epileptinen kohtaus 16 v tytöllä

[quote author="Vierailija" time="07.07.2013 klo 19:46"]

niin, ei välttämättä mutta useasti löytyy laukaiseva tekijä. Psyykkinen laukaisija on varmastikkin yhtä yleinen. Koska Ap on perheinen lomalla voisi mainitut asiat olla mahdollisia  kohtauksen laukaisijana. Asiaa kannatttaa miettiä. Se että itse ei tunnista laukaisevaa tekijää ei tarkoita että sitä ei olisi.

[/quote]

Psyykkinen? Tottakai sekin laukaisee, etkä varmaan tarkoittanut, mutta oikaisu koska todella ymmärtämättömiä ihmisiäkin edelleen on. Eli Epilepsia fyysinen sairaus. Eikä tarvi sen kummempaa laukaisijaa olla kohtaukselle, ei psyykkistä, ei ulkoista.

[quote author="Vierailija" time="07.07.2013 klo 19:57"]

[quote author="Vierailija" time="07.07.2013 klo 19:46"]

niin, ei välttämättä mutta useasti löytyy laukaiseva tekijä. Psyykkinen laukaisija on varmastikkin yhtä yleinen. Koska Ap on perheinen lomalla voisi mainitut asiat olla mahdollisia  kohtauksen laukaisijana. Asiaa kannatttaa miettiä. Se että itse ei tunnista laukaisevaa tekijää ei tarkoita että sitä ei olisi.

[/quote]

Psyykkinen? Tottakai sekin laukaisee, etkä varmaan tarkoittanut, mutta oikaisu koska todella ymmärtämättömiä ihmisiäkin edelleen on. Eli Epilepsia fyysinen sairaus. Eikä tarvi sen kummempaa laukaisijaa olla kohtaukselle, ei psyykkistä, ei ulkoista.

[/quote]

Eikä tarvi oikaista tms :) Tiedän että vähän herkkä olen aiheelle. Oli aikamoista tappelua aikanaan diagnoosin kanssa, kun "masennus" jne. Myöhemmin varmistui ihan fyysinen ja vaikea epilepsia.

[quote author="Vierailija" time="07.07.2013 klo 19:33"]

[quote author="Vierailija" time="07.07.2013 klo 19:07"]

[quote author="Vierailija" time="07.07.2013 klo 18:48"]

lääkäriin vain ja pyydät pääsyä neurolle.

mulla on vaikeahoitoista epilepsiaa sairastava tytär, joka sai ekan kohtauksen nelivuotiaana ja kuukautta myöhemmin kohtauksia tuli jo parikymmentä vuorokaudessa. mikään lääke ei ole auttanut ja kohtauksia tulee edelleen 14 vuotta myöhemmin jatkuvasti neljän lääkkeen koktailista huolimatta. tyttö on kuitenkin harvinainen tapaus ja yleensä epilepsia on täysin hoidettavissa.

itselläni on läpi elämäni ollut poissaolokohtauksia. lapsena aiheutin niitä itselleni ihan tarkoituksella, koska olo niiden aikana oli aivan uskomattoman ihana. tunsin lentäväni ja joskus kaipaan sitä vieläkin. =D

[/quote]

Epileptikko täällä. Mun poissaolot ei tosiaankaan ihania.

[/quote]niin? olemme erilaisia. oliko se yllätys? =)

[/quote]

Ei ollut yllätys :) Halusin vain kertoa muillekin lukijoille, että sun kokemus se, mun ihan toinen. Kaikki eivät välttämättä sitä erilaisuutta tiedosta.

Niin nythän puhumme kuitenkin yksittäisestä kohtauksesta, vaikka niitä poissaolokohtatuksia ollut nuorempana. Siksi kannattaa nimenomaan miettiä mahdollista laukaisijaa. Onko se yksittäinen kohtaus vai enteileekö se epilepsiaa sairautena.

Liiton sivuilta kopsattua.

Mitä epilepsia on

Yksittäinen epileptinen kohtaus

Epileptinen kohtaus on aivotoiminnan ohimenevä häiriö, joka johtuu hermosolujen poikkeavasta sähköisestä toiminnasta. Kuka tahansa voi saada yksittäisen epileptisen tajuttomuuskouristuskohtauksen runsaan valvomisen, stressin, alkoholin tai joidenkin lääkeaineiden käytön seurauksena. Yksittäistä epileptistä kohtausta ei yleensä tarvitse hoitaa, ellei sen syynä ole aivosairaus, joka aiheuttaa merkittävän riskin kohtauksen uusimiselle.

