Kesäloma ei todellakaan ole mitään lomaa! Ihan poikki, prkl.
Kun arki on sitä että herää 5.30, pääsee töistä 17, ruokkii lapset ja vie harrastuksiin ja kaatuu sänkyyn klo 22. Siinä ei ehdi juuri mitään ylimääräistä tehdä, lasten vakuutushakemuksetkin erääntyy kohta kun ei prkl ehdi mitään. Tai ehtii mutta joskus pitää nukkua.
Tämä kesäloma on yhtä persettä, sanon suoraan. Mitään muuta kuin juostaan pentujen pillin mukaan siinä jos toisessa huvituspaikassa, lasten (ja miehen) mieliksi mökillä paarmojen ruokana ja muuta ei ehdi tehdä kuin pakata ja purkaa ja pestä pahimmat pyykit. Koti on kuin läävä, pihatyöt tekemättä, ja joskus se nurtsikin on pakko leikata.
Tänään olemme kotona, mutta kaikki aika menee eilisillan kotiintulon kamojen purkamisessa, pyykkäämisessä, ruokien laitossa, kämpän raivauksessa, jotta täällä pystyy oksentamatta olemaan.
Huomenna taas pitää lähteä aikaisin aamulla kun mies ja lapset haluaa sinne ja tänne ja tonne. Ja taas juostaan. Koko ajan vi**u menossa, en jaksa!
Ja pakko noi apinat on jonnekin viedä kun tappelevat vain keskenään ja mun pää ei kestä sitä. Toinen on jalastaan vammautunut (toivottavasti toistaiseksi) eikä pysty juuri liikkumaan, joten tämä on ihan persettä kaikki.
Mua niin ottaa päähän koko tämä "loma". Ikkunat odottaa pesua, kaapit tursuaa kaikkea paskaa ja miestä asia ei häiritse millään tasolla. Hän vain pakkaa kalsarinsa ja odottaa autossa että lähdemme taas reissuun. Ja minä pakkaan, minä mietin tarvittavat tavarat, minä teen eväät, minä ostan ruuat mukaan, hemmetti kaiken hoidan. Kun mies on yksi lapsi joka vain innoissaan odottaa seuraavaa huvipuistoreissua,
Mä olen niin paska äiti, niin kamalan paska äiti, mun olisi parempi pysyä töissä yötä päivää.
Kommentit (32)
lopeta passaaminen. elegoi ja laske vaatimustasoa. Ota ainakin lapset mukaan töihin ja vastaamaan omista tavaroistaan. Jos miehelle riittää kalsarit niin anna olla. Suosittelen myös "unohtaa" asioita niin johan alkavat muutkin kantamaan vastuuta.
Samaa ihmettelen kuin muutkin eli miksi suostut?
21 kirjoitti hyvin: pakkaa vain omat tavarasi ja istu autossa odottamassa, että mies hoitaa omat ja lasten tavarat. Kun tulette kotiin, sanot miehelle, että pese pyykit, minä luen sillä aikaa lehdet. Ruokaa et laita, ketään et passaa. Miehelle toteat, että olet alkuloman ollut niin ahkera, että loppulomalla on miehen vuoro hoitaa arki.
Ole iloinen, mukava, leiki lasten kanssa - mutta älä koske kotitöihin! Jos ei ole puhtaita astioita, sano lapsille, että isi tiskaa. Jos on sotkuja, sano miehelle, että sinun vuorosi siivota. Jos mies ei siivoa, kohauta olkapäitäsi ja anna olla, mene vaikka shoppailemaan, niin mieli on taas iloisempi.
Anna kodin olla helvetin sotkuinen. Pyydä anoppi kylään ja kerro, miten vihdoinkin on loma, jolloin et tee mitään ja se näkyy!
Minä olen tällä hetkellä kotona - yksin. Mies on lasten kanssa mummolassa, aloitetaan loma sillä että minä ensin relaan yhden viikonlopun, herkuttelen, luen kirjaa ja teen jotain vain, jos oikeasti siltä tuntuu.
Huomisesta lähtien mies on neljä viikkoa kotona, minä olen ollut neljä vuotta kun kotiäiti olen. Ja mihinkään ei ole pakko mennä. Meillä on ainoastaan yhdeksi viikoksi mökki vuokrattuna, jonne sitten olemme kutsuneet pari tuttavaperhettä käymään. Ja sitten ehkä, siis ehkä vietämme yhden viikonlopun Helsingissä. Jos siltä tuntuu, että teemme enemmänkin niin teemme, mutta mitään must-kohdetta ei vielä ole.
