Niin täynnä tätä imettämistä
Yleinen purku vaan.. Mä niin odotan sitä päivää, kun viimeisen kerran imetän tuon vauvan. Sitten voi vapaasti mennä minne vaan, eikä tarvitse miettiä, missä imettää ja millon imettää. Ei tarvitse aikatauluttaa menemisiään. Tahtosin niin pitää normaaleja nättejä rintaliivejä ja normaaleja vaatteita, enkä sellaisia, minkä kanssa on helppo imettää. Enkä enää millään jaksaisi stressata sitä, riittääkö maito ja saako vauva tarpeeksi ja onko sillä jano ja kuivuuko se helteillä ja..
Ja niin toivon, että pystyn imetyksen lopetettuani kokemaan taas seksuaalista mielihyvää, kun mies koskee niihin enkä vain pelkkää ahdistusta. Toivottavasti myös menkat alkaa suht nopeaan imetyksen lopettamisesta, jotta saadaan vauvalle pikkusisarus. (Joo joo, imetän sitten sitäkin vauvaa, yök!).
Ärsyttää niin kaikkien kyselyt imettämisestä. Koko tämän 9kk joka helkatin puolituttu tai tuntematonkin utelee, vieläkö annan tissiä. No joo, annan!!! Annan, koska tuntisin olevani huono äiti, jos en antaisi, kun asetetaan niin hirvittävät paineet joka puolelta. Mutta nyt mä lopetan, tahdon rintani takaisin! Ugh, olen puhunut.
Kommentit (11)
Mä lopetin kun lapsi oli 6kk ja IHANA vapaus koitti :)
Lopeta vain jo imetys. Mielikin paranee, koska estorogeenitaso nousee. Imetyshysteerikot ovat vain tehneet imetyksestä hyvän äidin mitan.
Voin sanoa, että minulla on erittäin hyvä äiti ja välit äitiin hyvät, vaikka synnyin keskosena ja äiti ei pystynyt minua imettämään lainkaan.
Juu, unohtuikin mainita nuo kaikki hormonaaliset haitat, mitä imettämisestä on tullut. Lisäksi vielä nivelkipu. Ei meinaa päästä sängystä ylös aamuisin. Alkuun hormonihuuruissa itkin sitä, kun imetys ei meinannut onnistua, mutta kyllä nämä kuukaudet ovat opettaneet sen, että äitiys on niin paljon muuta kuin imettäminen.
Ei minuakaan ole imetetty ja meillä on äitini kanssa hyvin lämpöiset välit.
ap
Voihan se olla niinkin, että kun sun imetykset on vähentyneet tarpeeksi niin tykkäät niistä mitkä on jääneet jäljelle.
Oon koko imetyksen ajan kironnut sitä ettei neuvolassa kerrota imetyksestä etukäteen mitään. Jauhetaan vaan että ongelmana voi olla väärä imuote ja siihen saa apua. Ei kerrota esim. siitä että eka kuukausi menee 24/7 tissinä, että se on tolkuttoman rankkaa vaikka kaikki menisikin täysin oppikirjamaisesti, saati sitten jos ei mene.
Vähän OT, mutta Itse olisin lopettanut ajat sitten ilman kantoliinaa, joka oli mulle se vapaus. Vauva roikkuu mukana ja imee kun imee eikä tarvii miettiä imetyspaikkoja tai näkeekö joku eikä tarvii roudata niitä hemmetin hankalia vaunuja mihinkään vaan voin kävellä niin kuin normaalisti ihan sieltä mistä haluan. Ja mulla on kädet vapaana. Itse oon alkanut nauttia imetyksestä vasta nyt kun vauva on 7kk ja imetysvälit ovat lopultakin harventuneet kun oikeakin ruoka uppoaa. Voin kuvitella että jotain iltaimetystä voisin ihan hyvin jatkaa pitkäänkin, mulla on monta tuotantokautta hyviä sarjoja kattomatta ;D
Eipä meillä enää niin hirveästi noita imetyskertoja ole päivässä ja nykyään ne on tosi lyhkäsiä, kun ei tyyppi malta olla paikoillaan. En mä kyllä näistä nauti silti vieläkään. :)
Alkuun asetin itselleni tavoitteen, että jos edes siihen ja siihen asti jaksan ja ennen kaikkea pystyn imettämään, niin olen "tyytyväinen". Nyt on jo nuokin etapit ylitetty. Mutta sitten mietin sitäkin, että jos lopetan, niin harmittaako se lopettaminen sitten kuitenkin jälkikäteen.