Epilepsia sairautena

Hoitoa vaativasta epilepsiasta sairautena on kyse kun henkilöllä on taipumus saada epileptisiä kohtauksia toistuvasti ilman erityisiä altistavia tekijöitä. Epilepsiat muodostavat itse asiassa joukon neurologisia oireyhtymiä, joiden syyt, alkamisikä, hoito ja kohtausten ennuste vaihtelevat suuresti. Valtaosalla potilaista epilepsia on hyvin hoidolla hallittavissa, mutta osalla potilaista se haittaa nykyhoidosta huolimatta merkittävästi elämä

[quote author="Vierailija" time="07.07.2013 klo 16:49"]

Miksihän sit vielä pitää odottaa toista kohtausta????Taidan yksityiselle siirtyä. Ne tutkimukset yksityisesti vaan taitaa maksaa ihan tolkuttomasti... Ahistaa ja sydäntä raastaa!

[/quote]

Grand-mal kohtaus on aina vaarallinen, koska pahimmillaan pään kolauttaminen asfalttiin voi tietää vaikka hengenmenoa. En siis ymmärrä, miksi pitäisi jäädä odottamaan uutta kohtausta. Suosittelen sitä neurologia. Hän on asiantuntija. Yleislääkäri ei tunne epilepsia-asioita riittävän hyvin.

[quote author="Vierailija" time="07.07.2013 klo 18:29"]

Epilepsia kohtauksen laukaisee jokin tekijä, on epileptikoita jotka saa kohtauksen alkoholin käytön jälkeen. Jokin tietty valo esim huolto-aseman  vessan sininen valo tai välkkyvät valot. järven tai meren kimmellys saattaa laukaista kohtauksen. Mieti mikä voisi olla syynä.

[/quote]

Ei ap:n tarvitse pinnistellä syytä selvittääkseen. Kohtaus voi tulla kuin salama kirkkaalta taivaalta, vaikka mitään järkevää syytä ei löytyisikään.

[quote author="Vierailija" time="07.07.2013 klo 18:48"]

lääkäriin vain ja pyydät pääsyä neurolle.

mulla on vaikeahoitoista epilepsiaa sairastava tytär, joka sai ekan kohtauksen nelivuotiaana ja kuukautta myöhemmin kohtauksia tuli jo parikymmentä vuorokaudessa. mikään lääke ei ole auttanut ja kohtauksia tulee edelleen 14 vuotta myöhemmin jatkuvasti neljän lääkkeen koktailista huolimatta. tyttö on kuitenkin harvinainen tapaus ja yleensä epilepsia on täysin hoidettavissa.

itselläni on läpi elämäni ollut poissaolokohtauksia. lapsena aiheutin niitä itselleni ihan tarkoituksella, koska olo niiden aikana oli aivan uskomattoman ihana. tunsin lentäväni ja joskus kaipaan sitä vieläkin. =D

[/quote]

asian vierestä: miten niitä kohtauksia pystyy itselleen aiheuttamaan??

vai harrastitko jotain valvomista tai stressasitko tahallasi?

[quote author="Vierailija" time="07.07.2013 klo 19:46"]

niin, ei välttämättä mutta useasti löytyy laukaiseva tekijä. Psyykkinen laukaisija on varmastikkin yhtä yleinen. Koska Ap on perheinen lomalla voisi mainitut asiat olla mahdollisia  kohtauksen laukaisijana. Asiaa kannatttaa miettiä. Se että itse ei tunnista laukaisevaa tekijää ei tarkoita että sitä ei olisi.

[/quote]

Mitä apua siitä on, vaikka todettaisiin, että loman aiheuttama muutos olisi kohtauksen laukaisijana? Elämää kuitenkin eletään jatkossakin eikä lomalle menoa tarvitse perua siinä pelossa, että jos ensi kerrallakin tulee lomalla kohtaus.

