"Tradwife", kotirouvaksi jääminen ylipäätään, mitä mieltä?

Vierailija kirjoitti:

Jos naisella on miljoonaperintö, niin tokihan hän voi kotonaan makailla ja maksaa edes oman eläkevakuutuksensa, mutta kuka oikeasti haluaa elättää seinähullua akkaa kotona?

Maslowin tarvehierarkiassa ylimpänä ovat itsensä toteuttamisen tarpeet, kuten opiskelu ja todella kehittävä ja mielenkiintoinen työ. Kyllä nämä tarpeet ovat ainakin minun kaikilla tuttavillani hyvin vahvat, vaikka pari muksua ovatkin työn ohessa pyöräyttäneet. Ei kukaan halua toisten armoille kotiin, ottaen huomioon, miten paljon on miehiä, jotka etsivät mielenkiintoisemman puolison jopa heti niiden kahden lapsen hankkimisen jälkeen. Mielestäni olisi kuin venäläistä rulettia se kotirouvaksi jääminen, tai kotiäidiksi jääminen. 

"Mielenkiintoisemman puolison" eli seksuaalisesti vetävämmän ja viehättävämmän naisen, joka tietää oman arvonsa. Nöyristeleviä, kulahtaneita kotiorjia ei arvosta yksikään mies.

Jokaisen oma asia. Mikäs siinä, kunhan riskit on tiedossa. Jotkut ovat ennemmin koti/perhekeskeisiä kuin ura, eikä siinä minusta ole mitään periaatteellisesti väärin. Fiksu ihminen tietysti miettii talouspuolta, eläkettä, mahdollista parisuhteen kaatumista jne., ja ottaa huomioon myös puolison mielipiteet asiasta. Mutta jos kummallekin ok, ja hyvät ja huonot puolet tiedossa niin miksi pitäisi paheksua? 

Meille tämä on sopinut hyvin, että minä en käy töissä, ja mies tienaa sen verran, että hyvin on pärjätty, ja omaisuuttakin hieman kertynyt. Eläke ei tule minulla olemaan iso, mutta säästöillä pitää sitten elää. Miehellä eläke tulee olemaan oikein hyvä.

Jokaisen oma asia on, mutta taloudelliset realiteetit ja riskit (etenkin pitkän tähtäimen) kannattaa pitää mielessä.

Olisi mielenkiintoista joskus kuulla näiden miesten ajatuksia asiasta! Itse olen kotona uupumuksesta toipumassa ollut jo pitkään ja viime aikoina vähän viritellyt nyt tällaista kuviota tässä. Tosin ilman mitään muinaiskostyymejä :D Ja ainakin osa-aikaisesti suunnitelmissa on työhön ilman muuta palata.

Oma mieheni tuntuu olevan vähän liian moderni, itsenäinen ja energinen vaimon passattavaksi. Hän haluaa itsekin kokata ym. ja lisäksi kun on osittain etätyössä, niin ei kotimme ole mikään täysin oma työmaani päiväsaikaan. Leipomuksenikaan eivät valitettavasti pärjää lähileipomomme luomuksille.

Vapaaehtoisena valintana täysin ok, kunhan tuohon teatteriin ei käytetä penniäkään veronmaksajien rahoja. Ei nyt eikä sitten kun äijä lähtee nuoremman mukaan ja vaimo löytää itsensä tyhjän päältä aukkoja ammottavan cv:n kanssa.

Tämä "tradwife" on hieno kiertoilmaisu sosiaalipummille, kts. Tiina Wiik.

Vierailija kirjoitti:

En ihan oikeasti ymmärrä, mikä saa tasa-arvoisessa yhteiskunnassa elävän naisen ryhtymään palkattomaksi au pairiksi. Koska sitähän nuo "tradwifet" käytännössä ovat.

Isäongelmaisia.

Etäisen kiintymyssuhteen vanhemmat ja todennäköisesti erityisen huono, etäinen, jopa täysin puuttuva isäsuhde ajaa persoonallisuuden kehityksessä ongelmiin, jotka ilmenevät hyvin huonona itsetuntona ja hyväksynnän hakemisena.

Lisäksi tämä tradwife-ilmiö on tietyn, onneksi pienen miesryhmän sosiaalisessa mediassa ja netissä ajama meemi, taustalla toisen tyyppiset itsetunto-ongelmat.

Ja tiedettävä tässä se, että tradwife-ilmiössä on kyse tosiaan jostain ihan muusta, kuin että jossain perheessä on sattumalta perinteinen työnjako.

Voi olla ihmisiä, joille kertakaikkiaan ei työelämä paineineen sovi. Mielenterveys ei kestä sitä puristusta, mikä työelämässä nykyään pahimmillaan on. Tämä koskee ihan jokaista alaa, matalapalkka-alojakin. Siivoustöissä, hoiva-alan töissä ym. on ihan järjetön kiire. Asiantuntijatöissä hirvittävät onnistumispaineet. Yrittäjänä stressi kehittää rahaa, joka päivä, koko ajan.

