Lue keskustelun säännöt.
Teoriani: se mitä lapsena katsoo telkasta, vaikuttaa tuleviin arvoihin ja valintoihin
01.08.2020 |
Tv:n lisäksi nykyään tietysti myös kaikki suoratoistokanavat, pelit ja netti varmaan tekevät saman. Perustelen asiaa sillä, että itse katsoin pienenä Naapurilähiö-sarjaa (https://www.is.fi/tv-ja-elokuvat/art-2000005537050.html) ja haaveilin, että saisin asua kerrostalossa. Asuimme hienossa, isossa omakotitalossa. Arvatkaa missä asun nyt. Jep, kerrostalossa.
Olen huomannut muitakin asioita. Miten muilla?
Kommentit (39)
Aika paljon häveliäämmäksi on muuttuneet TV-ohjelmat.
Muistan kun 90 luvulla katsoin keskellä päivää Poliisikoira Rexiä ja eikös siellä ollut ns. Full frontal nuditya, rintoja ei edes yritetty peittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katsoin Tarzan-elokuvia ja länkkäreitä telkkarista sekä pieni talo preerialla-sarjaa.
Asun vähän sen henkisessä mörskässä kuin Ingalseilla oli, toki nykyaikaan sovitettuna.
Tarzsanista en kyllä äkkiseltään keksi vaikutteita...
Yksi suosikeistani oli Lassie, mutta ei minulla ole minkään rotuista koiraa, saati collieta.
Muistelin yhtä elokuvaa, jonka katsoin lapsena, vaikkei se mikään lasten elokuva ollutkaan ja katsoin siitä muutaman kohtauksen. Yhdessä päähenkilö huutaa henkilöä apuun ja muistan ajatelleeni lapsena, että auttavalla henkilöllä oli cool työ. Hätkähdytti hieman, kun päähenkilö huutaa sitä henkilöä apuun hänen työnimikkeellään, joka on sama kuin minulla nykyään.
Minä katsoin Nukkumattia, ja nyt olen raketeista kiinnostunut kovan linjan kommunisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katsoin lapsena Barbapapa-piirrossarjaa eikä arvomaailmastani silti tullut postmodernia ja subjektivistista, jossa uskotaan kieliperustaiseen todellisuuteen ja sen loputtomaan muuntumiseen ja virtaavuuteen. Maailmankuvastani tuli pikemminkin päinvastainen.
Barbapapat olivat siis värikkäitä olentoja, jotka pystyivät muuntumaan milloin miksikin: tikapuiksi, palloksi, pöydäksi, kirjaimiksi, numeroiksi ja muiksi symboleiksi.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Vierailija kirjoitti:
No ainakin sen näkee lapsesta suoraan katsooko se ylen vai maikkarin lastenohjelmia. Jälkimmäiset on keskittymiskyvyttömiä, levottomia adhd-tapauksia jälkimmäiset rauhallisia ja keskittyvät tekemisiinsä. Johtunevat siitä että ylen ohjelmat ei poukkoile, vilku ja huuda.
Kerrotko miten mun lapset on sitten just levottomia adhd-tapauksia, vaikka eivät kato telkkaria ollenkaan :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Smurffeja, Tohtori Sykeröä, Taotaota, Maija Mehiläistä ja Peukaloisen retkiä. Tuli boheemi joka kehittyi vanihipiksi.
Mä katsoin lapsena 70-luvulla ja 80-luvun alussa kaikenmaailman mustavalkoisia amerikkalaiselokuvia. Lähinnä toisesta maailmansodasta kertovia ja lännen elokuvia.
Ei tullut minusta rasistia, ei sotahullua enkä erityisemmin ihannoi Yhdysvaltoja jos nyt en väheksykään. Mutta on mulla aika perinteiset, partiolaishenkiset elämänarvot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Katsoin Tarzan-elokuvia ja länkkäreitä telkkarista sekä pieni talo preerialla-sarjaa.
