Vl-äidit... miten jaksatte lyhyin välein aina uuden raskauden?

[quote author="Vierailija" time="05.07.2013 klo 00:15"]

[quote author="Vierailija" time="04.07.2013 klo 22:20"]

Siihen tottuu, että on aina joku hoidettava ja että aina on joku käsivarsilla. Se, että niitä lapsia on ympärillä on maailman luonnollisin ja normaalein asia, koska sellaiseen arkeen on tottunut ja kasvanut. Omista sisaruksista ja ystävistä saa apua ja voimia.

Mutta ei tietenkään kaikki siltikään jaksa. Samalla tavalla vl-äiditkin väsyy, mutta eihän kukaan hirveästi omaa väsymystään tuntemattomille tai edes puolitutuille huutele. Oli vl tai ei.

[/quote]

Ei kaikilla vl:llä ole niitä vanhempia tai omia sisaruksia tai ystäviä, jotka auttaisivat arjessa. Minä olen yksi sellainen. Jännä kun aika monet ajattelevat että kaikilla vl:llä on isot tukijoukot ympärillä.  Meillä ei todellakaan ole. Jaksaminen on ollut tiukilla, ja olemmekin tehneet päätöksen, että jos emme enää tunnu jaksavan, niin sitten ei lapsia enää tule. Meidän on kuitenkin jaksettava huolehtia näistä jo olemassa olevista, joista osa vielä erityistarpeisia. Yhteiskunta saattaa toki tukea jollakinlailla, jos ei jaksa, mutta mitä järkeä yhteiskunnan on tukea isoa perhettä sillä tavoitteella, että jaksaisivat synnyttää taas uuden lapsen. Tuen tarve vaan kasvaa. Loputon kierre.

En tiedä olenko ihan harhateillä ajatusteni kanssa nimenomaan uskoa ajatellen, mutta jos tuntuu että ei enää jaksa eikä kykene huolehtimaan alati kasvavasta perheestään, ei voi oikein muuta ajatella. 

Tällaisten ajatusten kanssa painiville vl:lle sanotaan usein, että hakekaa apua että jaksaisitte. Haet apua mistä? Kunnat eivät järjestä enää kotiapua,mistä olisi suurin hyöty. Perhetyöntekijätkään eivät useimmiten anna muuta kuin keskusteluapua. Auttaako se suurperhettä, missä tarvittaisiin lähinnä tekeviä käsiä lukemattomien kotitöiden tekemiseen. Eipä auta. Pitäisikö väsyttää itsensä sairaalakuntoon? Eipä houkuttele sekään vaihtoehto. Jääkö muuta vaihtoehtoa kuin syntyvyyden säännöstely?

 [/quote]

Voi kunpa se kaikki Suomen perhetyöntekijöiden keskusteluapuun käytetty aika käytettäisiin tiskaamiseen, imurointiin, ruoanlaittoon ja pyykinpesuun. Montako huostaanottoa olisi Suomessa vähemmän. Veikkaan, että aika monta.

Mutta ei. Suomesta on tullut hölmölä, jossa kukaan ei enää halua tarttua rivakasti oikeisiin töihin, vaan puhutaan vain teoriaa ja neuvotaan ja opastetaan. Kohta kai ne perhetyöntekijätkin siirtyvät nettiin, jotta ei tarvitse vääntäytyä koteihin asti.

Tämähän ei liittynyt mitenkään ap:n kysymykseen, mutta tulipahan avauduttua.

[quote author="Vierailija" time="04.07.2013 klo 23:18"]

[quote author="Vierailija" time="04.07.2013 klo 23:06"]

[quote author="Vierailija" time="04.07.2013 klo 22:58"]

Miten musulmaani-äidit joille lapsia "vain tulee", miten kroppanne kestää?

Miten musulmaani-äidit joille lapsia "vain tulee", miten kroppanne kestää?

