En halua, että 20v. tyttäreni muuttaa vielä pois kotoa!

Mee hoitoon, ap.

Itse muutin kirjoitusten jälkeen omilleni, 19-vuotiaana. Se on syy siihen miksi tulen nykyisin edes toimeen vanhempieni kanssa. Vielä puolikin vuotta lisää heidän kanssaan asumista, enkä olisi edes suostunut näkemään heitä jatkossa koskaan.

Kahlitsemalla aikuisen lapsesi itseesi ajat hänet takuuvarmasti aivan helvetin kauas.

Päästä irti. 20 on luonnollinen ikä irtautua vanhemmista ja lähteä omille siivilleen. Itsenäisyyttä ja vastuun kantamista arjesta (wc-paperin ostosta vuokran maksuun ja siivoamisesta yksinoloon) ei opi kuin harjoittelemalla. Jos nuori aikuinen asuu kotona, vanhemmat kantavat vastuun, vaikka miten velvoittaisivat nuorta ostallistumaan kotitöihin. Kotona asuminen yli parikymppisenä ruokkii uusavuttomuutta. 

Samaa mieltä edellisten kanssa siitä, että tytär on aikunen ja on ihan ymmärrettävää jos haluaa jo itsenäistyä ja muuttaa pois sieltä äipän helmoista.

Opiskelijariennoista sitten: niissä kannattaa vanhempien unohtaa tuo kontrolloiminen ja yksinkertaisesti luottaa siihen lapseensa. Pahiten nimittäin mopot lähtee käsistä niitä, jotka vasta vanhemmalla iällä - siellä opiskelujen loppuvaiheessa - pääsevät vapaasti menemään ja tulemaan ja päättämään omista tekemisistään. Omina opiskeluaikoina oli karmeaa katsella tuota, kun 26-vuotiaat ryyppäsivät yötä päivää ja valmistuminen jäi ihan hunnigolle. Mutta eivät olleet koskaan vetäneet kunnon kännejä ja vanhemmat valvoneet vielä yliopistossakin harkkatöiden tekemistä, niin kerran kun pääsivät määräämään itsestään, niin sitten mentiin. Muut hoitavat tuon biletyksen ja sosialisoitumisen ensimmäisinä vuosina, sen jälkeen pariutuvat ja menevät töihin ja siinäpä se elämä rauhoittuukin.

Minäkin pitäisi. Lapseni mieleni ikuiesti luonani. Myönnän kuitenkin, että tämä johtuu ihan vain siitä, että minulle tulee heitä ikävä. Haluaisin viettää aikaa heidän kanssaan ja minua surettaa, kun tiedän, että mahdollisuudet siihen tulevat vain vähenemään.

olen kuitenkin itse varma siitä - tai ainakin toivon kovasti - että lapseni ovat niin hyvin kasvatettuja, että he kyllä pärjäävät elämässään ja pitävät huolta itsestään ilman herkeämätöntä vahtimistakin. 

Mitä niihin opiskelijarientoihin tulee, niiden mahdollistama verkostoituminen on monella alalla tulevaisuuden kannalta äärimmäisen tärkeää. Tietenkään niihin ei tule kokonaan upota, vaan muutama opintopistekin on suoritettava, mutta niissä kuuluu käydä ja niissä kuuluu osallistua kaikkiin initiaatioriitteihin, joilla tulee joukon jäseneksi.

Hahhah, itse katsoin 20-vuotiaana melko kieroon jos joku asui vielä kotonaan... Päästä tyttäresi aikuistumaan, ei se ikuisuutta voi helmoissasi pyöriä. Jos käy töissä niin pärjää kyllä, ja vaikka bilettäminen hetkeksi lapasesta lähtisikin niin yleensä palautuu raiteilleen viimeistään silloin kun tajuaa että opiskelu venyy. Ei lapsia voi suojella loppuelämää, niiden täytyy tehdä omat virheensä.
Oma äitini on harmitellut että muutin 16-vuotiaana pois kotoa mutta hitto, ei sitä olisi enää kestänyt (pieni kaksio jossa asuttiin). Tulihan tuota vuosien varrella remuttua, rymyttyä ja otettua elämältä useampaan kertaan turpaan mutta nyt 22-kesäsenä kaks ammattia, työkokemusta enemmän kuin monella samanikäisellä ensimmäisen 30 vuoden aikana, mies+lapsi tuloillaan.

Ymmärrän luopumisentuskasi. Tytär täyttää tällä viikolla 18 ja on suunnitellut että kirjoitusten jälkeen muuttavat poikaystävänsä kanssa asumaan.

Emme me lapsiamme omista. Heillä on oikeus aloittaa oma elämä ja jättää lapsuuskoti taakseen. Itselläni huoli miten siivet kantaa ja olenko osannut kasvattaa lapseni. Toki on hyväkäytöksinen yms. mutta pärjääkö muutoin omillaan.

Höps.

Lapsesi on aikuinen ja saa päättää itse elämästään. Jyrkästi sanottuna hän kenties haluaakin muuttaa pois juuri sen takia, että oletat pääseväsi valvomaan vielä aikuisen ihmisen tulemisia ja menemisiä. Ei kukaan parikymppinen haluaa enää sellaista. Minä ja sisarukseni olemme kaikki jossain vaiheessa kotoa muutettuamme palanneet ainakin pieneksi hetkeksi takaisin äidin helmoihin, mutta hyvillä mielin juuri sen takia, että täysi-ikäisyyden saavutettuamme on äitimme alkanut kohdella meitä kuin aikuisia eikä valvo, hätyytä tai saarnaa, ei edes silloin kun on ilmaissut huolensa. Sinä kuulostat siltä, että haluat pitää tytön kotona kontrolloidaksesi häntä. Hän on aikuinen eikä sinulla ole siihen enää mitään oikeutta. Mitä nopeammin alat työstää pelkojasi tytön aikuistumisesta, sitä paremmin tulette myöhemmin toimeen. Jos roikut hänessä ja kieltäydyt hyväksymästä hänen erkaantumisensa sinusta, saat huomata että se jos vasta ajaa teidät erillenne. Aikuinen ihminen ei halua tulla kohdelluksi enää lapsena.

Onnea matkaan.

Jos olet kasvattanut tyttäresi kunnolla, se kyllä hoitaa opiskelunsa kunnolla siitä huolimatta, että kävisi joskus opiskelijabileissäkin. Anna nuoren elää normaalia nuoren elämää.

Onko vanhempi lapsi jotenkin erityislapsi va miksi aikuinen mies asuu yhä äitinsä helmoissa?

Ole iloinen, että edes tyttäresi on terve.

Tottakai pidät lapsesi luonasi keinolla millä tahansa niinkuin poikasikin pidät. Kyllähän sinä lapsesi tunnet ja jos olet sitä mieltä että eivät vielä osaa aioitaan hoitaa niin pysykööt kotona. Hoida ja huolehdi sinä että lapsesi saavat kunnon työt ja urat. Itsenäistyköön sitten kun sinusta aika jättää.

Omat lapseni päästin maailmalle heti kun halusivat. Tai siis eiväthän ne sitä minulta juuri kysyneet ja miksi olisivat? Lasten kuuluu aikuistua ja itsenäistyä.