Asun vähän sen henkisessä mörskässä kuin Ingalseilla oli, toki nykyaikaan sovitettuna.
Tarzsanista en kyllä äkkiseltään keksi vaikutteita...
Apua, miksen ole yhteyttä hoksannut. Meillä on se mörskä, kolme tyttöä, yksi poika, mies harmaantuu vauhdilla mulla on usein se nuttura. Yksi lapsista viisas koulutyttö, yksi vilkas "poikatyttö". Koiraa ei ole, eikä maatilaa. Mutta tavallisia duunareita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ainakin sen näkee lapsesta suoraan katsooko se ylen vai maikkarin lastenohjelmia. Jälkimmäiset on keskittymiskyvyttömiä, levottomia adhd-tapauksia jälkimmäiset rauhallisia ja keskittyvät tekemisiinsä. Johtunevat siitä että ylen ohjelmat ei poukkoile, vilku ja huuda.
Kerrotko miten mun lapset on sitten just levottomia adhd-tapauksia, vaikka eivät kato telkkaria ollenkaan :D
En nyt sanoisi, että on hyvä, jos lapsi ei yhtään näe telkkaria. Aikuisen seurassa katsoessa ja keskustellessa kehittyy medialukutaito. Ja jotkut ohjelmat voivat olla jaettu sukupolvikokemus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Smurffeja, Tohtori Sykeröä, Taotaota, Maija Mehiläistä ja Peukaloisen retkiä. Tuli boheemi joka kehittyi vanihipiksi.
Katsoin samoja ja korkean vielä Alfred J.Kvakilla. Tässä on nyt koossa sellainen setti, että ihme kun on tolkuussaan vielä.
No onpas hyvä teoria varsinkin meidän osaltamme, joilla oli tasan ne kaksi kanavaa ja kaksi tv-ohjelmaa (Pikku kakkonen ja Dallas).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Faith kirjoitti:
Katsoin lapsena Barbapapa-piirrossarjaa eikä arvomaailmastani silti tullut postmodernia ja subjektivistista, jossa uskotaan kieliperustaiseen todellisuuteen ja sen loputtomaan muuntumiseen ja virtaavuuteen. Maailmankuvastani tuli pikemminkin päinvastainen.
Barbapapat olivat siis värikkäitä olentoja, jotka pystyivät muuntumaan milloin miksikin: tikapuiksi, palloksi, pöydäksi, kirjaimiksi, numeroiksi ja muiksi symboleiksi.
Mahtavia vastauksia mahtavaan, aivan vakavamieliseen teoriaani 😀
Mun barbapapa-lemppari oli se musta karvainen tyyppi. Mulla onkin nyt säärikarvat rehottaneet.
Vierailija kirjoitti:
Mä kattelin Ritari Ässää js silti mun auto ei osaa hypätä.
Asenna siihen turboboost-toiminto!
Katsoin mm. Tao Taota ja monesti olen kuullut, että maailmankatsomukseni on liian mustavalkoinen!
Varmaan jotain vaikutteita lapsena katsotuista ohjelmista tulee. Itse katsoin lapsena Hopeanuolta ja edelleen hienoimmat koirat ovat mielestäni pystykorvaisia ja kippurahäntäisiä, minulla on jopa kaksi sellaista. Toisaalta, en pelkää karhuja, enkä ole kiinnostunut niiden metsästyksestä.
Olen ysärilapsi Tampereelta ja silloin (myös edelleen) kaikki mukulat tuijottivat Kummelia. Sanotaanko, että se näkyy kyllä katukuvassa.
Kyllähän ne jollain tasolla vaikuttaa. Olisko meidän arvot erilaiset, jos Harry ei olis katkaissut sauvaa vaan pitänyt sen ja hankkinut kaikkea kivaa?
Mä kattelin Ritari Ässää js silti mun auto ei osaa hypätä.