Vahva tunne siitä että en saa koskaan omaa lasta
Hei, onkohan muilla vauvakuumeilijoilla täällä samanlaisia aatteita kuin itselläni vai lienenkö mietteissäni yksin?
Olemme mieheni kanssa jättäneet ehkäisyn pois ja toiveena on lapsi. Ts. luonnolla on mahdollisuus toimia jos näikseen tulee. Vaikka emme ole olleet vielä kovin kauaa ilman ehkäisyä, jostain kumman syystä minulla on koko ajan sellainen tunne takaraivossa, että en koskaan saa omaa lasta.
En tiedä mistä tämä ajatus tulee, emme ole olleet kuin vasta tovin ilman ehkäisyä. Mutta silti minulla on vain sisällä jostain kumman syystä sellainen olo, että en voi tulla raskaaksi. Yksi syy lienee se, että oma äitini sekä sisareni ovat joutuneet lapsen saamiseksi turvautumaan hoitoihin. Sama kohtalo voi odottaa minuakin, mutta hoitoja en halua. Toiseekseen olen jo 31-vuotias, ja jostain kumman syystä minusta vain tuntuu siltä että aika on jo ajanut ohitseni tämän suhteen. Omalla kohdallani lapsettomuus ei olisi mikään katastrofi, enhän tietäisi mitä menetän jos en lasta saa ja vallan olen elämässäni muutenkin onnellinen. Vaikka elämässäni ei ole mitään "vauvan mentävää aukkoa jonka vain vauva voisi täyttää", jotenkin silti pelkään pettyväni tämän raskaaksi tulon suhteen...
Onko palstalla muita vauvakuumeilijoita, jotka miettivät tällaisia?
Kommentit (8)
Minulla myös on vahva pelko siitä, että meille ei tule lasta. Olemme yrittäneet vasta puoli vuotta ja ainoa tulos on ollut suuri kysta ja järjettömät kivut. Minulta on jo toinen munasarja leikattu pois ja ikääkin on kohta 33 vuotta, joten onnistuminen epäilyttää. Lisäksi stressaa ympäristöstä tuleva paine, mikä ei ole vähentynyt, vaikka olen avoimesti kertonut, kuinka asiat on.
Kerrasta toiseen pettyminen on rankkaa, mutta vielä en ole luovuttanut.
Kyllä se usein myös muakin mietityttää... Yritystä takana nyt puolitoista vuotta luomuna. Olemme mieheni kanssa terveitä, normaalipainoisia, vähän yli kolmekymppisiä. Yritykset ovat osuneet juuri oikeaan aikaan kuusta ja sen takia ihmettelen, miksi ei onnistu. Lääkärin aikaa olemme aina siirtäneet eteenpäin ajatuksella "no jos yritetään vielä pari kuukautta ja mennään vasta sitten". Luulen, että alitajuisesti minä ja mieheni emme halua vaan mennä kuulemaan "totuutta" lääkäristä, että meissä olisi jotain vikaa. Muuten olemme erittäin onnellisia yhdessä kyllä.
Uskomatonta, että samana päivänä kuin kirjoitan ylläolevaa saan tietää... että OLEN RASKAANA! Oli jo ihan luovuttanut olo. Menkat ovat olleet vähän myöhässä verrattuna pariin edelliseen kiertoon (nyt kp 37/25-39), mutta koska välillä kierrot ovat olleet tosi pitkiä ja tehdyt testit aiemmin negoja, niin skeptisesti tein testin juuri. Kaksi viivaa siinä selvästi on! Toivottavasti tämä tuo toivoa teillekin. Älkää luovuttako! <3
Jonsteri: Ihan mieletön juttu!! Paljon onnea teille! Tuli jotenkin tosi iloinen olo teidän puolesta :) Ja samalla myös sellainen fiilis, ettei kannata menettää toivoaan vaikka tässä vielä aikaa vierähtäisikin. Uskomatonta, että samana päivänä kun kirjoitit tuon aiemman postauksen tänne, teetkin jo illalla positiivisen raskaustestin. Onnea vielä hurjasti! <3
Luovuttaminen saattaa muuten ihan oikeasti auttaa, meillä oli 3 vuotta yritystä takana ja sitten luovutin ja päätin et vuoden päästä hoitoihin, tehdään töitä ja laitetaan uutta kotia kivaksi, kuukausi tästä ja olin raskaana, totaalinen yllätys oli ja nyt tää yllätys jo 1 vee <3
nyt toista kuumeillaanm yksi alkuraskauden keskenmeno oli keväästä. Plussatuulia kaikille <3 varmasti saatte kaikki vielä sen oman tuhisijan, uskon että teille on vaan se tietty lapsi vielä odottamassa jossain ja kun sen aika on tulla maailmaan niin tarraa matkaan :)
Tintti
Minulla samoja fiiliksiä vaikka yritystä ei ole takana kuin pari kuukatta, eikä tämäkään mitään varsinaista "yritystä" ole ollut, ei ovuulatiotikkja tai muuta sellaista käytössä. Minulla tämä tunne perustu osin siihen, että pillereitä käyttäessäni mokailin niiden kanssa muutaman kerran niin huolella, että tuntuu että jotain olisi jo pitänyt tapahtua. Pillereitä söin aika epäsäännöllisiin vuorokauden aikoihin ja aika monesti niiden vuosien aikana jouduin ottamaan kaksi pilleriä kerralla kun olin vähän unohtanut. Joku vahinko olisi siis pitänyt jo tapahtua, eikö...
Mutta odotellaan, ehkä tämäkin iloksi muuttuu niin kuin muillakin täällä, onnea plussanneille!
Täällä vähän samat fiilikset. Kyllä sitä miettii, että mitä onn tehnyt väärin kun sitä omaa lasta ei tule. Ollaan parikymppisiä ja yritetty 1,5 vuotta.. Kaksi keskenmenoa olen kokenut. Lääkäriin en ole tietoisesti halunnut mennä kuulemaan "totuutta.."
Täällä toinen, joka mietiskelee samanlaisia asioita. En tiedä mistä tämä tunne tulee. Ehkä se on vain voimakasta pelkoa siitä, että ei tulekaan raskaaksi ja joutuu pettymään. Koittaa ns varautua pahimpaan, jotta ei sitten tulisi niin isoa pettymystä, jos raskautuminen ei onnistuisikaan. Pelkään, että minussa tai miehessäni on jotakin sellaista vikaa, että emme pysty saamaan lapsia. Vauvakuumeeni on niin kova, että lapsettomuus olisi oikeasti maailman kamalin asia jota voin kuvitella :( Toivomme lapsia todella kovasti, ja ehkä tällaisilla ajatuksilla yritän vain pehmittää sitä "iskua" joka siitä tulisi, jos selviäisikin ettemme voi saada lapsia. Minulla on ikää kohta 30v, miehelläni 41v. Elämme hyvää ja onnellista elämää kahdestaankin, mutta silti vauvan kaipuu on suunnattoman suuri. Rukoilen mielessäni päivittäin, että kumpa saisimme lapsia. Tuntuu, etten mitenkään kestäisi sitä, ettemme saisikaan :/