä koulutettu.

[/quote]

Juuri näin, ja lisäisin, että tottelee ohjaajaa vaikka vietti kuinka veisi, lähteekö nenän edestä juoksevan rusakon perään vapaana ollessaan vai uskooko ohjaajan käskyä.

[quote author="Vierailija" time="30.07.2013 klo 17:39"]

[quote author="Vierailija" time="10.07.2013 klo 20:28"]

[/quote]

Hyvä koira on tasan sellainen, joka ei missään normaalitilanteessa ole arvaamaton ketään kohtaan. Ei sellainen jonka kanssa pitää ottaa ristiaskeleita sinne tänne, "koska hän on vähän herkkä". Hyvin koulutettu koira kestää sen, jos joku lapsi sitä vähän kurmottaakin, ja vain lähtee pois paikalta. Tämä ei tarkoita sitä, että koiraa pitäisi kurmottaa, mutta hyvä koira on sellainen, joka ei esim. missään tilanteessa pure lasta.

Ihan sama mitä muuta lässytätte musteistanne, yksikään koira, joka ei esim. lopeta murisemista sillä hetkellä kuin omistaja niin sanoo, on päin persettä koulutettu.

[/quote]

Ei positiivisesti kouluttaminen tarkoita että koiran kanssa pitäisi olla varpaisillaan. Tosin jotkut koirat vaan ovat herkkiä, toiset eivät. Valitettavasti sinä et voi koiran luonnetta sanella, etkä koiran taustoja. Joitakin koiria on pahoinpidelty tai kohdeltu kaltoin vuosikausia, ennen kuin ne pääsevät kunnolliseen kotiin, siinä ei paljon auta ihmisen mielipiteet siitä millainen on kunnon koira. Samoin jokainen koira on erilainen, jokaisella on oma luonteensa. Jos haluat pomminvarman koiran joka tottelee aina, kestää kaiken eikä sillä ole mitään huonoja puolia, ota pehmolelu.

Juuri tuollaisten ihmisten takia lapset joutuvat niitä koirien puraisuja kokemaan. Yhdenkään koiran ei tarvitse kestää mitä vaan, eikä kaikilla ole lähipiirissä lapsia jotta voisi koiran niihin totuttaa. Mitä jos lapsi tökkii sormillaan koiraa silmiin, nipistää peniksestä ja puree korvasta? Mitä jos koiralla on selkänikamissa vikaa ja pahoja kipuja joita omistaja ei tietenkään ole huomannut ja lapsi yhtäkkiä hyppää koiran selkään? (Tällaisia jälkimmäisiä tapauksia tiedän pari, myöhemmin eläinlääkärissä selvisi miten kipeitä koirat olivat olleet jo pitkään).

Vain täysin hölmö omistaja kieltää koiraa murisemasta, murina on koiran tapa kommunikoida ja jos koira murisee, on omistajan syytä miettiä tarkkaan mitä on tehnyt väärin ja mitä kannattaisi tehdä toisin. Tiedän useammankin koiran joita on kielletty murisemasta, ja lopputuloksena koira ei enää varoita, vaan puree suoraan.

Itse asiassa pohdin juuri tänään tätä aihetta, kun kävin koiran kanssa lenkillä. Vastaan tuli puolituttu iäkäs nainen pienen koiransa kanssa. Nainen on ilmeisesti aika yksinäinen, koska haluaa aina tulla juttelemaan eikä hänestä meinaa päästä millään eroon (tekee samaa muillekin ulkoilijoille). Naisen koira alkoi haukkumaan omalle koiralleni, nainen nosti hihnasta koiran etutassut ilmaan, koiralla kuristupanta. Samalla nainen selittää ettei ymmärrä mikä koiralla nykyään on, kun haukkuu aina kaikille. Koira korisee sen minkä pystyy, ja jatkaa haukkumista heti jos nainen löysää hihnaa.

Oma koiranikin haukkuu helposti jos toinen haukkuu, mutta on jo oppinut aika hyvin olemaan hiljaa kun olen palkinnut hiljaisuudesta. Eipä näytä esimerkki auttavan, minun koirani istuu nätisti ja annan sille herkkupalan. Nainen vaan nykii koiraansa ja jatkaa ihmettelyään että mikä kumma on kun haukkuu. Haukkuisin minäkin jos noin kohdeltaisiin.

Mulla on myös iso, palveluskoira. Ensimmäinen itselleni. Ihan päivästä 1 kun meille tuli, ollaan 'treenattu' siten, että hyvästä palkitaan ja huono käyttäytyminen 'ignoorataan'. Ei-sana on 'tekemisen/aikomuksen' lopetus- käsky ja samalla luoksetulo. Kertaakaan ei ole tarvinnut käyttää ns. kovia otteita, puhumattakaan mistään kurkkareista.

