Haaveena toinen lapsi... Niin turhauttavaa! :(

Mikä on muutama kuukausi?

Esikoinen tärppäsi tokalla kierroksella, joten tottakai kuvittelin että kun toista haluamme, sekin onnistuu yhtä helposti...

Menkat alkoikin kun esikoinen oli 4kk, mutta 8kk sitten kuitenkin kesti ennen kuin tuli se toinen viiva testiin...

Ja nyt kun esikoinen on 1v11kk ja toinen 2kk toivon että olisimme odottaneet vielä pari vuotta =D

Ja esikoinen lähti tosiaan alulle "kertayrittämällä". Oletin ehkä liikaakin, että nyt olisi käynyt samoin.

Mitään hormonaalista ehkäisyä ei ole ollut käytössä lapsemme syntymän jälkeen. Ainoastaan kondomi ja/tai ns. varmojen päivien välttäminen...

Nyt olemme olleet ovulaatioviikolla ahkerammin, tuloksetta.

Onko muilla meneillään vastaava tilanne? Olisi lohduttavaa saada jakaa tuntemuksia jonkun kohtalotoverin kanssa.

Muiden kokemukset myös enemmän kuin tervetulleita!

3 v yritettiin esikoista ennen kuin onnistui.

Neljäs kierto nyt "vasta" meneillään (henk.kohtaisesti tuntunut ikuisuudelta) ja odottelen taas sama epätietoisuus ja ahdistus päällä kuukautisia alkavaksi. Ei pitäisi ajatella koko asiaa  ja stressata näin.

Toki muistan iloita ja nauttia myös esikoiseni seurasta ja olemassaolosta. 

- Ap

Voi ei, viesti nro 4...

Tuollaista tilannetta en haluaisi edes kuvitella, enkä toivoisi kenenkään kokevan. Todella pitkä aika. :/

Meillä esikoinen kohta kolme. Itellä ollu jo kohta pari vuotta vauva kuume. Puoli vuotta sitten isäntäkin lämpeni ajatukselle. Mut ei tärppää. Turhauttaa ja itku tulee aina ku menkat alkaa. Joten tiedän tunteen. Kannan välillä syyllisyyttä kovista vauva haaveista kun omistan kuitenkin yhden ihanan lapsen.  Pitäis olla onnellinen mutta pienen kaipuu on kova. Esikoinen jo hyvinkin itsenäinen. Kuivana ollu jo vuoden, itse pukee ja leikkii. Tuntuu et syli tyhjä. Tuntuuko samalta?

No, meillä kakkosta tahkottu 2,5 vuotta. Muistan tuon kun 2 viikkoa tuntui ikuisuudelta, nyt tähän alkaa jo tottua. Hoidoissa ollaan.

Ja sitten on näitä jotka muka ovat "valmiita lapsen hankintaan" reilusti päälle 30-vuotiaina, ja kappas, lasta ei kuulukaan samantien, vaikka niin on oletettukin.

Menee kuukausia, vuosia, mahdollisesti biologista lasta ei enää koskaan saakaan (niinkun ystävättärelleni ja hänen miehelleen kävi). Hommasivat sitten koiran.

Liian helposti ihmiset olettaa, että lapsia TEHDÄÄN, HANKITAAN... Ei se ole niin itsestäänselvyys!

^ ja tämä ystäväpariskunta nimenomaan halusi odottaa otollista aikaa lapsen hankintaan!

Vakituiset hyväpalkkaiset työt, aikaa matkustella ja viettää aikaa yhdessä, omakotitalo, jne. Ja nyt heiltä kuitenkin puuttuu se suurin haaveensa: OMA LAPSI/useampikin.

Itse hoidin asiat "hieman" toisinpäin :)

Olen lähemmäs viisikymppinen ja esikoistani odottaessa opiskelin vielä, vailla suurempaa työkokemusta. Jäinkin muutamaksi vuodeksi sitten kotiin.

Nyt lapset aikuisia, kuopuskin jo täysi-ikäinen.

Olen edelleen mieheni, eli lasteni isän kanssa, onnellisesti yhdessä. Molemmilla mieluisat työpaikat (todelliseen haaveammattiini pääsin vihdoin 10 vuotta sitten, eli reilusti lasten syntymien jälkeen). Pakko myöntää, että nyt elämme erittäin onnellista aikaa. :)

ei se toka tosiaan välttämättä niin helposti tärppää.. Mulla oli Esikonen jo reilu 5v kun ruvettiin yrittämään tokaa (pillerit ehkäisynä) puoli vuotta meni ja + tuli testiin mutta oireita ei ollut eikä mulla ollut yhtään sellainen olo että olisin raskaana.. keskenhän se meni ja sen jälkeen kului vielä vuosi ennenkuin tärppäsi toistamiseen ja tämä päätyi sitten onnellisesti pienen pojan syntymään. Yli 2 vuotta sen jälkeen kun lasta ruvettiin tekemään :) Kärsivällisyyttä sinulle ja plussatuulia.

Niin, se miten nopeasti eka tärppää, ei valitettavasti ole todellisuutta toista, kolmatta jne. yrittäessä. Ensimmäinen tärppäsi toisesta kierrosta ja kun toista alettiin yrittämään, tärppäsi ensimmäisestä mutta tuli valitettavasti keskenmeno. Kolmatta raskautta eli toista lasta sitten yritettiin ja tekemällä tehtiin 1½ vuotta ja lopulta clomien avulla tärppäsi. Ikäeroa tuli reilu neljä vuotta sen 2-3 vuoden sijaan, mitä toivottiin. Siinä ajassa ehti itkeä monet itkut, eikä tieto siitä, että monilla menee paljon kauemmin, tai että toiset eivät koskaan saa sitä ensimmäistäkään lasta, helpottaneet asiaa yhtään. Kyllä, olin kiitollinen esikoisestani, mutta silti syli oli puoliksi tyhjä.

