Näkökulma: Saako lapsi huutaa ja pilata kirkkohäät?
Hyvä kun joku nostaa kissan pöydälle ja kirjoittaa nimellään aiheesta. Jos todellakin on niin urpoja vanhempia jotka eivät mene ulos kirkosta häiriötä aiheuttavan lapsen kanssa alan ymmärtää miksi lapsettomia häitä järjestetään.
http://www.iltasanomat.fi/viihde/art-1288580644876.html
Olin lauantaina kirkkohäissä, jotka menivät pilalle. Syynä olivat kirkuvat lapset, kirjoittaa toimittaja Suvi Kerttula.
Häitä oli suunniteltu hartaudella, ja kaikki oli viimeisen päälle. Hevosvaljakko odotti kirkon ulkopuolella ja ruusunterälehdet tuoksuivat kaasojen koreissa.
Morsian oli kaunis ja sulhanen komea. Kaikki olisi ollut täydellistä, jollei kirkossa olisi ollut tusina huutavia ja itkeviä lapsia.
Kun pappi puhui, siitä ei kuullut puoliakaan. Aina joku pentu mölisi. Sama tapahtui vihkivalojen kohdalla. Hirveä metakka. Lapset oikein viliintyivät toistensa huudoista.
Ymmärrän, että lapsi itkee eikä sille voi mitään, mutta en ymmärrä, miksi vanhemmat eivät lähde saman tien ulos? Häät ovat ainutkertainen juhla, joiden pääosassa on vihkipari, sulhanen ja morsian - eivät lapset.
Miksi joku katsoo oikeudekseen pilata toisten häät? Olisi maailman helpointa nousta paikaltaan ja kävellä huutavan lapsen kanssa ulos.
Jos menisin naimisiin, ilmoittaisin jo kutsussa, että huutava lapsi pitää tajuta viedä kirkosta pois.
Saako pienen lapsen tuoda kirkkohäihin? Tulisiko jo kutsussa mainita, että jos lapsi alkaa huutaa kirkossa, lähde ulos.
Kommentit (33)
Ei tietenkään saa pilata lapsi, eikä juoppo setä, eikä kukaan muukaan. Sitä varten ne kaaso ja bestmankin kaiketi ovat, että jos kiljunta alkaa eikä vanhemmat puutu siihen heti, paikalle rientää joko jompikumpi heistä tai tehtävään nimetty ihminen ohjaamaan huutaja saattajineen ulos. Käytettävät sanamuodot kannattaa viilata etukäteen riittävän ystävällisiksi mutta napakoiksi. Näin vältytään myöhemmiltä morsiamen marttyyrikohtauksilta. Loppujen lopuksi taitaa kuitenkin olla nuo tiukat morsmaikut, joilla on munaa keskeyttää metelöinti, varsin harvassa.
Muistan yhdetkin häät jossa sulhasen äiti itki vihkimisen jälkeen, koska ei ollut kuullut sukulaislapsen mekastamisen takia mitään hääseremoniasta. Muistan myös ne häät, joissa itse olin parivuotiaan kanssa lehterillä ja siellä oli mun lisäksi isä samanikäisen kanssa. Muksut kiipeili onnellisena hiljaa penkeillä, takuulla ei häirinnyt seremoniaa ja itsekin kuultiin mitä tapahtui. En voi mitenkään ymmärtää ihmisiä, jotka antaa lapsensa mekastamsen pilata yhden tärkeimmistä hetkistä ihmisen elämässä.
Ei, vaikkei olisi edes kirkkohäät. PIenen lapsen saa tietty ottaa mukaan, mutta jos rupeaa pitämään kovempaa ääntä ja häiritsemään muita niin muksun kanssa pitää siirtyä muualle vaikka kyseessä olisi kuinka läheisen ihmisen häät. Esikoinen rupesi kunnolla parkumaan siskoni häissä joten menin pihalle kunnes rauhoittui (mies oli työmatkalla joten hänelle ei voinut hommaa laittaa). Ottihan se päästä joo, mutta enpä olisi mitään kirkkotoimituksesta kostunut jos vauva olisi huudollaan estänyt minua ja muitakin kuulemasta mitä pappi ja morsiuspari puhuivat.