Toistuvat raskaudet, joihin ei itse voi vaikuttaa, kuinka tiheään tahtiin lapsia tulee... mietin vain, kun kuulin että eräällä musulmaani-äidillä on 19 lasta..! Kuinka kenenkään keho voi kestää niin montaa raskautta? Joillekin jo paljon paljon vähäisempikin määrä tekee tiukkaa ja kun yleensä kroppa kokee muutenkin väkivaltaa niin ei voi olla terveellistä.

[/quote]

Äidilläni on 19 lasta. Jos hän sinua vastaan kävelisi tai ketä tahansa, niin ei hänestä kukaan usko, että on niin monen lapsen äiti. Raskaus suojelee naista vanhentumiselta ja yms.

Luin jostain nuorennus vinkejä 4-kymppiselle,  yksi ohje oli hankkiutua raskaaksi. Raskaan ollessa elimistö tuottaa niin paljon uusia soluja, että äitikin nuortuu. :)

[/quote]

Just. Ihanko uskot tähän? Toivottavasti sai sitten pelkkiä tyttöjä, koska ihan Oikean tutkimuksen mukaan varsinkin poikalapsen saaminen lyhentää naisen elinikää. Voi herranjumala, että joku voikin kuvitella raskaan fyysisen ja henkisen rasituksen nuorentavan :D ootko koskaan nähnyt lapsetonta vanhaa naista?

[/quote]

Yleensä ne jotka tulevat raskaaksi vielä "vanhana" ovat aika nuorekkaita varrattuna ikätovereihinsa. Ja kyllähän raskaus lisää estrogeenejen määrää elimistöön. Mulla ainakin oli raskausaikana iho sileä ja hehkuva kuin vauvanpeppu.

Huonosti jaksetaan.
Mie aloitin seitsemännen jälkeen ehkäisyn käytön, ensin mieheltä salassa ja sitten lopulta kerroin. Mies ei yllätyksekseni suuttunut kuin pieneksi hetkeksi, kun sanoin sitten että jo olemassa olevien lasten hyvinvoinnin takia tein tämän päätöksen. Olen alle kolmekymppinen ja seitsemän laumaan mahtuu yhdet kaksoset. 

Toki tutut ja sukulaiset alkavat kohta kyselemään, kun pienin tulee jo vuoden eikä uutta kuulu. Vielä ei olla päätetty, että sanotaanko ettei vaan tärppää vai mitä. 

Oma äitini kuoli ihan puhtaasti väsymykseen ja stressiin (syöpäkin dignosoitiin, mutta ei ehtinyt missään vaiheessa tappavaksi asti), meitä on 14 sisarusta. Isälle jäi yksin huollettavaksi 6 pienintä kotona asuvaa ja samaa kohtaloa en halua itselleni. Uskosta en kuitenkaan haluaisi missään tapauksessa erota.

[quote author="Vierailija" time="04.07.2013 klo 22:16"]

Olen tätä miettinyt toisinaan, tunnen muutamia vl-äitejä jotka saavat vauvoja järkiään n. 1,5 vuoden välein... miten ihmeessä sitä jaksaa, kun kotona on jo liuta pieniä ja vilkkaita lapsia, ja tietää että vielä on edessä ehkä reilu 10v tätä tahtia? Kysyn kaikella kunnioituksella, lapset ovat ihania, mutta kuitenkin se oma jaksaminenkin varmasti on tiukilla ainakin välillä?

[/quote]

En ole VL, mutta olen noin 1, 5- 2 vuoden välein synnyttänyt suurperheellinen. Tosin lapsia tuli lopulta vain 11.

Ja kiitos kysymästä. Hyvin on jaksettu.

Ihmiset kun ovat tuossakin kohdin erilaisia.

[quote author="Vierailija" time="05.07.2013 klo 02:19"]

[quote author="Vierailija" time="05.07.2013 klo 00:15"]

[quote author="Vierailija" time="04.07.2013 klo 22:20"]

[/quote]

Tällaisten ajatusten kanssa painiville vl:lle sanotaan usein, että hakekaa apua että jaksaisitte. Haet apua mistä? Kunnat eivät järjestä enää kotiapua,mistä olisi suurin hyöty. Perhetyöntekijätkään eivät useimmiten anna muuta kuin keskusteluapua. Auttaako se suurperhettä, missä tarvittaisiin lähinnä tekeviä käsiä lukemattomien kotitöiden tekemiseen. Eipä auta. Pitäisikö väsyttää itsensä sairaalakuntoon? Eipä houkuttele sekään vaihtoehto. Jääkö muuta vaihtoehtoa kuin syntyvyyden säännöstely?

