Lue keskustelun säännöt.
Kenen tässä pitäisi nolostua?
07.07.2013 |
Sovittiin appivanhempien kanssa, että lähdetään porukalla lasten kanssa isoon leikkipuistoon retkelle. Lähellä on kaikenlaista muutakin hauskaa tekemistä ja mm. grillikatos, joten tarkoitus oli tehdä vähän pidempi retki. Miehen kanssa sovittiin, että tehdään ruokaa grillissä.
Päivää ennen retkeä hain kaupasta raaka-aineet retkiruokailuun ja kysyin mieheltä useasti pitääkö ostaa ruokaa niin paljon, että appivanhemmillekin riittää. Ei kuulemma tarvitse, he grillaisivat keskenään makkaraa ja syövät sitä. Ajattelinkin ettei minun laittama ruoka varmasti heille kelpaa, koska en kelpaa heille muutenkaan, sen verran arvostelua ja piikittelyä saan aina osakseni.
Retkellä sitten alettiin laittamaan ruokaa. Kutsuin lapset syömään ja ihmettelin, kun appivanhemmat ei grillaakaan. Katsoivat vierestä kovin nälkäisen näköisinä kun me syötiin. Vinkkasin miehelle, että ruokaa varmasti riittää kaikille, voidaan varmasti syödä vähän vähemmän, ei tarvitse ähkyksi syödä, että saadaan kaikille riittämään. Mies ei ottanut kuuleviin korviinsa vaan jatkoi syömistä. Toistin vinkkaukseni, mutta vieläkään mies ei pyytänyt vanhempiaan syömään. Itse en uskalla oikein koskaan appivanhemmille puhua, koska tuntuu että kaikesta väännetään aina jotain kuraa jonka voi sopivassa välissä heittää niskaan. Niinpä olen tottunut olemaan hiljaa heidän seurassaan, enkä edes uskaltaisi pyytää heitä syömään. Saatiin syötyä ja ruokaa jäi reilusti. Sanoin sitten että kylläpäs tätä jäi, jolloin mies ryntäsi lautasensa kanssa paikalle ja söi loputkin. Selvisi ettei appivanhemmilla tosiaan ollutkaan mukana makkaroita, olivat ilmeisesti kuvitelleet syövänsä meidän kanssa.
mulla on tästä ihan hirveä olo. Oltiin koko päivä reissussa, eikä appivanhemmat saaneet mitään syödäkseen, paitsi parit pullakahvit. Miehen mielestä ei ole mitään syytä tuntea oloaan kamalaksi, kaikki meni juuri niinkuin piti ja oli sovittu. Mutta kun minä tiedän, että tämäkin asia väännetään taas niin, että minä jätin heidät törkeästi ruuatta, vaikka sen oikeasti teki mieheni. En tajua miten tästä tällänen soppa edes tuli, jos aikuiset sopii että grillataan, niin miksi ihmeessä jättivät makkarat kotiin, kamala katsoa kun toiset olivat koko päivän reissusta ihan näännyksissä. Hävettää ja nolottaa, vaikka enhän minä niitä makkaroita unohtanut...
Kommentit (52)
Oletteko koskaan käyneet pariterapiassa ja vastaavassa, missä juttelisitte ulkopuoliselle tavastanne kommunikoida, ja sinä kertoisit kelpaamattomuuden tunteistasi. Nimittäin minusta tuo grilliruokahomma ei ollut ollenkaan niin paha kuin se, että sinä et uskalla sanoa mitään, ja pelkäät tekeväsi väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun miehes taitaa olla aikamoinen tollo.
Olettepa epäkohteliaita. Tottakait olisit voinut pyytää appivanhemmat heti syömään.
Oliko tämä Porvoosta? Ei kukaan oikeasti toimi noin.
Pelkäätkö miestäsi? Et uskalla suutasi avata.
Miksi annat tunteille näin paljon painoarvoa?
Olisin tarjonnut heille ruokaa, jos olisin sinä. Miehesi käytös oli täysin sopimatonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1) miehesi on moukka
2) tuskin leikkipuisto oli puskissa, appivanhemmat varmasti pystyivät syömään vaikka abc:llä.
Olet todella outo, ellet pysty itse pyytämään appivanhempia syömään. Jos sinulla on jotain mielenterveysongelmia, etsi apua. Jos käytöstapasi ja sosiaalinenpelisilmäsi ovat noin surkeat, olet uskomaton tapaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun miehen pitäis nolostua. Sehän sen asian oli sopinut jos oli. Ja aika moukkamaista vaan ahmia kaikki vaikka näkee että toiset on ilman.
Onko miehesi käynyt enemmän kouluja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi edes lähdet retkelle koko päiväksi porukassa, jossa et uskalla puhua ääneen?
Ehkä pisteesi olisivat nousseet, jos olisit kutsunut appivanhemmatkin syömään sen sijaan, että vihjailet miehellesi, että kylläpä tätä ruokaa riittää.
Nolosteluun ei minusta kenelläkään ole syytä. Sen sijaan sosiaalisten käytöstapojen tutkiskeluun teillä kaikilla.
[quote author="Vierailija" time="07.07.2013 klo 11:23"]
En osaa sanoa kenen pitäisi nolostua. Itse painin juuri samanlaisten asioiden kanssa. Teen tai en tee mitä tahansa, syy aina saadaan väännettyä minun harteilleni. Olen jopa harkinnut eroa sen vuoksi, koska on niin raskasta olla aina tuollaisen paineen alla.