Miehelläni alkoi epilepsia lukioiässä. Kohtaus oli tullut aamulla vähän ennen tavallista heräämisaikaa, miehen vanhemmat olivat sitä todistaneet, ja toinen kohtaus tuli samaan aikaan aamusta parin kuukauden sisällä ekasta. Tutkittiin ja aivosähkökäyrässä nähtiin epilepsialle ominaisia piirteitä, ja samalla todettiin, että esim. välkkyvät valot tms. ärsykkeet eivät laukaise kohtausta. Lääkitys osui kohdilleen hyvin ja ajokortinkin mies sai ihan normaaliin tapaan. Armeijasta mies sai vapautuksen - tosin sinne menoa suunniteltiin ja sitä varten lääkitystä vähennettiin asteittain, ja sitten seuraava kohtaus tulikaikkein pienimmän annostuksen ollessa kokeilussa. Mutta sen jälkeen lääkitystä taas lisättiin ja mies on sen avulla pysynyt täysin oireettomana (kuten n. 80% epileptikoista pysyy). En edes muista koko asiaa läheskään päivittäin! Joten Ap: toivottavasti ja jopa todennäköisesti tyttärelläsi ei ole epilepsiaa, mutta ei se diagnoosikaan maailmanloppu ole!

[quote author="Vierailija" time="07.07.2013 klo 20:32"]

[quote author="Vierailija" time="07.07.2013 klo 18:48"]

lääkäriin vain ja pyydät pääsyä neurolle.

mulla on vaikeahoitoista epilepsiaa sairastava tytär, joka sai ekan kohtauksen nelivuotiaana ja kuukautta myöhemmin kohtauksia tuli jo parikymmentä vuorokaudessa. mikään lääke ei ole auttanut ja kohtauksia tulee edelleen 14 vuotta myöhemmin jatkuvasti neljän lääkkeen koktailista huolimatta. tyttö on kuitenkin harvinainen tapaus ja yleensä epilepsia on täysin hoidettavissa.

itselläni on läpi elämäni ollut poissaolokohtauksia. lapsena aiheutin niitä itselleni ihan tarkoituksella, koska olo niiden aikana oli aivan uskomattoman ihana. tunsin lentäväni ja joskus kaipaan sitä vieläkin. =D

[/quote]

asian vierestä: miten niitä kohtauksia pystyy itselleen aiheuttamaan??

vai harrastitko jotain valvomista tai stressasitko tahallasi?

[/quote]

Mietin kanssa, että onko vastaaja itse muka epilepsiaa sairastava?

[quote author="Vierailija" time="07.07.2013 klo 16:32"]

[quote author="Vierailija" time="07.07.2013 klo 15:38"]

Lääkärissä kävi isänsä kanssa vieraalla paikkakunnalla..lomareissussa. Antoi tarv rektiolon ja sanoi et jos uusii sitten vasta tutkitaan. Ei paljon helpottanut, tunne että nyt saa pelossa elää koko ajan. Ei huomioinut mitenkään noita 10 vuoden takaisia kohtauksia....taidan soittaa huomen omalääkärille....

[/quote]

Suosittelen mieluummin yksityistä neurologia. Arvauskeskus ei välttämättä ota näitä tapauksia riittävän vakavasti tai sitten säästöjen vuoksi eivät laita eteenpäin.

nimim. kokemusta on.

[/quote]

Minun tutkimukseni kyllä alusta asti keskussairaalan erikoislääkäreillä eikä TK.ssa.

[quote author="Vierailija" time="07.07.2013 klo 20:39"]

Miehelläni alkoi epilepsia lukioiässä. Kohtaus oli tullut aamulla vähän ennen tavallista heräämisaikaa, miehen vanhemmat olivat sitä todistaneet, ja toinen kohtaus tuli samaan aikaan aamusta parin kuukauden sisällä ekasta. Tutkittiin ja aivosähkökäyrässä nähtiin epilepsialle ominaisia piirteitä, ja samalla todettiin, että esim. välkkyvät valot tms. ärsykkeet eivät laukaise kohtausta. Lääkitys osui kohdilleen hyvin ja ajokortinkin mies sai ihan normaaliin tapaan. Armeijasta mies sai vapautuksen - tosin sinne menoa suunniteltiin ja sitä varten lääkitystä vähennettiin asteittain, ja sitten seuraava kohtaus tulikaikkein pienimmän annostuksen ollessa kokeilussa. Mutta sen jälkeen lääkitystä taas lisättiin ja mies on sen avulla pysynyt täysin oireettomana (kuten n. 80% epileptikoista pysyy). En edes muista koko asiaa läheskään päivittäin! Joten Ap: toivottavasti ja jopa todennäköisesti tyttärelläsi ei ole epilepsiaa, mutta ei se diagnoosikaan maailmanloppu ole!