 [/quote]

Voi kunpa se kaikki Suomen perhetyöntekijöiden keskusteluapuun käytetty aika käytettäisiin tiskaamiseen, imurointiin, ruoanlaittoon ja pyykinpesuun. Montako huostaanottoa olisi Suomessa vähemmän. Veikkaan, että aika monta.

Mutta ei. Suomesta on tullut hölmölä, jossa kukaan ei enää halua tarttua rivakasti oikeisiin töihin, vaan puhutaan vain teoriaa ja neuvotaan ja opastetaan. Kohta kai ne perhetyöntekijätkin siirtyvät nettiin, jotta ei tarvitse vääntäytyä koteihin asti.

Tämähän ei liittynyt mitenkään ap:n kysymykseen, mutta tulipahan avauduttua.

[/quote]

Perhetyö ei ole sama asia kuin kotipalvelutyö, eli perhetyöntekijä ei ole kodinhoitaja. Olen itse kotipalvelussa töissä ja kuullut monelta lapsiperheeltä saman asian, että mitään kahvipöydässä istuskelua ei niinkään kaivata, kuin konkreettista apua. Jostain syystä resursseja tälle vain ei ole, kaikkeen muuhun kylläkin.

Lisäksi esim. palveluseteli, jonka sos.tsto myöntään ennaltaehkäisevänä lastensuojelutyönä saattaa olla töiltään rajattu, kuuluuko siihen kotitöitä vai ei. Kun asiasta neuvottelee sosiaalipuolen kanssa kannattaa painottaa, että toivoisi apua nimenomaan kotitöissä. Muuten saattaa saada keskusteluapua tai lastenhoitajan, jonka työnkuvaan ei kuulu siivoaminen.

(Naurettava suuntaus minusta. Huolimatta siitä että kodinhoitajia ei enää kouluteta eikä lähihoitaja ole siivoaja, lapsiperhetyöhön kuuluvat minusta olennaisesti kotityöt!)

Itselläni vasta2lasta. Olen aina haaveillut suuremmasta perheestä.. Mutta väsähin tossa jokinaika sitten.. Lapsia ei hetkeen tule, ja on ahdistavaa ku mahaani tuijotetaan suviksissa yms.. Välttelen kyläilyä sukulaisilla siksi.. Mies sanoo että voib sanoa ettei meille tule lapsia hetkeen, vaan on saatava itseni nyt ensin kuntoon!!

ja oma äitini jaksoi 12lasta hoitaa kun me vanhimmat tytöt hoidimme kaikki kotityöt ja lapsia hirveesti.. Sainkin itseni jo sillon väsymään kotitöihin yms.. En halua samaa omille lapsille.. Ihmettelen aina miten toiset niin jaksaa ja vielä viihtii tehäkki kaikkee sen katraan kanssa.. Niin minäkin oisin halunnu, mut jokaisella omat voimavarat..

Vl, ehkä kohta enää ei!

[quote author="Vierailija" time="05.07.2013 klo 02:29"]

[quote author="Vierailija" time="04.07.2013 klo 23:18"]

[quote author="Vierailija" time="04.07.2013 klo 23:06"]

[quote author="Vierailija" time="04.07.2013 klo 22:58"]

Miten musulmaani-äidit joille lapsia "vain tulee", miten kroppanne kestää?

Miten musulmaani-äidit joille lapsia "vain tulee", miten kroppanne kestää?

