Kenen tässä pitäisi nolostua?
Sovittiin appivanhempien kanssa, että lähdetään porukalla lasten kanssa isoon leikkipuistoon retkelle. Lähellä on kaikenlaista muutakin hauskaa tekemistä ja mm. grillikatos, joten tarkoitus oli tehdä vähän pidempi retki. Miehen kanssa sovittiin, että tehdään ruokaa grillissä.
Päivää ennen retkeä hain kaupasta raaka-aineet retkiruokailuun ja kysyin mieheltä useasti pitääkö ostaa ruokaa niin paljon, että appivanhemmillekin riittää. Ei kuulemma tarvitse, he grillaisivat keskenään makkaraa ja syövät sitä. Ajattelinkin ettei minun laittama ruoka varmasti heille kelpaa, koska en kelpaa heille muutenkaan, sen verran arvostelua ja piikittelyä saan aina osakseni.
Retkellä sitten alettiin laittamaan ruokaa. Kutsuin lapset syömään ja ihmettelin, kun appivanhemmat ei grillaakaan. Katsoivat vierestä kovin nälkäisen näköisinä kun me syötiin. Vinkkasin miehelle, että ruokaa varmasti riittää kaikille, voidaan varmasti syödä vähän vähemmän, ei tarvitse ähkyksi syödä, että saadaan kaikille riittämään. Mies ei ottanut kuuleviin korviinsa vaan jatkoi syömistä. Toistin vinkkaukseni, mutta vieläkään mies ei pyytänyt vanhempiaan syömään. Itse en uskalla oikein koskaan appivanhemmille puhua, koska tuntuu että kaikesta väännetään aina jotain kuraa jonka voi sopivassa välissä heittää niskaan. Niinpä olen tottunut olemaan hiljaa heidän seurassaan, enkä edes uskaltaisi pyytää heitä syömään. Saatiin syötyä ja ruokaa jäi reilusti. Sanoin sitten että kylläpäs tätä jäi, jolloin mies ryntäsi lautasensa kanssa paikalle ja söi loputkin. Selvisi ettei appivanhemmilla tosiaan ollutkaan mukana makkaroita, olivat ilmeisesti kuvitelleet syövänsä meidän kanssa.
mulla on tästä ihan hirveä olo. Oltiin koko päivä reissussa, eikä appivanhemmat saaneet mitään syödäkseen, paitsi parit pullakahvit. Miehen mielestä ei ole mitään syytä tuntea oloaan kamalaksi, kaikki meni juuri niinkuin piti ja oli sovittu. Mutta kun minä tiedän, että tämäkin asia väännetään taas niin, että minä jätin heidät törkeästi ruuatta, vaikka sen oikeasti teki mieheni. En tajua miten tästä tällänen soppa edes tuli, jos aikuiset sopii että grillataan, niin miksi ihmeessä jättivät makkarat kotiin, kamala katsoa kun toiset olivat koko päivän reissusta ihan näännyksissä. Hävettää ja nolottaa, vaikka enhän minä niitä makkaroita unohtanut...
Kommentit (52)
Tämä on ihan vastaava kuin se Kolme päivää mummolassa -avaus. Luultavasti appivanhemmat ovat itse sanoneet miehellesi, että ottavat ruokaa mukaan tai jotain ja sitten eivät otakaan ja miehesi päätti antaa heille opetuksen. On hyvä, että tuit miestäsi. Hän kuitenkin tuntee omat vanhempansa paremmin kuin sinä. Voisin kuvitella, että appivanhemmat ovat hieman hankalia ihmisiä ja heille pitää aina silloin tällöin muistuttaa miten asiat ovat. Törkeetähän se on mutta hankaliian ihmisiin ei tepsi kaunis puhe.
