Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Lapseni eivät ole koskaan nähneet riitelyä kotona, muita?
09.07.2013 |
En ole aiemmin tullut asiaa ajatelleeksi, mutta tajusin asian jokin aika sitten. Olen eronnut lasteni isästä 4 vuotta sitten. Lapseni eivät koskaan nähneet minun ja isänsä riitelevän. Eli tarkoitan tällä lähinnä kovaäänistä väittelyä/huutamista. Nykyisen avomieheni kanssa väittelemme ja puimme asioita toisinaan, mutta illalla lasten mentyä nukkumaan. Emme huuda toisillemme koskaan. Lasten mummo eli äitini on kova tyttö komentamaan ja huutamaan miehelleen ja joka kerran lasten oltua mummolassa, he kertovat, että "mummi huusi ja itki". Viime kerralla äitini oli kilahtanut ja poikani soitti mulle, että "tuutsä hakemaan mut, täällä on kauhee härdelli ja mummi raivoaa" :) soitin äidilleni, joka kertoi "hermostuneensa ukille, joka ei ollut tajunnut heti tehdä jotain asiaa jota oli pyydetty".
Jokin aika sitten avauduin itse pienessä kaupassa maahanmuuttajamyyjälle, joka kohteli lapsiani asiattomasti ja jälkeenpäin poikani oli hämillään. Silloin asiaa kysyin ja hän itsekin totesi, ettei meillä koskaan riidellä ja huudeta. Tiedän monia ystäviä, jotka tappelevat puolisonsa kanssa, huutavat, heittelevät tavaroita, repivät vaatteista jne ja jälkeenpäin asiaa käsitellään naureskellen ja käytöstä pidetään normaalina. Täysin selvpäinen ystävättäreni kertoi riidelleensä miehensä kanssa niin railakkaasto, että sitterissä ollut pieni vauvansa oli säikähtänyt ja alkanuut itkemään.Tiedän myös aikuisia naisia, jotka ahdistuvat puolison huutamisesta ja menevät täysin lukkoon, jos puoliso huutaa riidan yhteydessä.He saattavat todeta, etteivät ole koskaan lapsuudenkodissa kuulleet huutoa ja pelkäävät sitä. Itse olen riitaisesta kodista, lapsuudessani oli sekä henkistä että fyysistä väkivaltaa vanhempieni välillä. Itse en ole mikään viilipytty, korotan ääntä kun lapset eivät tottele ja välillä kiroilen kuin rekkamies, jota sitten pyydän anteeksi ja häpeän. Toisaalta olen yrittänyt opettaa lapsilleni, ettei asioita saa periksi huutamalla ja rääkymällä.
Mutta kysymykseni siis kuuluu, tapellaanko teillä ja miten ja pidättekö sitä normaalina?
Kommentit (29)
Ei meilläkään vanhempien kesken. Meillä ei ole sellaisia erimielisyyksiä joita pitäisi puimalla puida tai riidellä. Yksinkö sitä pitäisi ruveta riitelemään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millaiset eväät ap.n lapsilla on käsitellä aikuisena ns. "normaaleja" ihmissuhteita joihin kuuluu kaikenlaisten tunteiden ilmaisu?
Kyllä me vanhemmat joskus ärähdetään toisillemme, mutta onneksi nimittely ja haukkuminen ei ole meillä tapana. Mun lapsuudenkodissa vanhemmat riiteli aika paljon, ja luulen, että siitä syystä pelkään konflikteja. Toisaalta olen kyllä sitä mieltä, että lasten pitää kuulla riitelyäkin.
Karjun lapsellekin joskus, ja vaikka se tuntuukin itsestä heti pahalta, olen sitä mieltä, että sitäkin on ihan tervettä kokea: vanhempi ei aina jaksa ja voi toisinaan menettää malttinsa.
