Mitä ajattelette naisesta, joka tietää olevansa kaunis ja haluttava miesten mielestä?

Vierailija kirjoitti:

Jos joku on absoluuttisen varma omasta kauneudestaan, hänellä on narsistisia piirteitä. Makuja on monia ja veikkaan, että harva näkee itsensä samalla tavalla kuin muut. Itsevarma voi olla myös ilman, että ajattelee olevansa erityisen kaunis. Esimerkiksi sitä kautta, että kokee olevansa tasa-arvoinen ja ammatillisesti pätevä. Maanpinnalle palauttelijoita eli ulkonäöstä negatiivisia kommentteja laukovia miehiä on itselläni riittänyt pilvin pimein. Lisäksi myös niitä vonkaajia. En minä ole koskaan kuvitellutkaan olevani erityisen kaunis, mutta koen, että meillä taviksillakin on oikeus sanoa mielipiteensä siinä missä muidenkin. Ja myös oikeus sanoa ei kiitos sille vonkaamiselle. Olen huomannut, että superkauniit naiset saavat käyttäytyä niin kuin huvittaa ja olla ihan kauheita ja heitä palvotaan, vaikka toki puheen tasolla sisäinen kauneus voittaa. Kiltimmät ja tavallisemman näköiset naiset sen sijaan kuulevat enemmän solvauksia. Rumista nyt puhumattakaan.

Tavalliselle naiselle on helpompi aukoa päätä ja purkaa turhautumista, koska superkauniille ei uskalla. Mies on olettanut, että sulta saa, koska et ole liian kaunis ja pettymys on hirveä, kun hän ei kelpaakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu pitkälti käytöksestä. Jos tietoisuus on itsevarman lempeää, niin hienoa, mutta monesti se on aika narttumaista. Ensimmäisessä tapauksessa kiinnostun ja toisessa jätän suosiolla muiden murheiksi. Ei maailmasta kauniit naiset lopu.

Mikä on narttumaista käytöstä? Se ettei jaksa lirkutella jokaisen miehen kanssa, tai siedä ahdistelua tai puolustaa omia rajojaan?

Monesti kauniit ihmiset saa aika paljon kuraa niskaan sekä miehiltä, että naisilta. Siinä joutuu itseään puolustamaan. Tämä sitten tulkitaan narttumaisuudeksi.

Kyse on siitä, että nainen ei lähde hyppäämään miehen mielen mukaan ja aiheuttaa tälle mielipahaa. Kenties mies toivoisi naiselta huomiota, keskustelua yms, mutta nainen ei halua ja koska ei tee kuten mies toivoo, leimaantuu hankalaksi ylimieliseksi nartuksi.

Vauvapalstaa lukemalla, tulee mielikuva että te pyöritte aivan joidenkin apinamiesten kanssa, mitä itse en näe kuin harvakseltaan yöelämässä. Vaikka lähipiiriin kuuluu monenkirjavaa porukkaa, niin noita "yleisiä käyttäytymismalleja" on melkein mahdoton huomata. Siksi on vaikea ottaa kantaa tuohonkaan.

Mutta narttumainen käytös on ylimielistä, kylmää ja lyhytnäköistä sekä tietenkin enempi vähempi pahantahtoista.

Ja puhuin tuossa oikeasti säväyttävän kauniista naisiista, enkä mistään perusnäteistä.

Ei hyvinkäyttäytyvät naista kunnioittavat miehet ahdistusta aiheuta, eikä heistä ole tarve puhua.

Harrasteporukassa, työpaikalla riittää ainoastaan se yksi, joka piinaa ja tekee elosta hirveää. Ehkä siitä on sitten tarve jakaa kokemusta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos joku on absoluuttisen varma omasta kauneudestaan, hänellä on narsistisia piirteitä. Makuja on monia ja veikkaan, että harva näkee itsensä samalla tavalla kuin muut. Itsevarma voi olla myös ilman, että ajattelee olevansa erityisen kaunis. Esimerkiksi sitä kautta, että kokee olevansa tasa-arvoinen ja ammatillisesti pätevä. Maanpinnalle palauttelijoita eli ulkonäöstä negatiivisia kommentteja laukovia miehiä on itselläni riittänyt pilvin pimein. Lisäksi myös niitä vonkaajia. En minä ole koskaan kuvitellutkaan olevani erityisen kaunis, mutta koen, että meillä taviksillakin on oikeus sanoa mielipiteensä siinä missä muidenkin. Ja myös oikeus sanoa ei kiitos sille vonkaamiselle. Olen huomannut, että superkauniit naiset saavat käyttäytyä niin kuin huvittaa ja olla ihan kauheita ja heitä palvotaan, vaikka toki puheen tasolla sisäinen kauneus voittaa. Kiltimmät ja tavallisemman näköiset naiset sen sijaan kuulevat enemmän solvauksia. Rumista nyt puhumattakaan.

Tavalliselle naiselle on helpompi aukoa päätä ja purkaa turhautumista, koska superkauniille ei uskalla. Mies on olettanut, että sulta saa, koska et ole liian kaunis ja pettymys on hirveä, kun hän ei kelpaakaan.

Todella törkeää että pelkästään tavallisen ulkonäön perusteella voidaan leimata helpoksi ja olettaa että kuka tahansa vastaantulija kadulta kelpaa. Onhan se varmaan kova pettymys kun naisella, joka ei mikään kaunotar ole, onkin itsekunnioitusta. Eihän hänellä saisi olla.

Jätin aluksi täysin huomiotta. Nainen hämmästyi ja kummastui, kun en noteerannut mitenkään hänen kaikkiin miehiin vetoavaa kauneutta. Tätä kaikkien miesten unelmien kohdetta asia vaivasi niin paljon, että hän tuli juttelemaan kanssani. Nyt olemme olleet naimisissa yli 20-vuotta.