21 tiedän, että siihen pystyy, olen minäkin siihen pystynyt, en vaan tässä seurassa. No mutta sitä on vaikea ulkopuolisena ymmärtää kun ei tiedä millaisia ihmiset oikeasti ovat. Meillä ei kyllä emännän tehtävä ole kutsua syömään, vaan yleensä kutsuu ja häärää tarjoilujen kanssa se jonka sukulaiset on kylässä. Ja koska mies tietää ujouteni, niin mielestäni olisi ollut mukavaa jos hän olisi hoitanut aterialle kutsumisen, näin se on aina kahvipöydässäkin toiminut mutta näköjään nyt ei.
ap
[quote author="Vierailija" time="07.07.2013 klo 12:09"]
Tämä on ihan vastaava kuin se Kolme päivää mummolassa -avaus. Luultavasti appivanhemmat ovat itse sanoneet miehellesi, että ottavat ruokaa mukaan tai jotain ja sitten eivät otakaan ja miehesi päätti antaa heille opetuksen. On hyvä, että tuit miestäsi. Hän kuitenkin tuntee omat vanhempansa paremmin kuin sinä. Voisin kuvitella, että appivanhemmat ovat hieman hankalia ihmisiä ja heille pitää aina silloin tällöin muistuttaa miten asiat ovat. Törkeetähän se on mutta hankaliian ihmisiin ei tepsi kaunis puhe.
[/quote]
ihanaa, edes yksi lukutaitoinen :) juuri tätä yritin selittää, että kun olivat sopineet mieheni kanssa, että molemmilla perheillä on omat sapuskansa ja sitten toinen porukka tuleekin paikalle ilman syömistä katsomaan kun toiset syö. Mutta silti tämä retki ei nyt mun mielestä mennyt ihan putkeen, ei kenenkään osalta. Toivottavasti kenellekään muulle ei jäänyt tästä näin paha mieli kuin minulle :(
Outoa sakkia olette molemmin puolin, jos tämä tarina on tottakaan. En osaa neuvoa antaa, mutta ehkä koko seurueen olisi syytä käydä tutkituttamassa päänsä. Säälin lapsianne suuresti.
Ap ja miehensä ovat uskomattomia urpoja! En ole ikinä kuullut moisesta tapauksesta. Minua ärsyttää ihmiset, jotka yrittävät piilottaa huonot käytöstapansa ns. ujouden taakse. Jos välinne ovat niin huonot, ettette voi puhua keskenänne, miksi ihmeessä menitte yhdessä sinne puistoon? Tuollainen yhdessäolo ei ole hyväksi lapsillekaan. Opetelkaa edes käytöstavat, vaikkette toisistanne tykkäisikään!!!
Kaikenlaista paskasakkia sitä onkin lapsia kasvattamassa ja esimerkkiä näyttämässä.
[quote author="Vierailija" time="07.07.2013 klo 11:51"]En vaan tiedä miten tämän selvittäisi ja korvaisi,
ap
[/quote]
Jospa vaikka pyytäisit mieheltäsi hänen vanhempiensa tilinumeron, niin voit sinne kaikessa hiljaisuudessa laittaa pari euroa?
[quote author="Vierailija" time="07.07.2013 klo 12:14"]
[quote author="Vierailija" time="07.07.2013 klo 12:09"]
Tämä on ihan vastaava kuin se Kolme päivää mummolassa -avaus. Luultavasti appivanhemmat ovat itse sanoneet miehellesi, että ottavat ruokaa mukaan tai jotain ja sitten eivät otakaan ja miehesi päätti antaa heille opetuksen. On hyvä, että tuit miestäsi. Hän kuitenkin tuntee omat vanhempansa paremmin kuin sinä. Voisin kuvitella, että appivanhemmat ovat hieman hankalia ihmisiä ja heille pitää aina silloin tällöin muistuttaa miten asiat ovat. Törkeetähän se on mutta hankaliian ihmisiin ei tepsi kaunis puhe.
[/quote]
ihanaa, edes yksi lukutaitoinen :) juuri tätä yritin selittää, että kun olivat sopineet mieheni kanssa, että molemmilla perheillä on omat sapuskansa ja sitten toinen porukka tuleekin paikalle ilman syömistä katsomaan kun toiset syö. Mutta silti tämä retki ei nyt mun mielestä mennyt ihan putkeen, ei kenenkään osalta. Toivottavasti kenellekään muulle ei jäänyt tästä näin paha mieli kuin minulle :(
[/quote]
Miten se tekee muista lukutaidottomia, ellet pidä vastauksesta? Itse ainakin yritin auttaa vastauksellani.