Voisko olla jopa niinkin ihmeellinen asia kuin että vanhemmat kertovat?
[quote author="Vierailija" time="08.07.2013 klo 18:46"]
19, Jos ei kuulu kirkkoon eikä ole käynyt kirkossa, niin kuinka voisi tietää kuinka siellä käyttäytyä?
[/quote]
Huutamisherkän lapsen kanssa istumme paikassa, josta on helppo poistua ja etukäteen sovitaan, kumpi lapsen kanssa lähtee. Jos on vaikka serkkuni häät niin mies lähtee, jos taas miehen sedän hautajaiset niin minä lähden. Miten se voikaan olla joillekin niin vaikeaa?
Jos/ja kun itse joskus menen naimisiin, niin se on mulle niin iso asia,että sinne ei rääkyviä lapsia edes pyydetä. Ja jokainen äiti/isä saa olla myös tulematta paikalle,jos kovin loukkaantuu tästä. Minun häitäni ei KUKAAN eikä MIKÄÄN pilaa...On se niin stressaavaa touhua jo alusta alkaenkin kaiken järjestäminen. Lisäksi,menen vain kerran elämässä naimisiin,joten haluaisin sen olevan edes jokseenkin täydellistä.Ainahan joku vastoinkäyminen tulee,mutta jääkööt ne kauas ennen papin puhetta.
Tietenkin kiljuvat lapset viedään kirkosta pois.
Eikä ole vaikeaa kertoa lapsille miten kirkossa käyttäydytään. Jos ei käyttäydytä, ovi on keksitty.
Itsekin kävin tammikuussa lasten kanssa hautajaisissa. He olivat ensimmäistä kertaa kirkossa. Ennen kirkkoon astumista, selitin hartaasti ja pitkään miten siellä käyttäydytään.
Kyllä he käyttäytyivät. 3v ja 5v. Ei inahdustakaan. Vaikka päät kyllä kääntyilivät :)
Saatoin kyllä vähän lahjoakin :D Mutta olivatpa hiljaa! Lupasin, että saavat yhdet karkit tilaisuuden jälkeen jos osaavat kirkossa käyttäytyä hyvin. Ehkä väärin, mutta toimi.
Eikä se vanhempien ikä kyllä kuulu tähänkään. Tällaisiakin vanhempia löytyy kaiken ikäisiä.
[quote author="Vierailija" time="08.07.2013 klo 18:46"]
19, Jos ei kuulu kirkkoon eikä ole käynyt kirkossa, niin kuinka voisi tietää kuinka siellä käyttäytyä?
[/quote]
Kuinka tällaista tulee mieleen edes kysyä?
Me ei kuuluta kirkkoon ja lapsemme oli 3-vuotias (esikoinen) ja vastaavasti 2-vuotias (kuopus), kun ensimmäistä kertaa kävivät kirkossa (ristiäiset). Totta kai me vanhemmat valmistelimme heitä molemmilla kerroilla etukäteen (kerrottiin mitä tapahtuu, millaista siellä on jne), mukaan vielä pari kirjaa jne. Istumaan mentiin luonnollisesti lähelle uloskäyntiä penkin päähän.
Kaikki meni vilkkaiden lapsiemme kanssa molemmilla kerroilla hyvin. Seurasivat seremoniaa kuin jotain näytelmää ja ilahtuivat, kun huomasivat tuttuja elementtejä, joista oli etukäteen puhuttu. Jos ei olisi onnistunut, oltaisiin häivytty ulos.