Onneksi olkoon sinulle nainen, jonka pää on kuin terästä ja kestät ne kaikki paineet, et masennu, et saa burnoutia, et ahdistuneisuutta ym. Ei kukaan niitä masennuksia ym. huvikseen itselleen kehitä tai valitse.

Parempihan tuo kotirouva - tai kotimieskuvio on yhteiskunnalle, kuin esim. olla toimeentulotuella. Minusta se on jokaisen perheen oma asia.

Jokin vaihtoehtoinen työllistämiskuvio pitäisi olla ihmisille, joilla pää hajoaa normaalin työelämän takia. Jokin yleishyödyllinen yhdyskuntapalvelu, joka kuitenkaan ei vastaa normaalia 8h:n työpäivää. 

Helppo on  voimakkaan ihmisen haukkua ja syyllistää heikompia, jotka eivät vaan kestä tätä maailmaa, sellaisena kuin se nyt on. Nykyajassa pärjää kovapintainen, jopa hieman ilkeä ihminen. Olisin iloinen, jos olisin väärässä! 

Edelliseen työelämän vaativuuteen lisään vielä Suomen työpaikkakiusaamiskulttuurin. Työkulttuuri täällä on suoraan sanottuna peestä.

Mikä isoäitisi tekemistä ruuista on oma suosikki ja milloin olet viimeksi tehnyt sitä itse? Montako reseptiä äidiltä saamassasi reseptikoelmassa on ja miten useit teet noita ruokia?

Niinpä niin, ei sinusta taida tulla traditionaalista vaimoa kenellekään.

Vierailija kirjoitti:

Jos naisella on miljoonaperintö, niin tokihan hän voi kotonaan makailla ja maksaa edes oman eläkevakuutuksensa, mutta kuka oikeasti haluaa elättää seinähullua akkaa kotona?

Maslowin tarvehierarkiassa ylimpänä ovat itsensä toteuttamisen tarpeet, kuten opiskelu ja todella kehittävä ja mielenkiintoinen työ. Kyllä nämä tarpeet ovat ainakin minun kaikilla tuttavillani hyvin vahvat, vaikka pari muksua ovatkin työn ohessa pyöräyttäneet. Ei kukaan halua toisten armoille kotiin, ottaen huomioon, miten paljon on miehiä, jotka etsivät mielenkiintoisemman puolison jopa heti niiden kahden lapsen hankkimisen jälkeen. Mielestäni olisi kuin venäläistä rulettia se kotirouvaksi jääminen, tai kotiäidiksi jääminen. 

Ehe-ehe. Suurin osa naisista on todella kehittävässä ja mielenkiintoisessa työssä esim. Prisman kassalla, jossain toimistossa naputtelemassa tietokonetta jne. (mitenkään heitä väheksymättä). Ja kulkevat koti-päiväkoti-työpaikka-kauppa-koti-reittiä päivät päästään ja ehkä kerran viikossa pääsevät Mallorcalle tms.

Mielestäni on positiivista, että toisen puolison kotona oleminen on nostettu vaihtoehdoksi. Luotan enemmän omaan puolisooni kuin siihen, että yhteiskunta tukisi minua tarvittaessa.

Tuntuu, että käsitys työelämästä on nykyään monipuolistunut. Voin olla aikaansaava myös palkkatyön ulkopuolella ja välillisesti tukea sitä, että paljon veroja maksava puolisoni jaksaa paremmin uraputkessa ja lapsemme saavat huomiotani.

Työssäni näin millaista on, kun vanhemmat ovat stressistä kireitä ja lapset kärsivät siitä. Ehkä meidänkin perheemme tällä hetkellä jo kuormittaisi lastensuojelua, jos olisin painanut hampaat irvessä uraa pimahtamispisteeseen asti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ihan oikeasti ymmärrä, mikä saa tasa-arvoisessa yhteiskunnassa elävän naisen ryhtymään palkattomaksi au pairiksi. Koska sitähän nuo "tradwifet" käytännössä ovat.

Isäongelmaisia.

Etäisen kiintymyssuhteen vanhemmat ja todennäköisesti erityisen huono, etäinen, jopa täysin puuttuva isäsuhde ajaa persoonallisuuden kehityksessä ongelmiin, jotka ilmenevät hyvin huonona itsetuntona ja hyväksynnän hakemisena.

Lisäksi tämä tradwife-ilmiö on tietyn, onneksi pienen miesryhmän sosiaalisessa mediassa ja netissä ajama meemi, taustalla toisen tyyppiset itsetunto-ongelmat.

Ja tiedettävä tässä se, että tradwife-ilmiössä on kyse tosiaan jostain ihan muusta, kuin että jossain perheessä on sattumalta perinteinen työnjako.

https://www.reddit.com/r/NotHowGirlsWork/comments/106bok9/this_is_the_b…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos naisella on miljoonaperintö, niin tokihan hän voi kotonaan makailla ja maksaa edes oman eläkevakuutuksensa, mutta kuka oikeasti haluaa elättää seinähullua akkaa kotona?

