Te, joiden parisuhteessa on selkeästi eripariset seksuaaliset halut

Kyllä olis aika laajentaa elämänkatsomusta, jos noin pienestä asiasta tekee ongelman. Molemmissa vikaa. Elämässä on muutakin kuin seksi.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä olis aika laajentaa elämänkatsomusta, jos noin pienestä asiasta tekee ongelman. Molemmissa vikaa. Elämässä on muutakin kuin seksi.

Olen aina ajatellut samaa lasten hankkimisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, etkö voi miehen mieliksi sekstata tämän kanssa, vaikka itseäsi ei haluttaisikaan?

Välillä näin teenkin, mutta se ei ole ongelmatonta. Mieheni on aika herkkä tulkitsemaan minua ja pahoittaa helposti mielensä, jos en ole täysillä mukana. Tässä ollaan onneksi menty eteenpäin ja välillä meillä on ns. perushyvää seksiä. Minua alkaa usein haluttaa seksin tiimellyksessä. Läheskään aina ei palavasti, mutta sen verran, että hommaan haluaa lähteä ihan omasta tahdostaan. Tiedostan, että olen myös aika yhdyntäkeskeinen ja tilanteemme on pahentanut sitä; saatan helposti alkaa stressata, jos edellisestä yhdynnästä on useampi päivä.

Hetkinen, nyt en ymmärrä. SINÄ olet se haluton, mutta silti stressaannut, jos yhdyntöjä ei ole tarpeeksi usein?

Kyllä. Tai no, en koe itseäni haluttomana, vaan vähemmän haluavana. Enpä usko, että se täysin poikkeuksellista on, että haluttomampi osapuoli kokee riittämättömyyttä ym tunteita ja siksi stressaa. -ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Surullisia nämä puutteeseen alistuneiden tarinat. Pelkäättekö että ette löydä parempaa vai mikä pitää kiinni suhteessa ?

Katsos kun osa meistä ajattelee muitakin ihmisiä kuin itseään. Esim. lapsia. 

Ei tämäkään niin vaikeaa ole. Jos on päättänyt hankkia lapsia tänne Suomeen on käytännössä luopunut ajatuksesta siitä että tyydyttävä parisuhde on enää mikään prioriteetti. Valitsit perheen. Tältä palstalta et ainakaan saa ymmärrystä sille että olisi muka enää mitään omia haluja tai elämää. Lapset aina edelle! Te olette nyt äityli ja isukki. Ei seksi enää saa olla tärkeää. Teillä on jo lapset.

Että ei kannata valittaa, eroat sitten kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa. Siihen asti olet vaan tyytyväisenä pelkkä äiti. Niiden lapsuus kestää niin vähän aikaa että hyvin voi laittaa oman elämän ja onnen kokonaan sivuun siksi aikaa.

?? Jos pitäisi valita, luovunko lapsistani vai seksistä, niin ei kyllä tarvitsisi sekuntiakaan miettiä. Ja pidän seksistä ja meillä on sitä usein.

Sinulla on ehkä eri prioriteetit. Toivon että et ole äiti.

Olipas harvinaisen vittumainen kommentti. -eri

Taisi osua? Toivottavasti seksi uuden miehen kanssa on sen arvoista, että kannatti jättää eksä ja lapset taakseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Surullisia nämä puutteeseen alistuneiden tarinat. Pelkäättekö että ette löydä parempaa vai mikä pitää kiinni suhteessa ?

Katsos kun osa meistä ajattelee muitakin ihmisiä kuin itseään. Esim. lapsia. 

Ei tämäkään niin vaikeaa ole. Jos on päättänyt hankkia lapsia tänne Suomeen on käytännössä luopunut ajatuksesta siitä että tyydyttävä parisuhde on enää mikään prioriteetti. Valitsit perheen. Tältä palstalta et ainakaan saa ymmärrystä sille että olisi muka enää mitään omia haluja tai elämää. Lapset aina edelle! Te olette nyt äityli ja isukki. Ei seksi enää saa olla tärkeää. Teillä on jo lapset.