Tosi hienoa...
Kirjoittajalla on muutenkin paha olo, kun mitä ilmeisimmin on aina kokenut henkistä väkivaltaa appivanhemmiltaan (minkä voin niin omasta kuin muiden kokemuksesta kertoa sulkevan suun tehokkaasti) ja sitten miehen käytöksen takia joutuu tilanteeseen, josta tuli muutenkin paha mieli ja todennäköisesti saa sitten appivanhemmilta kuulla. Ja lopuksi saa täältä paskaa niskaan!
Olisi kyllä ollut järkevämpää tarjota miehen käytöksestä huolimatta, mutta kun ei voinut niin ei voinut, eikä tehtyä voi enää muuttaa!
Eikö kukaan tunne sanontaa, että "älä lyö lyötyä"? Ei anna kommentit kovinkaan hyvää kuvaa kirjoittajistaan...
Ei ihme, että muilla sivuilla ilkeitä ja törkeitä kommentoijia verrataan tämän sivuston kommentoijiin (tyyliin: "Täällähän on kommentointi mennyt vauva.fi:n tasolle!").
Onko sivustosta tullut trollien leikkikenttä vai mikä on vikana?
Jäi kyllä kummastuttamaan: olitte siis koko päivän yhdessä ja sinä et kertaakaan sanonut appivanhemmille mitään? Vaikka kuinka mietin, en tajua miten tämä edes voisi onnistua.
Eihän kaikki tykkää makkarasta, joten ehkä eivät halunneet grillata tai muutenkaan syödä jotain puolenpäivää helteessä mukana roikotettuja eväitä. Ap kirjoitti, että kahvia oli kyllä juotu (ja ehkä tuhtia kahvileipää ohessa?). Joten tuskin tuo ruokailu mikään megamoka tuossa jutussa oli. Mutta tuo mököttäminen! Se on kyllä jotain niin outoa, jos vielä koko päivän jatkuu, etten ihmettele, jos appivanhemmat suhtautuvat suhun oudoksuen. Ujo saa olla, mutta silti tietyt asiat vaan on pakko tehdä.
Minä en osaa kuvitella tuota tilannetta käytännössä,en sitten millään. Mies ja ap menevät grillaamaan katokseen tms jonka läheisyydessä/sisällä on ruokapöytä? Vaimo kutsuu lapset syömään ruuan valmistuttua, appivanhemmat jäävät kaksin istumaan johonkin kauemmaksi, eivätkä reagoi mitenkään.? Ap toteaa kaksi kertaa että ruokaa riittäisi kyllä koko porukalle, eivätkö lapset ihmettele isovanhempien syömättömyyttä, eivätkö nämä itse kommentoineet mitenkään ruokailua, syömisiä?
Ruoka syödään pois ja retkeily jatkuu leikkikentällä normaalisti, mutta koko aikana ap ei kommunikoi sanaakaan vanhusten kanssa, ei mitään kahvinkeittoon/lapsiin/retkeen liittyvää lausetta vaihdeta? Kyllä tuo asetelma ruokailun kohdalla varsinkin tuntuu ihan käsittämättömältä, että miten noin voi aikuiset ihmiset olla?
[quote author="Vierailija" time="07.07.2013 klo 11:40"]
11 sattuneesta syystä ei mua oikein tollaset yhteisretket huvittaiskaan, mutta lasten takia on kiva olla isovanhempienkin kanssa tekemisissä. Uskallan puhua ääneen, mutta olen todella ujo. En ehkä kaikissa porukoissa, mutta jos syyttä saa joiltain ihmisiltä mollauksia ja arvostelua niskaan, niin helposti vetäydyn kuoreeni enkä uskalla/ kehtaa/ halua puhua sen koommin enää kyseisessä porukassa.
ap
[/quote]
Ongelma on sinun päässäsi, ei missään muualla! Itse kuvittelet, että sinua mollataan ja nolataan ja dissataan, vaikka kukaan muu ei sitä huomaa.
mene kallonkutistajalle, jotta lapset eivät saa käyttäytymismalliasi, jossa kaikki tekemäsi mokat siirretään muiden vastuulle, vaikka vain sinä olet se, jonka päässä viiraa.