Maslowin tarvehierarkiassa ylimpänä ovat itsensä toteuttamisen tarpeet, kuten opiskelu ja todella kehittävä ja mielenkiintoinen työ. Kyllä nämä tarpeet ovat ainakin minun kaikilla tuttavillani hyvin vahvat, vaikka pari muksua ovatkin työn ohessa pyöräyttäneet. Ei kukaan halua toisten armoille kotiin, ottaen huomioon, miten paljon on miehiä, jotka etsivät mielenkiintoisemman puolison jopa heti niiden kahden lapsen hankkimisen jälkeen. Mielestäni olisi kuin venäläistä rulettia se kotirouvaksi jääminen, tai kotiäidiksi jääminen. 

Ehe-ehe. Suurin osa naisista on todella kehittävässä ja mielenkiintoisessa työssä esim. Prisman kassalla, jossain toimistossa naputtelemassa tietokonetta jne. (mitenkään heitä väheksymättä). Ja kulkevat koti-päiväkoti-työpaikka-kauppa-koti-reittiä päivät päästään ja ehkä kerran viikossa pääsevät Mallorcalle tms.

Siellä sun piireissä ehkä onkin. Muualla ei.

Yksi kaverini on nykyään tuollainen "trad wife" ja hänellä ei ole äitiä ollenkaan, kasvoi yh-isän kanssa. Isoäideistä en tiedä. Hän kyllä opiskelee ja aikoo ilmeisesti jossain vaiheessa (kotoa käsin) tienatakin, mutta tällä hetkellä elelee trad wife-elämää ja on tyytyväinen niin. Miehensä on ilmeisen varoissaan ja tykkää paapoa häntä, ja hän sitten paapoo ruoalla ja tuollaisella takaisin. Ihan reilu peli minusta, kun molemmat huolehtivat toisistaan. 

Omaa äitiäni jotkut on erehtyneet joskus luulemaan tuollaiseksi, kun hän on ollut aina kotona, mutta tosiasiassa hänellä on kotona toimistohuone josta käsin on työskennellyt. Eikä hän muutenkaan passaa ketään, vaikka huolehtii kyllä oman osansa. 

Ymmärrän, että ilmiö koetaan uhkana. Esim. nuo pukeutumisleikit voivat etenkin tänä salaliittoteorioiden aikakautena herättää ajatuksen, että naisia ollaan tässä ajamassa takaisin nyrkin ja hellan väliin.

Olisi virkistävää nähdä lehtijuttu työssäkäyvän naisen tradwife-miehestä. Tai jotain vastaavaa. Homma vaatii jonkin modernin vivahteen, muuten on liian tunkkaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole nähnyt hirveän monen miehen innostuvan siitä, että pitäisi elättää vaimo. Kotitöitä tekevä vaimo kyllä kelpaa, mutta kun sen elättäminen tulee kalliiksi.

Jos mies on tarpeeksi rikas eikä ole mitään suurperhettä elätettävänä (normi 2-3 lasta), niin mies on vaan tyytyväinen, kun olet kotona lasten kanssa . Kaikkien elämä on helpompaa ja laadukkaampaa. Siis jos vuositulot ovat vähintään noin 300 000 - 500 000 euroa ja lisäksi miehellä omaisuutta paljon Suomessa ja myös ulkomailla, osakkuuksia muutamassa firmassa (toki se on minunkin omaisuutta avioliiton myötä). Minulla on kyllä itsellänikin hyvin työllistävä korkeakoulututkintotutkinto ja olen ollut työelämässä yhteensä vajaa 10 vuotta. Meillä ei ole avioehtoa, minulla on säästöjä ja sijoituksia sekä perintöä saatuna itselläkin vajaa 200 000. Näillä spekseillä ja hyvän parisuhteen turvin olen mielelläni äiteillyt ja tehty kaikkea kivaa perheenä. Silti haluaisin vielä yrittäjäksi, kun lapset vielä vähän vanhempia. Nyt ovat jo teini-iän kynnyksellä.

Niinhän sitä luulisi, mutta suurin osa miehistä haluaa käyttää omat tulonsa vain itseensä, oli ne tulot miten suuret vain. Naisen pitää ehdottomasti maksaa puolet asumisesta ja ruuista ja lasten kuluista mielellään kaikki. Mutta ne kotityöt ja lastenhoito on silti naisten työtä.

Ajattelin tässä yli 40v miehenä jäädä eläkkeelle pääomien turvin ja ehkä voisi ottaa puolison monien vuosien jälkeen joka voisi olla kotiäiti. Kummankaan ei tarvitsisi käydä töissä. Eukko voisi jossain osa-aika töissä käydä yms jos haluaa niin saa karkkirahaa itselleen, minä taas en välitä makeasta vaan suolasesta.

Jokainen toki tehkööt omat valintansa.

Omalle kohdalle en voi kuvitella. Ei ole niin rikasta taustaa, että voisin jättäytyä pois töistä. Enkä usko et kodin hoitaminen riittäisi mulle kovin pitkään sisällöksi päiviin. Jonnekin vapaahtoistöihin tai opintoihin vähintään hakeutuisin.