Että ei kannata valittaa, eroat sitten kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa. Siihen asti olet vaan tyytyväisenä pelkkä äiti. Niiden lapsuus kestää niin vähän aikaa että hyvin voi laittaa oman elämän ja onnen kokonaan sivuun siksi aikaa.

?? Jos pitäisi valita, luovunko lapsistani vai seksistä, niin ei kyllä tarvitsisi sekuntiakaan miettiä. Ja pidän seksistä ja meillä on sitä usein.

Sinulla on ehkä eri prioriteetit. Toivon että et ole äiti.

Olipas harvinaisen vittumainen kommentti. -eri

Taisi osua? Toivottavasti seksi uuden miehen kanssa on sen arvoista, että kannatti jättää eksä ja lapset taakseen.

Korjaan. Kommentti ei ollut vittumainen vaan sen sanoja. Sen huomaa siitä, että et tajunnut että nyt tuli mentyä liian pitkälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei niitä mitenkään voi ratkaista, oikeesti.

Tahtoisin kuitenkin uskoa, että voi, vaikka se ei varmasti helppoa olekaan. Vähemmistössä lienee ne parit, joilla menee täysin yksiin. Mutta toki mitä enemmän on mieltymyksissä eroja, sitä enemmän haastetta. -ap

Jos sinä tykkäät vaniljaseksistä ja mies roolileikeistä ja muusta kokeilusta, miesparka ei saa koskaan toteuttaa seksuaalisuuttaan täydellisesti. Sinä sen sijaan saat.

Mieti miltä itsestäsi tuntuisi, jos et käytännössä koskaan saisi sellaista seksiä kuin tahdot ja silloinkin kun saisit, tietäisit että toinen on mukana vain sinun mieliksesi?

Seksissä erot optimaalisen määrän suhteen ei kaada suhdetta (varsinkin kun naisen on kovin helppo siinä joustaa), mutta noin suuret erot mieltymyksissä voi sen hyvinkin tehdä.

Itsekin olen vaniljaseksityyppi enimmäkseen, kuten myös mieheni. Toisinaan kuitenkin tykkäisin kovemmista otteista, mies ei. Mietin vaan että jos minulla olisi YHTÄÄN enempää sellaisia mieltymyksiä, en kerta kaikkiaan jaksaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei niitä mitenkään voi ratkaista, oikeesti.

Tahtoisin kuitenkin uskoa, että voi, vaikka se ei varmasti helppoa olekaan. Vähemmistössä lienee ne parit, joilla menee täysin yksiin. Mutta toki mitä enemmän on mieltymyksissä eroja, sitä enemmän haastetta. -ap

Jos sinä tykkäät vaniljaseksistä ja mies roolileikeistä ja muusta kokeilusta, miesparka ei saa koskaan toteuttaa seksuaalisuuttaan täydellisesti. Sinä sen sijaan saat.

Mieti miltä itsestäsi tuntuisi, jos et käytännössä koskaan saisi sellaista seksiä kuin tahdot ja silloinkin kun saisit, tietäisit että toinen on mukana vain sinun mieliksesi?

Seksissä erot optimaalisen määrän suhteen ei kaada suhdetta (varsinkin kun naisen on kovin helppo siinä joustaa), mutta noin suuret erot mieltymyksissä voi sen hyvinkin tehdä.

Itsekin olen vaniljaseksityyppi enimmäkseen, kuten myös mieheni. Toisinaan kuitenkin tykkäisin kovemmista otteista, mies ei. Mietin vaan että jos minulla olisi YHTÄÄN enempää sellaisia mieltymyksiä, en kerta kaikkiaan jaksaisi.