Mitään onnistumisesta toiseen tämä puolitoista vuotinen yhteiselämä ei ole ollut,  esim. remmirähinä alkoi koiran mörköiässä, mutta sekin alkaa olla voiton puolella. En vaan suostu pahoinpitelemään eläintä(kään). 

Koirien koulutus on pitkä prosessi. Mikään ei tapahdu ihan vaan sormia napsauttamalla. Toisaalta se ei ole myöskään mitään rakettitiedettä. Että aikaa ja kärsivällisyyttä, leluja tai nameja :) meillä omistajankin äänen volyymi nousee vain kaukokäskyissä :)

Kyllä se on vaan tosiasia, että yli puolet isoista koiranomistajista on hätää kärsimässä koiransa kanssa, kun eivät hallitse sitä. Itselläni 10 kiloinen koira ja mulla ei mitään ongelmaa, mutta kritisoin niitä jotka ihannoivat isoja koiria ja eivät niitä hallitse. Tekee pahaa katsella tilannetta, jossa yleensä nainen pitää kaksin käsin kiinni koirastaan ettei se tulisi meitä kohti. Mitään ei komenneta, hyssytellään vaan.

Useimmat tutut ottavat ensimmäiseksi koirakseen vaativan rodun ja siten ihmettelevät, kun eivät pärjää. Sitä ihmettelen, kun ihannoidaan rotikkaa ja dobbereita, mitä niin ihmeellistä niissä on, että taitamattoman pitää sellainen hommata väkisten itselleen. 

34, kiva lukea että sinä olet valinnut eri reitin kuin koirasi sukulaisen omistaja. Minua kävi siinä ohjelmassa sääliksi ne räminpurkkikouluttajan kouluttamat koirat, ohjelman lopussa eivät tosiaan rähisseet tms. mutta näyttivät niin surkeilta että ihmettelin miten omistaja ei huomaa. Häntä alhaalla, katse pälyillen ja säpsähtäen kulkivat, en koskaan haluaisi oman koirani kulkevan niin pelokkaan näköisenä tai vilkuilevan minua noin arasti.

[quote author="Vierailija" time="02.08.2013 klo 16:59"]

Kyllä se on vaan tosiasia, että yli puolet isoista koiranomistajista on hätää kärsimässä koiransa kanssa, kun eivät hallitse sitä. Itselläni 10 kiloinen koira ja mulla ei mitään ongelmaa, mutta kritisoin niitä jotka ihannoivat isoja koiria ja eivät niitä hallitse. Tekee pahaa katsella tilannetta, jossa yleensä nainen pitää kaksin käsin kiinni koirastaan ettei se tulisi meitä kohti. Mitään ei komenneta, hyssytellään vaan.

Useimmat tutut ottavat ensimmäiseksi koirakseen vaativan rodun ja siten ihmettelevät, kun eivät pärjää. Sitä ihmettelen, kun ihannoidaan rotikkaa ja dobbereita, mitä niin ihmeellistä niissä on, että taitamattoman pitää sellainen hommata väkisten itselleen. 

[/quote]

Minäkään en ymmärrä tiettyjen "kovien" tai isojen rotujen ihannointia ja henkilöitä jotka ottavat sellaisen munanjatkeeksi. Mutta koiran hyssyttelykin on parempi vaihtoehto kuin komentaminen, itse en koskaan komenna koiraani vaan pyydän sitä tekemään jotain. Eikä siinä ohitustilanteessa muutenkaan ole mitään järkeä komentaa, jos koiraa ei ole opetettu tai koira on jo niin kierroksilla ettei se pysty tottelemaan.

Tietysti paljon järkevämpää olisi opettaa koiralle ajoissa hyvä käytös, mutta jos ei ole opettanut niin ei se juuri auta siinä itse tilanteessa sitten mikään komentelu vaikka vastaantulija sellaista toivoisikin.

Lisäyksenä vielä että negatiivinen rankaisu on käytössä, mutta pyrin toimimaan niin ettei sitäkään usein tarvita.

AP

Kunnioittaako koirasi sinua?

[quote author="Vierailija" time="10.07.2013 klo 20:35"]

Kunnioittaako koirasi sinua?

[/quote]

Sanoisin että koirani on kiintynyt minuun, ja kuuntelee minua. Nykyisen käsityksen mukaan koirilla, ja muillakin nisäkkäillä, on samat perustunteet kuin ihmisillä, mutta kunnioitus on sen verran monimutkainen käsite, etten usko koirien sitä ymmärtävän, ainakaan samalla lailla kuin ihmiset.

AP

Mullakin on yksi varsin iso koira, ja pian tulossa toinen, ja hyvin ollaan pärjätty ihan vaan palkitsemalla oikeista asioista.