***ENSIKOT viikonloppuun***

Yritin kyllä jo eilen käydä kirjoittelemassa kuulumisia mutta pitihän se arvata että just silloin vauvelille tulee kauhea nälkä :)



Eli toistaiseksi kaikki on mennyt tosi hyvin, turhia ei tuo tyttö kyllä itke. Jouduttiin kuitenki eilen illalla lähtemääm takaisin sairaalaan valohoitoon kun arvot oli hiukan korkeat ja naama keltaisena. Onneksi päästiin tänään kotiin, en kyllä yhtään siedä sairaaloita.



Ja vähän synnytyskertomusta sitten.. :D Eli tosiaan maanantaina kun heräsin vähän yli 11 niin jotain lorahti lattialle. Melkeen rupesi naurattamaan kun sai lopultakin sanottua ukolle että hei, meille on tullu vuoto! Ikinä ei oo mies niin nopeesti sängystä noussut :D Minä sitten ryntäsin vessaan ja suihkuun seisomaan ja sittä vettä vaan tuli ja tuli. Jostain kumman syystä olin itse ihan rauhallinen, pesin oikeen tukanki. Sitten vasta soitin synnärille ja käskivät lähetä tulemaan vähitellen. Yhtään supistusta ei ollu vielä tullut siihen mennessä.



Automatkalla se sitten alkoi, samantien suppareita 5 min välein. Sairaalassa oltiin klo 12.45 ja kätilö pisti heti käyrille ja tarkisti että tosiaan oli lapsivedestä kyse. Puolen tunnin päästä suppareita tuli jo 3 min välein ja rupes olemaan aikas kivuliasta menoa ja sainki pari panadolia ja jotain muuta mutta niistä ei ehtinyt olla kovin paljon apua. Hengittely kuitenki auttoi. Tässä vaiheessa kohdunsuu oli auki 5cm ja päästiin saliin ja ah, niin ihanan ilokaasun pariin. Tuli sitä tässä vaiheessa vielä miehen kanssa jotain naureskeltuakin.



Klo 15 aikaan pyysin vähän voimakkaampaa ilokaasua ja kipu alkoi olla jo aika sietämätöntä. Selkäkivun kanssa olis voinu miehestäkin olla apua mutta kaikki supparit tunti vaan mahassa, kyllä oli aika tuskaa. Sain aitten vielä akuneulat mahaan ja hetken taas auttoi.. ilokaasu oli kyllä varmaan täysillä ja itse aika tokkurassa :) Ei siis mitään ajantajua. Kohdunsuu tais olla auki 6-7cm siinä vaiheessa. Epiduraalia en koskaan ehtinyt saada.. kyllä ois tarvittu!



Viiden jälkeen alkoikin sitten tapahtua, avauduin ne viimeiset sentit tosi nopeasti, oliskos ollu 45 min. Ja sitten vaan ponnistelemaan.. vähän kyllä pelotti aluksi ja kätilö yritti moneen kertaan avustaa ja selittää että miten.. ja älä nyt huuda kun kaikki voimat menee siihen.. höh, oli pakko huutaa kun se oli ainoo kun autto. Vähän ennen seittemää sain oksitosiini-tipan kun voimat oli lopussa ja supparit heikkeni. Sitten olikin loppu jo lähellä, mies kun kävi kurkkaamassa kun pää alkoi syntyä ja ryntäs samantien takas viereen ja otti kädestä kiinni ja sanoi että nyt, kyllä sä osaat ja jaksat, me ollaan kohta perhe! Siitä ne viimeset voimat tuli ja kahella työnnöllä syntyi 10 pisteen tyttö ja isi purskahti samantien itkuun. MInä olin vaan helpottunut kun kaikki oli ohi ja mihinkään ei sattunut enää.



Sain vauvan samantien rinnalle ja kätilö siinä ompeli 3 tikkiä pieneen repeämään kun istukka oli ulkona. Mitään ei kyllä itse huomannut kun olin aivan Mathildan lumoissa :)



Eli tällästä meillä maanantaina oli ohjelmassa! Tsemppiä vaan seuraavana vuorossa oleville, aivan uskomaton kokemus on edessä!



Mysan ja Mathilda 6pv (ja miks ei isikin..)

Oon ollu vähän maalla lautautumassa ja sillä taas ihan koko pinollisen verran pihalla kaikesta... =)



Sippuliini: Mä oon kans jotenkin aatellu/kokenu niin, että se rv 30 rajapyykki tuntuu merkitykselliseltä... Se on tosin mulla vasta edessä, mutta odotan sitä paljon innokkaammin kuin rv 12 tai rv20. Kai toi 30 viikon saavutus tuntuu vähän siltä, että alkaa se loppulaskenta... ja synnytys lähestyy.. =)

Onnea siis rv 30 ylityksestä!!



Queen: Olipa kaunis yksiö Pullalla!!! Ihana maha siis. =)



Aurora: Mua kans varoteltiin ekassa neuvolassa nettipalstojen neuvoista ym. Siinä kohtaa oli kyllä oikeessa, että keskenmeno pelkoja nää palstat on hyviä lisäämään jos sellasia juttuja sattuu lukee, mutta muuten kyllä tää on vertaansa vailla näin niinku vertaistuen näkökulmasta.