Tämä on syy, miksi tein aloituksen ja miksi olen vakavissani pohtinut, että jos en itse pysty paremmin täyttämään mieheni seksuaalisia tarpeita, on minusta itsekästä vaatia, että hänen pitäisi elää kanssani monogamisessa suhteessa. Mutta ehkä sen sanon, että myös mieheni pitää hellästä rakastelusta, mutta hän kaipaa muutakin. Seksielämämme ei ole hänellekään täyttä kidutusta, on muun muassa puhunut paljon siitä, kuinka meidän rakastelu on parhaimmillaan todella erityistä ja että hän tajusi sen heti suhteen alussa. Keskuskustelun aloituksen pointtina oli kuulla muiden kokemuksia ja ajatuksia, jotka kenties voisivat auttaa omassakin tilanteessa eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä olis aika laajentaa elämänkatsomusta, jos noin pienestä asiasta tekee ongelman. Molemmissa vikaa. Elämässä on muutakin kuin seksi.

Olen aina ajatellut samaa lasten hankkimisesta.

Eli jos suhteessa toinen haluaa lapsia ja toinen ei, niin siitäkään ei kannata tehdä ongelmaa vaan laajentaa elämänkatsomusta? Saatan olla eri mieltä.

Meillä haluttomuuden suhteen sama asetelma eli minä (nainen) haluan harvemmin kuin mieheni. Itsellä syynä haluttomuuteen masennus, joka onneksi jo parempaan päin. Mutta oma mieli on vielä niin herkillä, että jokin pieni asia saa halut katoamaan: päivällä saattaa tehdä mieli, mutta iltaan mennessä joku stressijuttu tms on vienyt halut mennessään.

Omassa ja aloittajankin tapauksessa täytyy keskittyä niihin asioihin, millä omaan halukkuuteen voi vaikuttaa. Toki pitää myös miettiä sitä toista osapuolta: vaikka itseä ei haluttaisi, niin voisiko silti tehdä toiselle jotain kivaa? Itse antavana osapuolena nautin siitä, kun toinen nauttii.

Muutamia vinkkejä:

- Yritä vähentää haluttomuuteen vaikuttavia tekijöitä: yritä saada itsellesi omaa aikaa, nuku paremmin, vähemmän aikatauluja jne. Toki helpommin sanottu kuin tehty, mutta lähde pienistä asioista liikkeelle.

- Läheisyyden tärkeys ilman seksiä: halatkaa ja pussatkaa paljon ihan niiden arkijuttujenkin keskellä.

- Sopikaa esim. viikon aikajakso, jonka aikana EI saa harrastaa seksiä. Kaikkea muuta kyllä (pussailu, koskettelu yms). Kun jää pois paine siitä "pitäisi harrastaa seksiä" - ajatuksesta, niin voi paremmin antautua fiilistelemään sitä läheisyyttä jne. Ja viikon päästä voi ollakin jo pakko päästä tositoimiin :D Tai jo aiemmin..

- Em. kohta lyhyempänä versiona: sopikaa, että tänä iltana vain pussailette ja halailette pitkän kaavan kautta. Ei siis stressiä siitä, että pitäisi harrastaa seksiä. Mutta ehkä seuraavana päivänä tekeekin mieli?

- Vaikka itseä ei haluttaisi, niin yllätä miehesi esim. käsihoidolla jossain yllättävässä tilanteessa tai paikassa. Seksin ei tarvitse aina olla yhdyntää! Näihin hetkiin vois myös sisällyttää sitä miehen kaipaamaa roolileikkiä tms.

Siinäpä omia mietteitä asian tiimoilta. Hankala tilannehan tuo on, mutta ei mikään toivoton kuitenkaan. Tsemppiä! :)

Enpä tiiä. Erosin, seksuaalisuus oli vain yksi ongelma muiden joukossa, mutta iso sellainen. Meillä eksmies kaipasi kerran viikkoon tai pariin viikkoon seksiä ja välissä ei juuri hellyyttäkään. Tuntui, että sellainen asia joka itselle olisi puhdas nautinnon, ilon ja rakkauden lähde muuttui ankeaksi taakaksi.