Toistuvat raskaudet, joihin ei itse voi vaikuttaa, kuinka tiheään tahtiin lapsia tulee... mietin vain, kun kuulin että eräällä musulmaani-äidillä on 19 lasta..! Kuinka kenenkään keho voi kestää niin montaa raskautta? Joillekin jo paljon paljon vähäisempikin määrä tekee tiukkaa ja kun yleensä kroppa kokee muutenkin väkivaltaa niin ei voi olla terveellistä.

[/quote]

Äidilläni on 19 lasta. Jos hän sinua vastaan kävelisi tai ketä tahansa, niin ei hänestä kukaan usko, että on niin monen lapsen äiti. Raskaus suojelee naista vanhentumiselta ja yms.

Luin jostain nuorennus vinkejä 4-kymppiselle,  yksi ohje oli hankkiutua raskaaksi. Raskaan ollessa elimistö tuottaa niin paljon uusia soluja, että äitikin nuortuu. :)

[/quote]

Just. Ihanko uskot tähän? Toivottavasti sai sitten pelkkiä tyttöjä, koska ihan Oikean tutkimuksen mukaan varsinkin poikalapsen saaminen lyhentää naisen elinikää. Voi herranjumala, että joku voikin kuvitella raskaan fyysisen ja henkisen rasituksen nuorentavan :D ootko koskaan nähnyt lapsetonta vanhaa naista?

[/quote]

Yleensä ne jotka tulevat raskaaksi vielä "vanhana" ovat aika nuorekkaita varrattuna ikätovereihinsa. Ja kyllähän raskaus lisää estrogeenejen määrää elimistöön. Mulla ainakin oli raskausaikana iho sileä ja hehkuva kuin vauvanpeppu.

[/quote]

Iho oli varmaan raskausaikana sileä, mutta entäs sen jälkeen? Mun työpaikalla on joitain nelikymppisenä lapsia saaneita ja kaikki ovat kautta linjan väsyneen ja rupsahtaneen näköisiä.

[quote author="Vierailija" time="04.07.2013 klo 23:23"]

Ei kaikki jaksakaan! Siitä ei vaan uskalla puhua, kun heti leimataan epäitsekkääksi, kun ei halua ottaa kaikkia lapsia vastaan. Itsellä sellainen tilanne, että en jaksa ajatustakaan uudesta raskaudesta ja se alkaa vaikuttamaan parisuhteeseen, kun pidättäytyy seksistä. En vaan jaksa enää yhtään lasta ja kroppakaan ei kestä, mutta silti pitäisi jaksaa... Olen ihan umpikujassa, koko ajan sellainen olo, että en edes kuulu uskovaisten joukkoon, kun ajattelen näin. Mutta en halua luopuakaan tästä uskosta, vaikka nyt tuntuu, että tämä lapsiasia nousee mun uskoni esteeksi. Kenellekään uskovaiselle en pysty/uskalla puhua, kun heti on epäuskoisen leima otsassa...

T. äiti seitsemälle

[/quote]

Hyvä, että uskallat puhua asiasta. Tiedän, että vl liikkeessä tarkoitatte uskovilla ko. liikkeeseen kuuluvia. Itse suhtaudun tähän hyvin kriittisesti...ja olen uskova (tavan herätyskristitty). Tuntuu niin pahalta, että olet moisessa loukussa. Tiedät itsekin, että Jeesukseen uskominen ja monta lasta eivät liity toisiinsa. Älä anna elämäsi luisua tuollaiseen kuoppaan, josssa omalla jaksamisellasi ei ole mitään väliä. Etsi terveempää seuraa oikeista uskovista.

[quote author="Vierailija" time="05.07.2013 klo 00:15"]

[quote author="Vierailija" time="04.07.2013 klo 22:20"]

Siihen tottuu, että on aina joku hoidettava ja että aina on joku käsivarsilla. Se, että niitä lapsia on ympärillä on maailman luonnollisin ja normaalein asia, koska sellaiseen arkeen on tottunut ja kasvanut. Omista sisaruksista ja ystävistä saa apua ja voimia.

Mutta ei tietenkään kaikki siltikään jaksa. Samalla tavalla vl-äiditkin väsyy, mutta eihän kukaan hirveästi omaa väsymystään tuntemattomille tai edes puolitutuille huutele. Oli vl tai ei.