[quote author="Vierailija" time="09.07.2013 klo 08:13"]
Lapsi tarvitsee mallin myös siitä miten "negatiivisia" tunteita käsitellään ja miten päästellään höyryjä. En tarkoita mitään jatkuvaa huutamista tai fyysistä tappelua, vaan normaalia riitelyä. Jos mallia siitä mitä on riitely, ei ole, tai jos riitelyä pidetään erittäin tuomittavana ja pahana ja sitä pelätään, lapsi oppii patoamaan tunteensa, kääntää ne sisäänpäin, ja kärsii.
[/quote]
Eikö niitä omia höyryjään voi päästää ulos muuten kuin riitelemällä?
Tietysti, jos muuten ei pysty kumppaninsa kanssa keskustelemaan asioista, jää pään sisälle suhteesta johtuvia ylimääräisiä höyryjä.
Joillakin näyttää kuitenkin olevan omituinen tapa lievittää omaa ahdistustaan (johon kukaan ulkopuolinen tai läheinen ei ole syyllinen millään tavalla) huutamalla ja riitelemällä läheisten kanssa. Sitten kun ovat päästäneet höyrynsä ulos, ovat niin tyytyväisiä itseensä. Äitini harrastaa tätä, eikä ymmärrä miksi en halua toimia hänen varaventtiilinään enkä roskakorina johon kipataan kaikki paskat fiilikset.
[quote author="Vierailija" time="09.07.2013 klo 10:23"]
[quote author="Vierailija" time="09.07.2013 klo 08:13"]
Lapsi tarvitsee mallin myös siitä miten "negatiivisia" tunteita käsitellään ja miten päästellään höyryjä. En tarkoita mitään jatkuvaa huutamista tai fyysistä tappelua, vaan normaalia riitelyä. Jos mallia siitä mitä on riitely, ei ole, tai jos riitelyä pidetään erittäin tuomittavana ja pahana ja sitä pelätään, lapsi oppii patoamaan tunteensa, kääntää ne sisäänpäin, ja kärsii.
[/quote]
Eikö niitä omia höyryjään voi päästää ulos muuten kuin riitelemällä?
Tietysti, jos muuten ei pysty kumppaninsa kanssa keskustelemaan asioista, jää pään sisälle suhteesta johtuvia ylimääräisiä höyryjä.
Joillakin näyttää kuitenkin olevan omituinen tapa lievittää omaa ahdistustaan (johon kukaan ulkopuolinen tai läheinen ei ole syyllinen millään tavalla) huutamalla ja riitelemällä läheisten kanssa. Sitten kun ovat päästäneet höyrynsä ulos, ovat niin tyytyväisiä itseensä. Äitini harrastaa tätä, eikä ymmärrä miksi en halua toimia hänen varaventtiilinään enkä roskakorina johon kipataan kaikki paskat fiilikset.
[/quote]
Siis eikö nyt erimielisyyksiä ja riitoja väkisinkin tule, kun asutaan ja eletään saman katon alla päivästä ja vuodesta toiseen?? Kyllä lapsi sen vaistoaa, jos vanhemmilla on keskenään erimielisyyttä, vaikkei siitä ääneen sanoisikaan toiselle. Ja sitten lapsi oppii, että kaikki siis pitää pitää sisällä. Aika raskasta olisi. Ei mielestäni kovin hyvä asia lapsen tulevaisuutta ja kasvamista ajatellen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No johan sitä negatiivisten tunteiden käsittelyä tulee lasten kautta kun ne riitelee ja kokeilee rajojaan. Ja kiukkuan itse joskus lapsille suottakin, pyydän anteeksi ja kerron miksi niin tein. Ei lapset siis säästy miltään vaikkei vanhemmat tappelisikaan. Esimerkkiä siinä vaan näytetään kun rauhallisesti puhumalla voi erimielisyydet selvittää. Eikä ne väsyneenä tokaistut typeryydet riitaa aiheuta jos parisuhde on kunnossa, siksi kai me ei riidellä kun tunnetaan toisemme läpikotaisin.
[quote author="Vierailija" time="09.07.2013 klo 10:15"]
Millaiset eväät ap.n lapsilla on käsitellä aikuisena ns. "normaaleja" ihmissuhteita joihin kuuluu kaikenlaisten tunteiden ilmaisu?