Nykyisen rakkaani kanssa seksi on upeaa, kokeilevaa, hellää, kiihkeää ja sitä on paljon. On tää vaan kivempaa. Toki koko suhde toimii muutenkin paremmin. Erilaisuus kiinnostaa aikansa, helpompi on olla riittävän samankaltaisen kainalossa, ymmärrys on helpompi löytää.

Ero tuli

Meille tuli ero tämän takia. Mies lakkasi haluamasta seksiä, ainakin minun kanssa. Lapset vielä saatiin, mutta nuorimmaisen syntymän jälkeen ei enää, ei joka vuodikaan.

Kaikkea yritettiin, mutta se torjutuksi tuleminen kyllä johti siihen, että lakkasin haluamasta ja lopulta rakkauskin loppui. Tähän meni liki 15 vuotta aikaa, ehkä ylikin, kaikkea yritettiin, lääkäriä, terapiaa jne.

Lopulta ero. Nyt mulla on miesystävä, jonka kanssa halut kohtaa. Lisäyksenä vielä, että olen aina ollut ja edelleenkin hoikka, itsestäni huolta pitävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Surullisia nämä puutteeseen alistuneiden tarinat. Pelkäättekö että ette löydä parempaa vai mikä pitää kiinni suhteessa ?

Katsos kun osa meistä ajattelee muitakin ihmisiä kuin itseään. Esim. lapsia. 

Ei tämäkään niin vaikeaa ole. Jos on päättänyt hankkia lapsia tänne Suomeen on käytännössä luopunut ajatuksesta siitä että tyydyttävä parisuhde on enää mikään prioriteetti. Valitsit perheen. Tältä palstalta et ainakaan saa ymmärrystä sille että olisi muka enää mitään omia haluja tai elämää. Lapset aina edelle! Te olette nyt äityli ja isukki. Ei seksi enää saa olla tärkeää. Teillä on jo lapset.

Että ei kannata valittaa, eroat sitten kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa. Siihen asti olet vaan tyytyväisenä pelkkä äiti. Niiden lapsuus kestää niin vähän aikaa että hyvin voi laittaa oman elämän ja onnen kokonaan sivuun siksi aikaa.

Tai sitten voi valita sellaisen puolison jonka kanssa haluaa olla vielä lasten syntymän jälkeenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä olis aika laajentaa elämänkatsomusta, jos noin pienestä asiasta tekee ongelman. Molemmissa vikaa. Elämässä on muutakin kuin seksi.

Olen aina ajatellut samaa lasten hankkimisesta.

Eli jos suhteessa toinen haluaa lapsia ja toinen ei, niin siitäkään ei kannata tehdä ongelmaa vaan laajentaa elämänkatsomusta? Saatan olla eri mieltä.

Saatathan olla, mutta ihan oikein ymmärsit. Ei noin pienestä asiasta kannata tehdä ongelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No itse voin kertoa, että meillä myös ”hyvä” Ja pitkä liitto, ei riitoja tms. Mutta mies ei jaksa/halua. Monta vuotta yritin ja yritin, kunnes tuumasin että antaa olla ja odotetaan kunnes toinen on valmis/innostuu. Nyt ollaan tilanteessa, että kohta inhoan/vihaan miestäni ja hänen itsekkyyttään/laiskuuttaan jne. Että sinne meni se hyvä liitto. Turha alkaa kenenkään jeesustelemaan että se joka yrittää parhaansa halvauttaisi koko liiton. Kyllä siinä on kaksi ihmistä ja toisellakin on vastuu.

