40+ ikäisenä lapsen saaneet! Kysymyksiä teille!

meidän iltatähti syntyi yllätyksenä, mutta ei ole kaduttanut. välillä toki tuolla päiväkodissa on tuntenut itsensä aika vanhaksi, kun muilla on esikoiaet ja vanhemmilla ikää n 30 kun itae lähestyy jo 50 rajapyykkiä.

Lapset ovat niin pienellä ikäerolla, että kuopus syntyi samaan konkurssiin. Mitä sen nyt niin varsin kaduttaisi muuten, kuin että "kaikki" on nelihenkiselle perheelle värkätty: autot, lomat, tarjoukset. Urakin meni nenojaa, mutta muuta tullut tilalle.

Jos tässä viiskymppisiä ja vauvaa vielä pitäisi juhlia samaan aikaan, nin en tiedä. Varmaan menis vaan ylpeyden puolelle, että vieläkin sitä itää. Ei pysty, ei kannata ajatella ajatuksia varmuuden varalle.

Up

Mä sain viidennen 42-vuotiaana. En mä mitään vapautta menettänyt, kun ei mulla sitä ollut ollutkaan. Nuorin oli 6-vuotias, kun kuopus syntyi ja kuopuskin on jo 11-vuotias. Yhtään ei kaduta.

[quote author="Vierailija" time="08.07.2013 klo 19:43"]

Etenkin ne, joilla nelikymppisenä kyse ei enää esikoisesta vaan kolmannesta (tai toisesta tai neljännestä...) lapsesta.

Lapset ovat tietysti ihania (aina välillä...), mutta kaduttiko "vapauden" menetys uudelleen, kun oli jo tottunut ns helppoon arkeen isompien lasten kanssa? Miten paljon kadutti suunnitelmien kariutuminen ja niiden uudelleen suuntaaminen?

Vai onko niin, että pelot liittyvät raskausvaiheen epävarmuuteen, mutta lapsen syntymän jälkeen ne menettävät merkityksensä? Vai onko joku oikeasti ihan katunut lapsen saanita tuossa iässä?

Entä millaisiin ratkaisuihin olette päätyneet? Onko kukaan päättänyt raskautta, ja mitä ajatuksia se jälkikäteen on herättänyt? Katumusta vai tunnetta siitä, että oli oikea päätös?

Haluaisin todella kuulla kokemuksia ja mielipiteitä tästä!!

[/quote]'

Sain kaksi nuorinta lastani kun olin 40 ja 42. Seuraavaksi vanhin oli silloin jo 9-vuotias.

Lapset olivat sunniteltuja ja toivottuja - ei siis vahinkoja.

Raskaudet sujuivat hyvin eikä pikkulapsiaikakaan ollut mitenkään erityisen rankkaa.

Ko mukulat ovat nyt 5 ja 7 enkä ole koskaan hetkeäkään katunut heidän vastaanottamista.

En ole katunut, päinvastoin. Ikäeroa tuli edelliseen 8v. Oli aina tunne että yksi puuttuu, mutta nyt on kaikki kotona. T: 44v, kuopus kohta 3v, neljäs lapsi

Ei ole kaduttanut. Ikäero sisaruksiin on huikea. Minä tunnen itseni nykyään jotenkin taas paljon nuorekkaammaksi,olin jo kerinnyt jotenkin "urautua" sellaiseen vanhemman naisen rooliin. Ajanvietosta vielä- sain viettää tässä välissä todella monia vuosia siten, että sitä omaa aikaa oli. Nyt on toisenlailla aikaa viettää ihan vain vauvan kanssa kuin silloin aikanaan nuorempana kun sain lapsia. Elämänkokemuskin kehoittaa nyt nauttimaan täysillä tästä nyytistä- aika kun kuluu nopeasti loppujen lopuksi ja lapsien kasvamisestahan sen omankin vanhenemisensa parhaiten ymmärtää.

Meillä myös iltatähti. Alussa kauhistutti aloittaa kaikki se rumba jälleen, siis tehdä hankinnat, valvoa ja hoitaa. Mutta hyvin on mennyt. Tässä vaiheessa sen tietää, miten vauhdilla lapset kasvavat, joten osaa nauttia, vaikka välillä uuvuttaisikin. Eli iloinen olen, että näin kävi!