Samalla tavalla elämässä on muitakin tapahtumia, jotka tapahtuvat ensimmäistä kertaa ja ovat lapsille vieraita, niihinkin voi lapsen tasoisella tavalla valmistautua. Niin ja olemme tehneet niinkin, että lapset eivät ole olleet mukana esim. konfirmaatiossa kirkossa, kun tilaisuus on sen verran pitkä ja riski lasten pitkästymiseen olemassa. Hyvin on onnistunut niin, että toinen vanhemmista on ollut kirkossa ja toinen tullut lasten kanssa vasta juhliin.
Lapsi joka alkaa huutamaan , juoksemaan niin vanhemman täytyy lähteä ulos rauhoitteleen lasta ja palata sitten. Todella huonoa käytöstä ja vanhemmat tietysti vastuussa. Itse sanoin ainakin 2 kertaa kerran koulun päättäjäisjuhlissa parille lapselle että ei saa juosta. Pojalla oli ysin päättäjäiset ja mm stipendin.
[quote author="Vierailija" time="08.07.2013 klo 18:25"]
17, Itseasiassa en tiedä, mutta tilanteesta oli selkeästi havaittavissa, että kaikki ei ole hyvin. 16
Ja ap, mä kerron sulle salaisuuden. Jos lapset eivät osaa kirkossa käyttäytyä, niin kyse voi olla siitä, ettei heillä ole tilanteesta aikaisempaa kokemusta. Vanhemmat voivat käydä lapsen kanssa kirkossa ennen tilaisuutta ja kertoa kuinka käyttäytyä. ;)
[/quote]
Jos on kyse esim. hieman päälle 1 vuotiaasta lapsesta niin hänelle voi kyllä yrittää selittää kuinka käyttäydytään, mutta ei sen ikänen kauheasti vielä ymmärrä.
Minun setäni ja samalla kummisetäni hautajaiset olivat lapsettomat. Vain omat lapsenlapset olivat paikalla. Harmitti vähän, kun omani (4-v.) olisi kyllä osannut olla täysin hiljaa. Ellei, olisin heti häipynyt. Ymmärsin silti kyllä täysin ja hankin lapselleni MLL:n hoitajan.
Pidimme itse häät, joihin emme kutsuneet lapsia. (Meillä ei ollut silloin lapsia itsellä.)
Minun äitini hautajaisissa, jotka olivat isot, oli vain minun lapseni. Mun hyvä kaveri ja äitin myö shyvin tuntenut tuli hautajaisiin ja koska oman äitin hautajaisista on hankala lähteä pois, sovittiin, että kaveri vie lapset ulos tai seurakuntatalon leikkipaikkaan, jos lapset eivät jaksa olla. Nuorin oli 1,5 ja esikoinen vilkas 3-v. Suku piti kuitenkin itsestään selvänä, että myös äidin ainoat lapsenlapset on paikalla. Lapset osasivat olla hiljaa, mutta kaksi tuntia kuuntelemassa hautajasispuheita, addressin lukua, virsiä yms. on tuon ikäisille aika paljon., eli muistotilaisuus kirkollisen toimituksen jälkeen. Kirkossa jaksoivat olla vielä.
[quote author="Vierailija" time="08.07.2013 klo 18:46"]
19, Jos ei kuulu kirkkoon eikä ole käynyt kirkossa, niin kuinka voisi tietää kuinka siellä käyttäytyä?
[/quote]
Emme mekään käy kirkossa. Kun oli tulossa häitä ja rippijuhlia, niin ruvettiin ihan tarkoituksella käymään siellä kirkossa. Harjoiteltiin istumista ja rauhallisesti poistumista, jos sellaista tarvitsisi. Keskusteltiin jumalanpalveluksen jälkeen kynttilöistä, rististä, maalauksista, ikkunoista, virsikirjoista, virsitaulun numeroista jne. Näinniitä ei tarvinnut sitten toisten juhlissa tehdä.
Sinne kirkkoon kun on aina tervetullut, vaikka ei uskoisi tai kirkkoon kuuluisikaan...