Mä ymmärrän ehkä, miksi appivanhemmat ovat moittineet ap:n käytöstä. Jos ei saa pyydetyksi syömään, normaalissa kyläilyssä kahville jne. Niin johan siitä voi helposti loukkaantua appivanhemmatkin.
Mutta joo, miehesi pitäisi hävetä, mutta kyllä mä olisin myös sinuna vähän nolo. Mitä tämän hetkistä tilannetta pahempaa siitä olisi voinut tapahtua, jos olisit yhden kerran nätisti sanonut, että "tulisitteko syömään"?
34 ihmettelee myös sitä, eikö sun mieheskään puhu koskaan vanhempiensa kanssa
34-35 jatkaa vielä sen verran, että varmasti appivanhemmat ovat aiemmin käyttäytyneet huonosti, mutta tässä tilanteessa heillä ei kyllä ole mitään nolosteltavaa - ihmeteltävää sen sijaan varmaan riittää. Mutta aika paljon heidänkin täytyy ap:ta (tai miestään) pelätä/vierastaa, koska vain "kärsivät" hiljaa vieressä.
VAIN SUOMESSA. Siis perhe on päiväretkellä, mitään ei puhuta kellekään, ruoka syödään yksin nyhjäten kun ei uskalleta suuta avata että olisi tässä teillekin asti jos ei ole kerran omia ruokia mukana. Oletteko te jotain autisteja koko suku? Aivan uskomatonta. Aivan turha on piiloutua ujouden yms. "en kelpaa" -juttujen taakse. Sano sanottavasi ja anna appivanhempien tykätä mitä tykkäävät. En voi uskoa että siinä on ähötetty ruokien kanssa ja nyt jälkeenpäin itketään että kenen olisi pitänyt sanoa ja mitä.
Mäkään en tajua miten tällaista porukkaa, edes Suomessa, voi olla olemassa?? Hävettää ap:n ja miehensä puolesta, käsittämätöntä käytöstä. Eihän niistä appivanhemmista ole pakko tykätä, mutta kyllähän nyt alkeellisimmat käytöstavat pitäisi hallita, kun on pitänyt retkikin yhdessä järjestää.
Miten on mahdollista, ettei KOKO PÄIVÄNÄ kukaan vihjannut ruokailusta sanallakaan edes smal talk tasoisesti? Missään vaiheessa ei kysytty että mitäs ruokaa toitte, minkä tyyppistä laitatte, mihin aikaan teille olisi sopiva syödä, pidettäiskö lounastauko, syödäänkö ensin vai keitetäänkö kahvit? Ap menee miehensä kanssa laittamaan ruokaa sanomatta sanakaan, pyytää lapset syömään samalla kun appivanhemmat leikkii kuuroa? Tuo ei ole enää mitään ujoutta, vaan täydellistä käytöstapojen puutetta ihan jokaiselta osapuolelta.
täysin mahdollista, että tämä viehättävä kesäretki on totta. näen silmissäni kalpean pullukan perheen lappamassa kesäeväitä ja vieressä seisovat painostavat nälkäiset tiukkapipovanhukset. kukaan ei puhu mitään.
Olette te kyllä näyttäneet tolloilta molemmaat, sinä ja miehesi. Mättäneet ruokaa suuhunne ja toiset katselleet nälkäisenä. Vaikka minäkin olen ujo, niin en olisi moiseen moukkamaisuuteen pystynyt. Appivanhemmat eivät pääsi sisään näe, joten pitävät sinua varmaan täysmoukkana. Yleensä emännän tehtävä eli sen, joka ruoan järjestää, on kutsua syömään. Aivan kummallisen mallin lapsennekin kyllä saavat teistä. Kasvata itsesi ujoudesa pois. Kyllä siihen pystyy, niin minäkin olen tehnyt elämäni aikana.