Aatelkaapa. Noin 100 vuoden päästä me kaikki nyt maapallolla elossa olevat olemme kuolleet

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin ne kaikki naisten perseenesittelykuvat joutuu?

Mieti että joku tyyppi 150 vuoden päästä katselee niitä eikä edes tajua että se on hänen iso-iso-iso-isoäitinsä :/

Ja toteaa, että 'olipahan isopyllyinen jo tuokin esiäitini'....

Gabrielle Ray oli edvardiaanisen aikakauden  Britannian  kaikein kuvatuin nainen (hänestä on säilynyt valtava määrä postikortteja ja lehtien kansikuvia).

Suurimmalle osalle nykybrittejä hän on  kuitenkin jo aivan "nevöhööd" -suuruus.

Vierailija kirjoitti:

Mihin ne kaikki naisten perseenesittelykuvat joutuu?

Hall of Shame!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noo, elämä on liian lyhyt, että sitä itse lyhentäisi.

Eämä tuntuu ihmisistä usein lyhyeltä vain siksi, että he pitävät vääriä asioita tärkeinä ja tuhlaavat paljon aikaa merkityksettömien asioiden tavoitteluun. Luonto antaa ihmisille tarpeeksi aikaa tehdä sen, mikä on todella tärkeää, ja aika tulee vain jakaa oikein. Oikein käytettynä elämä siis on pitkä.

Tuo on ihan totta, että elämässä (joka ei siis lopu ennen aikojaan vaikkapa 20-vuotiaana) on hyvin aikaa tehdä ne oikeasti tarpeelliset asiat, mutta niiden tekemiseen ei ole koko elämää aikaa.

Elämä ei odota vaan asiat pitää tehdä aikanaan.

Lohdutus kirjoitti:

Älä nyt, onhan nykyvauveleista joku prosentti vielä niitä 100-vuotiaita silloinkin...

Tai 101 ja sairaita silloin?

tai 102.

Jos katsoo Helsingissä 16:n ruuhkassa hyvin tärkeitä ja kiireisiä ihmisiä, niin heistä on 50 vuoden kuluessa kuollut todennäköisesti 80%.

Itse just tänään aamulenkillä mietin ihan samaa mutta siis niin päin, että katselin kaunista maisemaa ja tajusin että tässäkin on varmasti asunut joku 100-200 vuotta sitten joka on katsellut samaa.. Ja nyt siitä ihmisestä ei ole mitään näkyvää jäljellä eikä hän myöskään saanut kaunista maisemaa mukaansa vaan se on edelleen tässä. Samalla sitten taas kerran kirkastui se, ettei sillä vaan ole mitään merkitystä kuinka ponnistelee ja mitä saavuttaa, koska se kaikki voidaan ottaa ihan koska naps vaan pois ja kaikki oli sitten siinä. Ihan yksi lysti onko siinä vaiheessa kuinka verkostoitunut on, onko hyvä ammatti/työpaikka tai onko kaunis koti ja kiva auto.. Tuota kohtaloa ei siis kukaan pääse loputtomiin karkuun ja se tekee minusta kaikesta aika merkityksetöntä.

Vierailija kirjoitti:

Mihin ne kaikki naisten perseenesittelykuvat joutuu?

Antropologeilla on mielenkiintoista tutkittavaa tulevasiuudessa :)

Muutama sukupolvi kun menee niin ihmisestä ei ole edes mitään muistoja jäljellä todennäköisesti. Ellei ole joku hyvin kuuluisa ihminen.

Suurin osa ihmisistä ei tiedä omien isovanhempien vanhemmistakaan juuri mitään. Poikkeuksena ehkä sukututkimusta harrastaneet tai jos suvussa on ollut joku kuuluisa henkilö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin ne kaikki naisten perseenesittelykuvat joutuu?

Mieti että joku tyyppi 150 vuoden päästä katselee niitä eikä edes tajua että se on hänen iso-iso-iso-isoäitinsä :/

Kunnes hänen serkkunsa kertoo tehneensä sukututkimusta. 

Vain pieni osa ihmisistä tekee jotain niin merkityksellistä, että se muistetaan vielä satojen vuosien päästä. Esim. Van Gogh, Hitler, Jeesus, kuninkaalliset, Napoleon jne. Ihan sama minkälaista instapeersettä näyttää nyt , se kasvaa sadan vuoden päästä horsmaa.

TÄH!!!!!!!!???????? EN OLE IKINÄ TAJUNNUT, AI KAMALA.

Vierailija kirjoitti:

On... ahdistavaa.. :( Pelottaa Helvettiin joutuminen, mutta en vaan saa muutettua elintapojani uskonnolliseksi..

Ei ole mitään helvettiä, vain ikiunta ja  pimeyttä. Tiedottomuutta. Valot pois,

Vierailija kirjoitti:

On... ahdistavaa.. :( Pelottaa Helvettiin joutuminen, mutta en vaan saa muutettua elintapojani uskonnolliseksi..

Hell Ain't No Bad Place to Be:

Vierailija kirjoitti:

On... ahdistavaa.. :( Pelottaa Helvettiin joutuminen, mutta en vaan saa muutettua elintapojani uskonnolliseksi..

Miten sinä voisit jonnekin uskisten satumaahan päätyä jos et kerran usko?

Tätä vauhtia, kun ihminen luontoa tuhoaa, ei 100vuoden päästä ole edes maapalloa olemassa.

Niinhän se on, että toisesta päästä tullaan sisään ja toisesta  poistutaan. Vauvoja tulee ja mummoja menee.

Tosiaan, lyön vetoa miljoonasta, että 100 vuoden päästä ei ole koko maapalloa.

Olin avoimessa yliopistossa ihmisosteologian peruskurssilla, jossa siis opiskeltiin tunnistamaan ihmisten luut ja niiden erikoisuudet. Luut eivät olleet edes kovin vanhoja, mutta niistä ei tiedetty mitään. Oli outoa pidellä jonkun kalloa käsissään ja miettiä, että silläkin henkilöllä oli aikoinaan haaveita, ongelmia ja elämä, ja nyt hänestä oli vain kallo jäljellä. Ja että minulle käy aivan samoin. Joskus kun minulle tapahtuu jotain pieniä vastoinkäymisiä, niin yritän muistaa, että edes minä en muista tätä parin viikon kuluttua, vaikka minua nyt se ärsyttääkin. Toisaalta se myös masentaa, koska elämä on kyllä ihan sama. Voisin kuolla nyt eikä sillä olisi mitään väliä.

Sehän on niin normaalia, kuin vaan voi olla. Paljon kauheampaa olisi , jos kaikki eläisi yli 100 vuotiaaksi. Koetappa kuvitella.