Terv. Eroon enää muutama vuosi

En ole sanonut, että torjutuksi tullut halvauttaisi koko liiton. Mutta en vain näe, että "lakkasin yrittämästä" oikeasti olisi paras tie, jos haluaa suhteen kuitenkin kestävän. Molemmilla on vastuu todellakin, myös sillä torjutulla käsitellä omaa turhautumista ja pettymystä. 

Voi olla, että aloitteiden tekemisen lopettaminen on ainoa tie, johon pystyy eikä tässä ollut kyse mistään jeesustelusta. Itse vaan kiinnostaa etsiä muunlaisia ratkaisuja. Oletteko harkinneet parisuhdeterapiaa? Uskoisin, että etenkin tämän aiheen tiimoilla puhumattomuus aiheuttaa paljon hallaa, ja aika usein omia tuntoja on helpompi sanoittaa rakentavasti ulkopuolisen läsnä ollessa. -ap

Jos tulet torjutuksi 99 prosenttisesti ja puoliso ei tee aloitteita koskaan, kuinka monta vuotta pitää jaksaa yrittää. Itkeä ikkunaa kun ei kelpaa. Tehdä aloitteita, olla tekemättä, pukeutua seksikkäästi, olla pukeutunutta seksikkäästi, keskustella asiasta.

Meillä oli vuosia jolloin seksiä oli alle yhden käden sormien määrä. Oli 8 kk taukoja. Oli pakkeja, ja pakkeja. Ei läheisyyttä, ei edes selän pesuja, koska mies pelkäsi sen johtavan seksiin. Lopetin aloitteiden tekemisen, seksiä ei sitten ole ollut yli kolmeen vuoteen. Itsetunto oli toistuvien kieltäytymisen jälkeen pohjamudissa. Pidän mieheni käytöstä erittäin loukkaavana - ja jos hän sattuisi tekemään aloitteen, ei tippuisi mitään. En halua häntä enää.

Arki sujuu aika hyvin kun ei odota yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä meni niin että vaimo halusi kahdesti kuukaudessa ensimmäiset 20 vuotta.

Nyt kun totesin että on helpompaa olla ilman, valitetaan ettei saa tarpeeksi.

Elämä on, parasta sopeutua vähemmän haluavan tahtoon, eikö näin?

Onko tuossa kuitenkin mukana jokin koston ilo?

Vaikka toisaalta ymmärrän senkin, että helpompi olla ilman. Musta ainakin pahinta oli, että joutui tukahduttaen itseään...sit kun oli seksiä, se seksuaalisuus jotenkin "aukesi " ja tunsi todella jäävänsä puutteeseen, kun ei saanutkaan sitä sitten tarpeeksi.

Mut sitten tosiaan aloin ajatella että toteutan seksuaalisuuttani pääosin yksin...ja jos mies joskus tekee aloitteita, otan sen vastaan kivana pikku lisänä -5

Ei ole kostoa. Porno nyt vain on mukavampaa kuin miettiä "mahtaisiko tänään käydä flaksi"

Siis mulla on sama etten enää yritä, vaan käytän vibraa, fantasioita ja omia sormia. Mutta en torju miestäkään silloin jos tekee aloitteen.

Eikös tämä nyt ole juuri sitä kamalaa itsekseen nauttimista ja toisista haaveilua? Mikse miehesi riitä? Ainakin silloin jos mies runkkaa, niin moni nainen loukkaantuu kun ei riitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä meni niin että vaimo halusi kahdesti kuukaudessa ensimmäiset 20 vuotta.

Nyt kun totesin että on helpompaa olla ilman, valitetaan ettei saa tarpeeksi.

Elämä on, parasta sopeutua vähemmän haluavan tahtoon, eikö näin?

Onko tuossa kuitenkin mukana jokin koston ilo?

Vaikka toisaalta ymmärrän senkin, että helpompi olla ilman. Musta ainakin pahinta oli, että joutui tukahduttaen itseään...sit kun oli seksiä, se seksuaalisuus jotenkin "aukesi " ja tunsi todella jäävänsä puutteeseen, kun ei saanutkaan sitä sitten tarpeeksi.