[/quote]

Minä en haluaisi antaa sairaudesta ihan näin valoisaa kuvaa. Esim rintasyöpään sairastanutta ei auta se, että 90% paranee, jos hän itse ei satu kuulumaan siihen ryhmään. Epileptikolle ei voi luvata, että kohtaukset saadaan hallintaan, koska sen näyttää vain aika.

Epilepsia on lisäksi todella pirullinen sairaus, koska kohtaus tulee yleensä silloin kun sitä vähiten odottaa. Sairastuminen vaatii sopeutumista. Ei se ole kepeä asia.

[quote author="Vierailija" time="07.07.2013 klo 20:32"]

[quote author="Vierailija" time="07.07.2013 klo 18:48"]

lääkäriin vain ja pyydät pääsyä neurolle.

mulla on vaikeahoitoista epilepsiaa sairastava tytär, joka sai ekan kohtauksen nelivuotiaana ja kuukautta myöhemmin kohtauksia tuli jo parikymmentä vuorokaudessa. mikään lääke ei ole auttanut ja kohtauksia tulee edelleen 14 vuotta myöhemmin jatkuvasti neljän lääkkeen koktailista huolimatta. tyttö on kuitenkin harvinainen tapaus ja yleensä epilepsia on täysin hoidettavissa.

itselläni on läpi elämäni ollut poissaolokohtauksia. lapsena aiheutin niitä itselleni ihan tarkoituksella, koska olo niiden aikana oli aivan uskomattoman ihana. tunsin lentäväni ja joskus kaipaan sitä vieläkin. =D

[/quote]

asian vierestä: miten niitä kohtauksia pystyy itselleen aiheuttamaan??

vai harrastitko jotain valvomista tai stressasitko tahallasi?

[/quote]poissaolokohtauksen sain aikaan ihan vain sillä, että keskityin katsomaan jotain yhtä pistettä tarpeeksi pitkään. ja olo oli oikeasti niiden aikana uskomattoman hieno, kuvittelin tosissani lentäväni. lopetin tuon, kun huomasin, että äidilleni ne olivat kauhistus. muutaman kerran olen aikuisiällänikin saanut poissaolokohtauksia, mutten niin paljon, että tarvitsisin lääkitystä.

No kerroin asian niin kuin se mieheni tapauksessa on mennyt + vähän tilastoa. Eivätköhän kaikki kokemukset tästä sairaudesta ole Ap:lle tervetulleita.

30

[quote author="Vierailija" time="07.07.2013 klo 14:36"]

Tunnetaan jonkinlainen nuoruusiän epilepsia, jolle ei löydy mitään todellista syytä ja joka "paranee". Toivottavasti kyse on siitä ja saadaan lääkkeillä kuntoon.

Kannattaa hoitaan nyt ajoissa kuntoon,niin ei sitten aikanaan tule haittaamaan ajokortin hankintaa, ammatinvalintaa eikä muuta elämää.

[/quote]

Nuoruusiän epilepsia eli rolandinen alkaa oireilla varhaislapsuudessa ja paranee murrosiässä ja on jossain määrin perinnöllinen, eli ei tuo sitä voi olla jos nyt vasta alkoi. Vai onko olemassa muitakin nuoruusiän epilepsioita? Itse siis tiedän vain sen, mikä minulla oli.

Tjaa, googlasin jantaisin olla väärässä, voi alkaa myöhemminkin.

Voi olla ettei edes ole epilepsiaa ollenkaan, epileptisen kohtauksenhan voi saada ihan kuka tahansa.

36

Oon tosi kiitollinen kaikista vastauksista.!!!! Jokainen äiti tietää varmasti huoleni, kaikenlisäksi olen joka-asiassa hirveä angstaaja muutenkin. Soitan huomenna neurologian pkl:lle ja kyselen miten kannataa edetä. Siellä kuitenkin silloin lapsena tutkittiin....Kiitos tuhannesti!!!!

[quote author="Vierailija" time="07.07.2013 klo 20:35"]

[quote author="Vierailija" time="07.07.2013 klo 19:46"]

niin, ei välttämättä mutta useasti löytyy laukaiseva tekijä. Psyykkinen laukaisija on varmastikkin yhtä yleinen. Koska Ap on perheinen lomalla voisi mainitut asiat olla mahdollisia  kohtauksen laukaisijana. Asiaa kannatttaa miettiä. Se että itse ei tunnista laukaisevaa tekijää ei tarkoita että sitä ei olisi.