[/quote]

Ei kaikilla vl:llä ole niitä vanhempia tai omia sisaruksia tai ystäviä, jotka auttaisivat arjessa. Minä olen yksi sellainen. Jännä kun aika monet ajattelevat että kaikilla vl:llä on isot tukijoukot ympärillä.  Meillä ei todellakaan ole. [/quote]

Ei niin, tämä oli tällainen karkea yleistys vain, kun hyvin monesti se kuitenkin niin on. Itse olen kuin sinä, ei ole apuja, ei edes ystäviä, joten ymmärrän kyllä täysin sinua ja sen, ettei meillä kaikilla sitä laajaa lähipiiriä ole.

Ei siihen jaksamiseen mitään yhtä tiettyä syytä ole. Toiset jaksaa paremmin ja toiset saa voimia eri asioista kuin toiset. Mutta tässä yksi vaihtoehto.

2.

[quote author="Vierailija" time="04.07.2013 klo 23:23"]

Ei kaikki jaksakaan! Siitä ei vaan uskalla puhua, kun heti leimataan epäitsekkääksi, kun ei halua ottaa kaikkia lapsia vastaan. Itsellä sellainen tilanne, että en jaksa ajatustakaan uudesta raskaudesta ja se alkaa vaikuttamaan parisuhteeseen, kun pidättäytyy seksistä. En vaan jaksa enää yhtään lasta ja kroppakaan ei kestä, mutta silti pitäisi jaksaa... Olen ihan umpikujassa, koko ajan sellainen olo, että en edes kuulu uskovaisten joukkoon, kun ajattelen näin. Mutta en halua luopuakaan tästä uskosta, vaikka nyt tuntuu, että tämä lapsiasia nousee mun uskoni esteeksi. Kenellekään uskovaiselle en pysty/uskalla puhua, kun heti on epäuskoisen leima otsassa...

T. äiti seitsemälle

[/quote]

Mutta eihän sellaisen asian kanssa jaksakaan, josta ei voi puhua. Mun mielestä negatiiviset tunteet ja haluttomuus ottaa lapsia vastaan ja väsymys on ihan yhtä tärkeitä asioita puhua, myös uskovaisten kesken, kuin mahdollinen ilo uudesta raskaudesta. Vaikeneminen ja puolison torjuminen tekee elämästä vaan raskaampaa. Ei negatiiviset tunteet ole este uskoa: saa uskoa pahana pyhäksi ja syntisenä vanhurskaaksi. (jos haluut kirjoitella ni: rhei@gmail.com)

Ite oon kuuden lapsen äiti, vanhin menee syksyllä eskariin. Tänä kesänä oli eka kerta, kun tunsin enemmän helpotusta, kun kuukautiset tulikin, enkä vielä odota uutta. Mutta ei uusi vauvakaan olis ollu katastrofi. Mennään miehen kanssa filosofialla molempi parempi. 

Eletään normaalia lapsiperhearkea. Priorisoidaan. Jos jaksamista auttaa se, että tänään en siivoa, ni en sitten siivoa. Tai jos lapsi haluaa syliin, kun teen jotain kotihommia, ni ne saa olla ja otan lapsen syliin, ainut poikkeus on, jos laitan just ruokaa ja tarvin oikeasti molempia käsiä, mutta silloinkin otan aika usein lapsen jakkaralle mukaan hommiin. 

Toisinaan saadaan apua mummuloista, mutta kummallakin miehen kanssa lähtökohtana, että me huolehditaan itse oma jälkikasvumme. Lapsille ei anneta kohtuuttomia vastuita, esim. vanhimman ei tarvitse vahtia ulkona 1,5v:ta. Sen verran oon sanonu, että kun toiseksi nuorin on ulkona, omasta pihasta ei saa lähteä, koska 1,5v ei pysy yksin pihassa.. Ja kyse on minuuteista, mitä se on toisten kanssa vaikka hiekkalaatikolla ilman, että ite oon ulkona. 