En käsitä suorittamista lomallakin. Enkä käsitä sellaista työnjakoa, että kaikki ovat kotona mutta vain yksi tekee kaiken. Joskus olenkin ihmetellyt tuttuja, joilla on isot talot ja isot pihat, ja niissä tietysti hirveä työ, ja sitten vielä pitää koko loma viettää siellä sun täällä, ja sitten kaikki ovat onnellisia, kun arki alkaa. Ihan hullunkurista.
Ap kuulostaa mun exältä. Hirvee käninä siitä, että en halunnut viettää lomaa kotona rempaten ja siivoten ja pihaa hoitaen. Vaikka talo oli aika uusi, ei siis tarvittu remppaa, ja piha lähes pelkkää nurmikkoa, ei siis kauheasti ollut vaivaa siitäkään. Minä taas halusin ja haluan olla liikekannalla loman. Rakastan kulkemista ja olemista. Siksihän meillä asuntoautokin hommattiin, että oltaisiin liikkeellä. Vaan exä vain jumitti kotiin. Aloin sitten ottamaan lomaa eri aikaan ja reissasin lasten kanssa nelistään. Ihania reissuja <3
Kun exästä tuli exä, hän halusi välttämättä pitää asuntoauton ja sen pihan, siellä se asuntoauto talon pihamaalla kököttää, sitä ulkoilutetaan pari kertaa vuodessa. Minä reissaan tällä hetkellä lasten kanssa hotelli/teltta/B&B-tyyppisesti. Jossain vaiheessa mahdan hommata asuntovaunun/auton, pitää vähän pohtia, kumpi olisi parempi.
Me emme tarvitse mitään huvipuistoja tai isoja elämyksiä, mutta kotona minua ei saa pysymään lomaani enää ikinä kukaan. Paitsi tietenkin, jos rahaa ei ole. Velaksi en reissaa.
Siivoukset ja kaiken muun hoidan ei-lomalla. Ja jos en jaksa pihaa hoitaa, sielläpä olkoot naapurien kauhistuksena. Ei vainkaan, minulla ei tässäkään asunnossa ole paljoa muuta kuin nurmikkoa, sen pidän siistinä. Lomalla nurmen käy leikkaamassa naapurin luottoteini.
[quote author="Vierailija" time="07.07.2013 klo 14:53"]
No lähtökohtaisesti haluaisin lomalla nähdä perhettä, siksi erikseen lomailu ei tunnu hyvältä. Arkielämässä olemme miehen kanssa aina eri aikaan töissä, ml. viikonloput. Meillä ei ole ollenkaan yhteisiä vapaapäiviä. Ja lapsiakaan en näe kun olen päivät töissä ja he ovat illat harrastuksissa. Eli jos haluan heitä nähdä, se on kesälomalla.
Mutta miksi tämä on tällaista orjuutta? Mies ja pennut haluaa mennä koko ajan, eivät halua (yllättäen!) tehdä pakollisia kotihommia, eivät olla kotona, vaan pitää mennä ja tulla koko ajan. No kai siinä mukana sitten menen. Mutta ihan loppu olen tähän.
ap
[/quote]
no kuulostaa lähinnä siltä ette kestä toistenne seuraa oikein lomallakasn jos lomailu pitää ahtaa täyteen kaikenmaailman aktiviteettejä.
minkä ikäisiä lapset?
Ja mikä siinä menemisssä ja tekemisessä olisi väärinkään? Tosin ne kotihommat pitäisi tehdä arkena.
Meinaan lähteä äkkilähdöllä n parin viikon päästä jonnekin ja mieluummin 2 viikkoa reissun päällä ja yksin. Poika isänsä kanssa koulun alkuun. Elämä on ihanaa. Ainoo riesa kun pitää pestä muutama matto luonnon helmoissa.
Tässä toimii miehen motivaattorina raha: et pakkaile mitään, vaan mies joutuu matkan varrella ostamaan tarvittavat asiat, jos ei itse pakkaa mukaan. Siibouksen suhteen sama juttu: ostat siivouspalvelun ja mies maksaa, jos eivät osallistu siivoukseen oma-aloitteisesti. Noin kun teet pari kertaa niin joko mies alkaa hommiin tai saat nauttia. Voitat joka tapsuksessa.
Mä en jaksa sanoa näihin muuta ku ei hyvää päivää!
Pakkoko sun on passata? Mene sinne autoon omien kamppeiden kanssa. Ja ota sitä omaa aikaa. Lähetä miehesi ja lapset mökille keskenään, siitä hyötyy ihan kaikki!
Nä todellakin ymmärrän ja symppaan sua, mutta pelkkä valittaminen ei riitä. Tee asialle jotain.
Asia selvä.