[/quote] Mietin samaa. Tuossa on iso riski, että lapset eivät aikuisena ysty parisuhteeseen. Niin kuin ei ilmeisesti äitikään ole pystynyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.07.2013 klo 10:48"]
[quote author="Vierailija" time="09.07.2013 klo 10:23"]
[quote author="Vierailija" time="09.07.2013 klo 08:13"]
Lapsi tarvitsee mallin myös siitä miten "negatiivisia" tunteita käsitellään ja miten päästellään höyryjä. En tarkoita mitään jatkuvaa huutamista tai fyysistä tappelua, vaan normaalia riitelyä. Jos mallia siitä mitä on riitely, ei ole, tai jos riitelyä pidetään erittäin tuomittavana ja pahana ja sitä pelätään, lapsi oppii patoamaan tunteensa, kääntää ne sisäänpäin, ja kärsii.
[/quote]
Eikö niitä omia höyryjään voi päästää ulos muuten kuin riitelemällä?
Tietysti, jos muuten ei pysty kumppaninsa kanssa keskustelemaan asioista, jää pään sisälle suhteesta johtuvia ylimääräisiä höyryjä.
Joillakin näyttää kuitenkin olevan omituinen tapa lievittää omaa ahdistustaan (johon kukaan ulkopuolinen tai läheinen ei ole syyllinen millään tavalla) huutamalla ja riitelemällä läheisten kanssa. Sitten kun ovat päästäneet höyrynsä ulos, ovat niin tyytyväisiä itseensä. Äitini harrastaa tätä, eikä ymmärrä miksi en halua toimia hänen varaventtiilinään enkä roskakorina johon kipataan kaikki paskat fiilikset.
[/quote]
Siis eikö nyt erimielisyyksiä ja riitoja väkisinkin tule, kun asutaan ja eletään saman katon alla päivästä ja vuodesta toiseen?? Kyllä lapsi sen vaistoaa, jos vanhemmilla on keskenään erimielisyyttä, vaikkei siitä ääneen sanoisikaan toiselle. Ja sitten lapsi oppii, että kaikki siis pitää pitää sisällä. Aika raskasta olisi. Ei mielestäni kovin hyvä asia lapsen tulevaisuutta ja kasvamista ajatellen!
[/quote]Ei kaikilla väkisinkin niitä tule. Eikä meillä silti padota yhtään mitään, kun ei vain semmoisia riidanaiheita ole. Lapsen kanssa nyt on joskus erimielisyyksiä (yllätys, 4v) ja ne selvitetään puhumalla, joten toivottavasti siinä oppii sitten tarpeeksi.
Alue: Aihe vapaa
Exän kanssa riideltiin useinkin, myös niin että lapsetkin sen näki. Silloinkin pidettiin silti huoli siitä, ettlä lapset näkevät myös sen että me sovimme ja pyydämme anteeksi.
Nykyisen mieheni kanssa ei juurikaan ole riidelty, muutama sanaharkka on ollut mutta siis äänet ei ole varsinaisesti edes kohonneet. Hänen kanssaan pääasiassa erimielisyydet puhutaan läpi. Ei ole omien sanojensa mukaan ikinä riidellyt huutamalla tms. ex-vaimonsa kanssa.
- minkä huomaa heidän tyttärestään; hän on 14-v ja on ollut paikalla kun meillä on ollut erimielisyyttä. Tyttö ahdistui silminnähden, alkoi itkemään ja suorastaan taantui muutaman vuoden koska tuon jälkeen kun tilanne oli jo ohi, tyttö lässytti ja kiipesi isänsä syliin istumaan jne. :O
Mä olen lapsena nähnyt kännipäisen isän hakkaavan äitiäni, nähnyt heidän huutavan toisilleen jne. Mulla on itselläni aika selkeä käsitys siitä, miten EI tule riidellä. Mun oma mielipiteeni on myös se, että tekee lapselleen karhunpalveluksen jos ei "anna" lasten nähdä/kuulla riitelyä JA sovintoa.