[/quote] Puhumalla asiat selviää. Itsellä ei oo ikinä ollut moisia ongelmia. Voi olla että appivanhemmat pikemminkin pelkää mua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmeessä et itse käskenyt vanhuksia syömään?? Miehesi on uskomaton jurpo, mutta olet sinäkin kyllä aika saamaton kun et käskenyt ihmisiä syömään. Olisit laittanut vaikka ruokaa heille suoraan lautasille.
[quote author="Vierailija" time="07.07.2013 klo 11:34"]
[quote author="Vierailija" time="07.07.2013 klo 11:23"]
En osaa sanoa kenen pitäisi nolostua. Itse painin juuri samanlaisten asioiden kanssa. Teen tai en tee mitä tahansa, syy aina saadaan väännettyä minun harteilleni. Olen jopa harkinnut eroa sen vuoksi, koska on niin raskasta olla aina tuollaisen paineen alla.
[/quote] Puhumalla asiat selviää. Itsellä ei oo ikinä ollut moisia ongelmia. Voi olla että appivanhemmat pikemminkin pelkää mua.
[/quote]
Siinähän se onkin, että kun puhun/en puhu, syy saadaan aina minun harteilleni. Puhuminen toimii kai sitten normaalien ihmisten kanssakäymisessä. Muiden kanssa minulla ei tällaisia ongelmia ole, kertoneeko se sitten jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
11 sattuneesta syystä ei mua oikein tollaset yhteisretket huvittaiskaan, mutta lasten takia on kiva olla isovanhempienkin kanssa tekemisissä. Uskallan puhua ääneen, mutta olen todella ujo. En ehkä kaikissa porukoissa, mutta jos syyttä saa joiltain ihmisiltä mollauksia ja arvostelua niskaan, niin helposti vetäydyn kuoreeni enkä uskalla/ kehtaa/ halua puhua sen koommin enää kyseisessä porukassa.
ap
Kuinka kaukana nämä isovanhemmat muka istuivat, etteivät huomanneet sinun vinkkaavan kaksi kertaa miehellesi, että ruokaa riittää muillekin?
[quote author="Vierailija" time="07.07.2013 klo 11:34"]
[quote author="Vierailija" time="07.07.2013 klo 11:23"]
En osaa sanoa kenen pitäisi nolostua. Itse painin juuri samanlaisten asioiden kanssa. Teen tai en tee mitä tahansa, syy aina saadaan väännettyä minun harteilleni. Olen jopa harkinnut eroa sen vuoksi, koska on niin raskasta olla aina tuollaisen paineen alla.
[/quote] Puhumalla asiat selviää. Itsellä ei oo ikinä ollut moisia ongelmia. Voi olla että appivanhemmat pikemminkin pelkää mua.
[/quote]
Ei ne aina puhumalla selviä.
Ap:n tekstin perusteella saa sellaisen kuvan, että sekä ap:n mies että vanhempansa ovat jotain hirviöitä ja ap itse viaton enkeli, joka ei edes uskalla puhua etteivät hirviöt suutu. Jotenkin en jaksa uskoa, että todellisuus on tuollainen, mutta ainahan nämä aloitukset täällä ovat vähintäänkin puolueellisia.
Vastaisuuden varalta: opettele puhumaan, olet aikuinen ihminen!
No onpa kiva esimerkki lapsillekin, ettei ruokaa tarjota isovanhemmille. Voi herran jestas mitä sakkia olette kaikki. Sillä ei ole mitään väliä mitä he sinusta ajattelevat tai sinä heistä, silti normaaliin kohteliaisuuteen kuuluu vaikka sitten annostella heille lautasille ruokaa ja ojentaa heille, syövät sitten tai eivät - ei varmasti ole liian hankalaa vaikka kuinka olisi ujo.
Niin mikset pyytänyt niitä itse syömään?
kuten jo sanoin, en olisi koskaan itse uskaltanut, mielestäni se olisi voinut olla miehen homma, koska minut on niin pahasti aliarvioitu tässä porukassa ja tehty selväksi etten kelpaa, niin en ikinä uskoisi että minun laittama ruoka voisi mitenkään kelvata heidän vaativille makunystyröilleen. Enkä kyllä pysty ymmärtämään, jos sovitaan että toiset laittaa ruokaa ja toiset grillaa makkaraa, niin miksei siitä voi pitää kiinni, tai edes ilmoittaa että hei meiltä jäi makkarat kotiin riittäiskö teiltä ruokaa. Kaikessa hiljaisuudessa vaan luimistellaan siinä meidän vieressä ja katotaan kun toiset syö, olis kai siinä voineet itsekin suunsa avata. Mutta hyvä kuulla että muutkin ovat sitä mieltä, että oli minun kömmi, siksi itselläkin niin kovin paha mieli tästä, olin siis oikeassa. En vaan tiedä miten tämän selvittäisi ja korvaisi, ja kun tosiaan mieheni mielestä ei ole mitään syytä pahoitella ja tuntea huonoa omaatuntoa, kun kerran juuri näin olivat ennakkoon sopineet...
ap
En osaa sanoa kenen pitäisi nolostua. Itse painin juuri samanlaisten asioiden kanssa. Teen tai en tee mitä tahansa, syy aina saadaan väännettyä minun harteilleni. Olen jopa harkinnut eroa sen vuoksi, koska on niin raskasta olla aina tuollaisen paineen alla.