Mut sitten tosiaan aloin ajatella että toteutan seksuaalisuuttani pääosin yksin...ja jos mies joskus tekee aloitteita, otan sen vastaan kivana pikku lisänä -5

Ei ole kostoa. Porno nyt vain on mukavampaa kuin miettiä "mahtaisiko tänään käydä flaksi"

Siis mulla on sama etten enää yritä, vaan käytän vibraa, fantasioita ja omia sormia. Mutta en torju miestäkään silloin jos tekee aloitteen.

Mulla oli kans sama. Vain sillä erolla että vaimo ei koskaan tehnyt aloitteita (ei sovi naisen arvolle) vaikka seksiä olisi halunnutkin, joten olimme sitten molemmat ilman kunnes erottiin.

Vierailija kirjoitti:

No meillä mä naisena haluan enemmän ja oon joskus miettinyt, saisinko vaihtamalla paremman seksielämän.

Vähän helpotti kun lopetin yrittämisen ja aloin hoidella itse itseäni enemmän...hoituu ne tarpeet niinkin ja mieheltä saatu seksi on sitten kiva lisä. Helpotti myös henkisesti, kun lopetin aloitteiden teon....enää en tuu torjutuksi. Ja mies tekee aloitteita kerran viikossa tai kahdessa.

Näin minäkin olen asian naisena hoitanut. Tosin meillä ei seksiä ole koskaan (vuosi sitten viimeksi...). Mies ei tee aloitteita, enkä itsekään enää viitsi vaivautua.

Joskus olisi kiva muutakin saada kuin omia sormia, mutta samapa tuo. Onneksi on hyvä mielikuvitus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, etkö voi miehen mieliksi sekstata tämän kanssa, vaikka itseäsi ei haluttaisikaan?

Välillä näin teenkin, mutta se ei ole ongelmatonta. Mieheni on aika herkkä tulkitsemaan minua ja pahoittaa helposti mielensä, jos en ole täysillä mukana. Tässä ollaan onneksi menty eteenpäin ja välillä meillä on ns. perushyvää seksiä. Minua alkaa usein haluttaa seksin tiimellyksessä. Läheskään aina ei palavasti, mutta sen verran, että hommaan haluaa lähteä ihan omasta tahdostaan. Tiedostan, että olen myös aika yhdyntäkeskeinen ja tilanteemme on pahentanut sitä; saatan helposti alkaa stressata, jos edellisestä yhdynnästä on useampi päivä.

Hetkinen, nyt en ymmärrä. SINÄ olet se haluton, mutta silti stressaannut, jos yhdyntöjä ei ole tarpeeksi usein?

Näin oli meilläkin, kun itseltä meni halut hormonaalisen ehkäisyn vuoksi. Stressasin siitä, ettei mua haluta ja annoin usein vain miehen mieliksi. Nyt, kun puntit on toisin päin, seksiä ei ole enää ollenkaan, koska miestä ei tietenkään ko. asia vaivaa, eikä todellakaan vain minun haluja ala tyydyttämään, kun itseään ei enää seksi kiinnosta.

Olen mies. Lihonut parisuhteen aikana. Painan nykyään yli 200 kiloa. Naispuolinen kumppanini ei enää ole halunnut seksiä vuosiin.

Olen kuitenkin huomannut, että jotkut itselleni vieraat naiset katsovat minua sillä silmällä.

Vieläkö on toivoa?

Mies ei tykkää panna takaapäin eikä tykkää että siltä otetaan suihin. Ei ole kertonut suoraan mutta huomaan sen. Aina työntää tai vääntelehtii pois kun yritän ottaa ja takaapäin ei suostu panemaan taikka menee erektio. Olen yrittänyt kysyä että eikö vaan tykkää mutta kääntää aina puheenaiheen.