Te, jotka olette kärsineet köyhyydestä / rahan puuttesta, uskallatteko shoppailla?

Kirppisvaatteissa tai sukulaisten kierrätysvaatteissa ei kyllä ole mitään hävettävää. Ehkä sitten jos ne on ihan väärän kokoiset ja paikkaamattomilla rei'illä, mutta itsekin pidin lapsena muiden vanhoja.

Vierailija kirjoitti:

Kirppisvaatteissa tai sukulaisten kierrätysvaatteissa ei kyllä ole mitään hävettävää. Ehkä sitten jos ne on ihan väärän kokoiset ja paikkaamattomilla rei'illä, mutta itsekin pidin lapsena muiden vanhoja.

Kyllä oli hävettävää. Kun kavereilla oli Leviksen farkut ja Ballin paidat, niin minä kuljin 15 v vanhemman serkun vaatteissa, jotka tuon serkun äiti oli itse ommellut.

T. 9

Vierailija kirjoitti:

Osaako joku neuvoa mistä saisi sellaisia alkkareita mitkä oikeasti kestää käytössä pitempään eikä hajoa kolmannen käyttökerran jälkeen?  Näistä Prismapaska alkkareista ei maksais enempää kuin euron.

Kokeile ostaa yhtä kokoa isommat, niin ehkä kestää paremmin.

Muistan kuinka kaupan kasallakin takana tuleva mies nöyryytti kun kassalla meni vähän aikaa laskea hiluja. Pää punaisena hän huusi että voi maksaa sen. Kassa ei ollut tietääkseen ja kärsivällisesti laski kolikot sillä kassathan aina tarvitsi kolikoita ja monesti pyysikin niitä. Se oli joskus 30 vuotta sitten markka aikaan. Oli muitakin tapauksia kun köyhyydestäni nöyryytettiin mm. sukulaiset pilkkasivat kun elin sinkkuna ja tein pätkätöitä välillä pudoten työttömäksi joksikin aikaa. Kun ei ollut lapsia niin jäi ihan heitteille ja arvottomaksi. Kyllä se oli opettavaista ja näki huomaamaan kuinka köyhyydestä valittavat ihan väärät ihmiset. Suureen ääneen valittavat lapsiperheelliset vaativat ihan kaiken. Näin ketkä kusettavat yhteiskuntaa ja oikeasti köyhät eivät näy eivätkä kuulu. 

Heräteostoksilla en käy shoppailemassa ollenkaan vaan kaikki ostokset tarkkaan harkittua että tulee varmasti tarpeeseen eikä mitään turhaa. Ruoka, terveys, kunnon vaatteet ja kengät ihan etusijalla ja niistä ei tingitä. Kalliiseen elektroniikkaan tuhlaan jonkin verran niin etten huoli mitään vanhoja romuja. Matkusteluun ja loma huveihin en tarvitse rahaa ollenkaan eikä siihen jäisikään kun ylimääräiset pitää laittaa säästöön työttömyyden tai sairauden varalle sillä en halua sossun luukulle kerjäämään ihan heti muuta kuin olisi viimeinen pakko ja silloin ei saisi olla mitään omaisuutta halpaa asuntoa lukuunottamatta. 

Budjetti on aina laskettu tarkkaan enkä ikinä tuhlaa vaan tuhlaamisen ilosta. Pikku termarissa aina kahvit ja eväänä kaupasta ostettu lihapiirakka enkä kävisi sika kallista kahvikuppia ja näre palasta 5-10 euroa maksamassa missään kuppilassa. 

https://www.saarioinen.fi/tuote/herkku-lihis-150-g/ Tosi hyvää kylmänä. Ostan aina pakstimeen niitä varalle evääksi jos ei viitsi tai ehdi sämpylöitä tehdä. 

1.45 euroa maksaa herkku lihis jonka otan evääksi ja pikku termariin keitän kahvit. 

Tuttuni kävi huoltiksella ja ihmetteli kuin hikinen pulla ja kahvi makso 7 euroa. Joo saahan sitä pyytää mitä tahansa kun aina löytyy joka maksaa. 

Pätkätöissä ei voinut tuhlata kahden viimeisen kuukauden palkasta muuta kuin toimeentulotuen verran kun kaikki siitä ylimääräinen laskettiin tuloiksi työttömyyden alkaessa. siinä olikin sumplimista kun kaikkia laskuja ei voinut etukäteen maksaa enkä ihmettele kuinka raha -asiat voivat mennä pätkätöitä tehdessä ihan sekaisin jollei ole tiukkaa itsekuria ja budjettia. Kaikki pitää ennakoida eikä voi tulla yllätysmenoja. Todella stressaavaa sinkulla kun ei ole mistään hätävaraa. Kotisohvalta suoraan perheelliseksi lähtenyt ei sellaista elämää tajua ollenkaan. Sille tulee rahaa koko ajan jostain. 

On jäänyt päälle se pihistäminen. En vieläkään osaa reteesti vain ostella mitään. En käy shoppailemassa. No, joskus omien nuorten kanssa nykyään. Mutta en itselle koskaan mitään. Katselin jossain vaatekaupassa yöpaitaa ja ajattelin, että heittäytyisikö oikein rohkeaksi ja ostaisi uuden yöpaidan, vaikka edellinen ei ole vielä rikki..

En ostanut, vaikka nykyään rahatilanne sen sallisi. En aikaa juuri koskaan muistele, mutta vaikuttaa käyttäytymiseeni kyllä se aika, jolloin piti priorisoida, jotta sai ostettua lapsille maitopurkin.