ap
Vo kuule! Lapsesi on jo 9kk! Mun vauva on 5kk, enkä imetä enää, elämä on ihanaa ja helppoa!! :) Kannustan sua lopettamaan, täkeintä on, että vauva saa syliä ja läheisyyttä, ruokintavälineenä (siis äidinmaito) tissillä ei ole tuossa vaiheessa enää mitään merkitystä.
Imetyksellä on kylläkin merkitystä lapselle (ja äidille esim. rintasyövän ehkäisyssä) ihan niin kauan kun sitä jatkaa. Mä imetin kuopusta kaksi vuotta, ja mun mielestä se teki elämän ihanaksi ja helpoksi, kun pystyi lapsen kanssa liikkumaan ja aina oli välipala mukana.
Mun mielestä olennaista on se, että äiti saa itse päättää. Jos haluat lopettaa nyt, lopetat. Et kuitenkaan taida olla vielä ihan valmis, kun mietit, mahtaako lopettaminen harmittaa myöhemmin.
Mä lopetin aikoinaan esikoisen imetyksen 9 kuukauteen, kun luulin, että vieroittaminen myöhemmin olisi jotenkin kamalan vaikeaa. Se on kyllä harmittanut, kun loppujen lopuksi muutama kuukausi sinne tai tänne on elämässä aika lyhyt aika.
Mieheni tykkää imeä rintojani, minäkin tykkään siitä.
Enpä ole kenenkään pitkään imettäneen kuullut sanovan, että se olisi äitiyden mitta. Me taas, jotka imettävät hetken tai eivät ollenkaan paasaavat suu vaahdossa, että ei se ole äitiyden mitta.
Ap, olet tehnyt hienon työn. Lopeta ihmeessä jos imettäminen tuntuu epämukavalta! Itse juuri vähensin imetyksiä reippaasti kuvailemiesi oireiden vuoksi, lisäksi tuntuu että on ihan pöpi päästä, ajatus ei kulje ja muisti on olematon.
[quote author="Vierailija" time="06.07.2013 klo 10:38"]
Monet imetyshullut keskittyvät vain siihen tissin antamiseen ja jättävät lapsen muut tarpeet huomiotta.
[/quote]
No tuo nyt oli jo yksi koko av:n historian paksuimmista väitteistä. Häpeä itseäsi äläkä kirjoita mitä tuuli päähäsi tuo.
Minä en 9 kk ikäistä enää imettänyt kodin ulkopuolella enkä muutenkaan enää "varautunut" siihen vaan tulin ja menin miten halusin. Kotona ollessa imetin ja jos en ollut tai ei lapsen kanssa oltu, hän sai ruuaksi kiinteitä. Hyvin yksinkertaista.
Lopeta. Kyllä se lapsi vaistoo että et halua imettää niin parempi että et jatka.
Ja vaikka sekopäämammat väittävät että äidin mitta on imetyksen kesto, niin ei se niin ole. Olet hyvä äiti vaikka et päivääkän imetä jos ja kun huomioit lapsen muuten. Monet imetyshullut keskittyvät vain siihen tissin antamiseen ja jättävät lapsen muut tarpeet huomiotta.
Lapsi tarvitsee ensisijassa rakkautta ja huolenpitoa. Ei se lapsi sitä tiedosta tuleeko ravinto pullosta vai tissistä syntyessään.