Niin, elämä on arvaamatonta. Meillä miehen kanssa takana yksi keskenmeno ihan alkuraskaudessa kun olin 18v. Kortsu hajosi ulkomaanreissulla ja ei sieltä mitään jälkiehkäisyä tajuttu lähteä etsimään. Raskaaksi tulin, mutta se meni kesken. No ei sille kovin montaa ajatusta suonut eikä haitannut, oltiin vaan oikeastaan helpottuneita.

Saman miehen kanssa meni 7vuotta eteenpäin. Sitten 25-vuotiaana molemmat oltiin valmistuttu ammatteihin ja vakkarityöpaikatkin oli. Päätettiin alkaa yrittää lasta. Tosin oletus oli, että kun on kerran vahingossa paksuksi pamahtanut niin kyllähän toinenkin kerrasta tulee. Siksi oli melkoinen järkytys kun meni 4,5vuotta yrittäessä ja hoidoissa, lapsettomuuden syy ei selvinnyt koskaan. Lopulta vasta 4 ja viimeiseksi suunniteltu ivf-hoito toi kauan kaivatun plussan. Poika syntyi ja on nyt 7kk.

Ei otettu ehkäisyä käyttöön, koska eihän meille mitään luomuvauvoja tule. Menkatkaan ei ole alkaneet synnytyksen jälkeen. Ja kas vain, olen raskaana. Nyt rv14. Että silleen. Pienoinen yllätys ja alkushokista kun toivuttiin niin hieno sellainen! Raskaus selvisi vasta rv11+6 kun varasin gynelle ajan alavatsan jomottelujen ja lisääntyneen valkovuodon vuoksi. Ajattelin, että on joku tulehdus synnytyksen takia =D Pikkuyllärin pamautti lääkäri kun ultralla katsoi!

Tsemppiä ap ja muutkin lasta toivovat. Voisin sanoa, että tiedän tuon tunteen :(. Ei kai tässä oikeen muuta neuvoa voi antaa kuin ennakoivasti niille, jotka toista/kolmatta lasta joskus mielivät, että älkää odotako siihen että tilanne on ihanteellinen ja haluatte uuden lapsen. Silloin odotus on kamalaa ja ikuisuuden tuntuista. Jättäkää ehkäisy jo silloin kun tilanne on vielä sellainen ettei heti olisi niin hyvä tärpätäkään. Silloin se mahdollinen kuukausien kuluminen ei ole niin pahan tuntuista ja jos sitten tärppää niin olkaa onnellisia siitä! Muut asiat kyllä järjestyvät ja saadaan järjestymään sitten vauvaelämään sopiviksi jollain keinolla, mutta vauvaa ei saa alulle kuin hyvällä onnella. Siksi laittakaa se yritys kaiken muun edelle.

Meidän esikoinen sai alkunsa ekasta kierrosta kun yritettiin, ja olin varma, että toisen kanssa käy yhtä helposti.. No ei se titenkään ollut yhtä helppoa, yritettiin 4 kuukautta kunnes tärppäsi. Toi 4kk on tosi lyhyt aika oikeasti, mutta itselle tuntui silloin ikuisuudelta.. Tsemppiä! :)

Me ollaan yritetty joulusta saakka toista, tuloksetta. Esikoinen on tosin vielä tississä kiinni eikä menkatkaan ole alkaneet, ois melkoinen tuuri jos tärppäis ekasta oviksesta. Silti sitä niin pettyy kun tikussa on vain yksi viiva. Imetys vielä kaiken lisäksi tekee raskausoireita, alamahaa nippailee ja muljahtelee. Tänään on ollu alamaha erilailla kipeä, mutta luulenpa tuntemusten häipyvän seuraavalla vessareissulla. Tsemppiä ap:lle ja muille kuumeilijoille!

Grrrrrrrrrrrrrrr. Täällä toivottu toista lasta VIIIIIIIISI vuotta. Että silleen. Tosi kiva kuunnella monilapsisten perheiden äitien vittuilua siitä, kuinka yksilapsiset on niin itsekkäitä paskoja.

Ugh. Poistun ketjusta.

No joo, me ollaan yritetty ekaa jo 8 kuukautta. Yksi keskenmeno tuli tuoss viiden kuukauden kohdalla. Olen henkisesti varautunut semmoseen parin vuoden rupeamaan. Tuntuu et lähistöllä tyypeille tärppää heti ja olettavat että muillekin käy niin.

Joo, kyllä mäkin oon kateellinen tällä hetkellä kaikille lasta odottaville... Haluan myös!

Heh mä sain odottaa sitä toista lasta 8 vuotta. Tuli kuitenkin :)

Meillä esikoinen tärppäsi toisesta kierrosta, toinen seitsemännestä ja kolmas ekasta.

Kyllä ton toisen lapsen kanssa alkoi jo tuskastuttaa. Vaikka todellisuudessa sekään ei mikään pitkä aika ollut. Jotkut kun yrittää oikeasti kauan.

Ap, toivotaan, että teillä pian tärppää. Muistan kyllä sen tuskan mikä joka kuukausi oli ja sen suuren pettymyksen kun menkat alkoi :(

Olette yrittäneet vasta muutaman kuukauden. Olette nuoria, saatte toisenkin lapsen, tavalla tai toisella. Sinuna en stressaisi vaan nauttisin ainokaisesta mikä teillä nyt on. Hieman alle kolmikymppisellä sisarellani meni ensimmäistä lasta yrittäessä 1,5 v. Toinen lapsi tärppäsikin nopeammin.