[/quote]

Mitä apua siitä on, vaikka todettaisiin, että loman aiheuttama muutos olisi kohtauksen laukaisijana? Elämää kuitenkin eletään jatkossakin eikä lomalle menoa tarvitse perua siinä pelossa, että jos ensi kerrallakin tulee lomalla kohtaus.

[/quote]

Laukaisijan tunnistaminen olisi hyvä asia siksi että sitä voisi sitten vältellä. Tai jos kyseessä on psyykkinen laukaisija sitä voisi muuten tukea. Esim. loma-aikoina lähtee matkalle mutta pitää elämän muuten samanlaisena kuin työaikoina. Menee nukkumaan samaan aikaan, syö terveellisesti jne. Jos työelämä aiheuttaa stressiä ja kohtauksia paljon, voi miettiä onko työn stressaavuutta mahdollisuutta vähentää, työpaikan vaihdos tms.

[quote author="Vierailija" time="07.07.2013 klo 21:58"]

[quote author="Vierailija" time="07.07.2013 klo 14:36"]

Tunnetaan jonkinlainen nuoruusiän epilepsia, jolle ei löydy mitään todellista syytä ja joka "paranee". Toivottavasti kyse on siitä ja saadaan lääkkeillä kuntoon.

Kannattaa hoitaan nyt ajoissa kuntoon,niin ei sitten aikanaan tule haittaamaan ajokortin hankintaa, ammatinvalintaa eikä muuta elämää.

[/quote]

Nuoruusiän epilepsia eli rolandinen alkaa oireilla varhaislapsuudessa ja paranee murrosiässä ja on jossain määrin perinnöllinen, eli ei tuo sitä voi olla jos nyt vasta alkoi. Vai onko olemassa muitakin nuoruusiän epilepsioita? Itse siis tiedän vain sen, mikä minulla oli.

[/quote]

Nuoruusiän epilepsia ei välttämättä parane murrosiässä.

Meidän poika sai eskarissa elämänsä ensimmäisen (ja tähän mennessä ainoan) epileptisen kohtauksen. Ruokailun jälkeen ulkoleikeissä oli kouristellut ja kohtauksen jälkeen oli ollut väsynyt ja veltto, pissatkin tulleet housuun. Mies kävi hakemassa ja vei tk:hon, sieltä olivat lähettäneet isomman sairaalan lastepolille. Yhdeksi yöksi osastolle seurantaan ja seuraavana päivänä olivat tehneet tutkimuksia. Niissä ei mitään selvinnyt. Samalla varattiin aika pään magneettikuvaukseen joka oli parin kuukauden päästä.

Magneetikuvauksessa aivoista oli löytynyt jokin rakkula, joka on kuulemma aika tavallinen löydös pahoista päänsäryistä ja epileptisista kohtauksista kärsivillä. Ei onneksi mitenkään vaarallinen eikä vaatinut seurantaa. Ainoastaan jos tulee uusi kohtaus täytyy olla yhteydessä lasten neurologiselle osastolle tai viedä taas tk:hon.

Neurologi kertoi että ihan kuka tahansa voi saada epileptisen kohtauksen kerran elämässään ilman että on "taipumusta" epilepsiaan. Esim. jos kaatuu ja lyö päänsä, voi kohtaus tulla. Meidän pojan tapauksessa oli vielä niin että olivat eskarin pihalle pelanneet porukalla pallopeliä ja ope oli käynyt hakemassa pallon jonka joku oli potkaissut kauemmas. Kun ope oli kääntynyt pallon kanssa lapsiin päin, oli meidän poika maannut kouristellen maassa. Kukaan aikuinen ei ollut nähnyt miten kohtaus oli alkanut. Oliko alkanut kohtaus ja sitten kaatunut vai oliko kompastunut kaverin jalkoihin, lyönyt päänsä ja siitä tullut kohtaus. Kaverit ei olleet osanneet selittää mitä oli tapahtunut ja tietysti säikähtäneet myös. 

Nyt tuosta kohtauksesta on jo 2 vuotta eikä ole uutta tullut. Olen myös tarkkaillut poissaolokohtausten vuoksi, enkä ole niitä huomannut. Kunhan vain muistan että olla heti yhteydessä lääkäriin jos kohtaus joskus tulee.

AP:llekin suosittelen olla yhteydessä kotipaikkakunnalla yksityiseen lääkäriin tai tk:hon. Muissa kaupungeissa eivät niin helposti lähetä lisätutkimuksiin ellei sitten ole selkeästi henkeä uhkaava vaara.