Mörötin: Onnea rv 24 rajapyykistä... =)



Poppis: Hienoa, että olet voinut vähentää tupakointia! =) Toivottavasti tosiaan pystyt lopettaa kokonaan... helppoa se ei varmastikaan ole... kun onhan nikotiiniriippuvuus voimakkaampi kuin heroiini riippuvuus! Tsemppiä sulle Poppis! Kyllä sä onnistut!!!



Mysan: Kiitos kun kävit kirjottelemassa synnytyskertomuksesi! Oli taas kiva kuulla yksi synnytyskokemus lisää. Se jäi vielä kuitenkin mua kiinnostamaan, että missä asennossa ponnistit?



Amyn GALLUPPIIN: Mä haluisin about 4(-5) lasta. Ukko haluis kai 3. =) Saa nähä kuin käy... me kun tää nykyinen masuasukkikin saatiin alulle vaan hoitojen avulla, että voi olla, ettei enempää edes saada. Mut toivotaan kyllä että saatais! Väliä olis suositusten mukaan hyvä olla ainakin se 2 vuotta... ja se kuulostaa mustakin ihan hyvälle... saa vauva olla rauhassa vauva ja voi seurailla hänen kehitystään rauhassa ennen perheenlisäystä. =)



VAUVATESTEISTÄ on ollu aiemmin puhetta... Mä tein kaikki nettitestit ja niiden mukaan meille tulis poika... ultrassa näkyi kuitenkin tyttö! Että se niistä testeistä. =)



VAUNUISTA on puhuttu kans... Meijän piti ostaa Briot, mutta rakastuinkin yhtiin Hartaneihin, jotka nyt onkin Penni-Ennin huoneessa odottamassa matkustajaa... =) Emmaljungista moni on sanonu, että ne ei oo oikeen ollu hinta-laatusuhteen kans kohdillaan ja että ne on ollu huonommat mitä yleensä ajatellaan... Ja yks työkaveri sano Teutonioista, että ne on lastenrattaiden " mersut" . =) Eli kuulemma parhaat... mut en sitte tiedä.



Oma Napa:

Me ollaan oltu täällä maalla viikonloppureissulla porukoita tapaamassa... On ollu aika rentouttavaa ja sillain kivaa, että molemmat pikku veljet on saanu tuntee Pennarin potkuja jne.. =) Varsinkin pienempi pikkuveljistä (15v) odottaa oikein kovasti, että Penni-Enni syntyis. Ja síllä on pitkä ostoslista, että mitä kaikkee se sille ostaa! =) IHANA pikkuveli!!



Nyt mä meen pissalle ennen ku tulee housuun ja ennen ku tää kone hävittää nää tekstit... palaillaan. =)



Burde & Penni-Enni rv 29+0 :D

Huh, pääsin töistä kotiin, ja kyllä nyt ramasee! :) Viime päivinä on tosiaan tuntunut, että raskaana ollaan, kun maha elää omaa elämäänsä. Liikkeitä en vielä kovin hyvin erota, paitsi sellaista möyrintää (mikä todennäköisesti on vauvan liikkeitä, mutta voisi olla suoliston kaasujakin) satunnaisesti. Sen sijaan nyt alkaa maha asettaa rajoja sille, miten rivakasti teen töissä asioita. En voi enää nostella painavia juttuja samaan malliin, ja kurkotukset tekee tosi kipeää. Eilen vihloi vatsaa töissä lehtipinoja nostellessa, ja illalla tuli kauhean kipeitä " repäisykipuja" kun mies nauratti mua. Siinä sitä vuorotellen nauroin ja kiljuin tuskasta...



Siihen lukumäärägallupiin: me ei ihan vähään aikaan aiota toista tehdä, kun juuri ollaan muuttamassa 49 neliön omistuskaksioon, jossa on tarkoitus asua kolmestaan ainakin viitisen vuotta. (Tehtiin kaupat jo viime elokuussa, jolloin vauvahaaveita oli tarkoitus ruveta toteuttamaan vasta vuoden 2007 aikana...) Haluan myös nauttia vielä opiskelijaelämästä, enkä ihan pian " joutua" toiseksi vuodeksi kotiin lapsen kanssa. Meillä siis minä aion olla kotona lapsen kanssa joulukuusta heinäkuun loppuun, ja mies elokuun alusta lokakuuhun. Sitten pikkuinen pitää viedä vähintäänkin osa-aikahoitoon, kun itse aion etsiä " oikeita töitä" , ja on miehen vuoro jatkaa keskeneräisiä opintoja.



Mutta siis, joskus viiden vuoden päästä voisi harkita toista lasta, ja sitten myöhemmin ehkä kolmattakin. Musta sellainen 4-6 vuotta on ihan sopiva ikäero lasten välille, ja kun tuota aikaakin on biologisen kellon puolesta vielä rutkasti...



Kandi & muhku 16+5, nukkumaan menossa