Meillä kävi muutaman kerran ennalta ehkäisevän perhetyöntekijä, mutta totesin, että meidän arki on helpompaa ilman sitä kuin sen kanssa. Ainoastaan neuvola- ja lääkärikäyntien ajaksi oon pyrkiny saamaan perhetyöntekijän meille. Mutta rassaa, kun tämä lapsiperheiden avuksi palkattu ihminen on koko ajan pikkupaniikissa meidän lasten kanssa ja mun pitäis tehdä asioita valmiiksi siihen, kun hän tulee. Esim. hän tuli ulkoilemaan lasten kanssa, lasten olis pitäny olla pukeissa ulkona siihen mennessä, kun hän on paikalla. Eli jouduin hiki päässä huhkimaan, että sain kaikki pukeisiin ja ulos aikanaan ja sit hän menikin kävelylle vanhimman lapsen kanssa ja loput olikin sitten mun hoidettavana. 

Mä nautin tästä arjen pyörittämisestä. Mun raskaudet on ollu helppoja. Mulla on ihana, rakas, ymmärtävä puoliso, joka oikeasti jakaa arkea mun kanssa. Hän ei myöskään häpeä pitää vanhempainvapaita (oon sellaisestakin kuullut!!), mulla on vakituinen työpaikka, jossa oon käyny kaikkien lasten väleissä, lukuun ottamatta ekan ja tokan lapsen väliä. Nyt oon iloinnu siitä, että mulla on riittäny oikeasti maito 5kk:n täysimetykseen kuudennelle. :) Ja oikeasti vauvasta nauttii ihan erilailla, kun ei enää niin tarkkaan seuraa kehitystä, vaan keskittyy siihen vauvaan siinä hetkessä. Tietää suunnilleen, mikä on normaalia ja mihin tarvii kiinnittää huomiota. Ei stressaa vauvan kasvua, ei enää odota niin malttamattomana uusia taitoja.. Sitä vaan nauttii siitä pikkuisesta. 

Ja joinain päivinä väsyttää. Väsyttää niin, että vaan raahautuu päivistä läpi. Hermot menee kaikesta, on lapsia kohtaan oikeasti kohtuuton, takertuu pikkuasioihin ja toivoo, että tulis ilta ja vois mennä nukkumaan ja herätä seuraavaan, ehkä jopa paljon parempaan, päivään. Joskus tuntuu, että olis kätevä, ku olis sellaiset häkit lapsille, että ne sais hetkeks pois jaloista, että sais tilanteen taas hallintaan. Siis vaikkapa ku 1,5v lähtee ruokapöydästä, kiskoo vaipan pois, kakkaa lattialle ja toinen pudottaa täyden maitolasin, joka hajoaa sirpaleiksi ja kolmas saa jonkun selittämättömän raivokohtauksen ja neljäs kiljuu vessassa pyyhkimään.. Joinain päivinä kaikki vaan tapahtuu yhtä aikaa... 

Ja sitten taas kaikki menee kuin unelma. Lapset on iloisia, tyytyväisiä, tottelevat, leikkivät oikeita leikkejä yhdessä, sopivat riidat keskenään, pyytävät anteeksi, tekevät pikkuaskareita (esim. keräävät leikit pois, tyhjentävät puhtaat pyykit koneesta, kattavat pöytää) mielellään... Ne on päiviä, joiden voimin selviää niistä päivistä, jotka ei oo hyviä. 

Mutta oon sanonu, että mun arkea helpottaa se, että lapset nukkuvat liki poikkeuksetta yöt läpi 8kk ikäisestä ja omassa huoneessa, omissa sängyissä. Eikä niitä tarvi nukuttaa, vauva (5kk) nukkuu vieressä hyvin. Taloudellisesti pärjätään kohtuullisesti, eli ei tarvi murehtia rahahuolia. Mulla on hyvä vertaistukiverkosto. Siis on siskoja, jotka elää vastaavia perhetilanteita. Miehellä on säännöllinen 7.30-15.30 työ. Pääsen lenkille YKSIN, sillon kun tarvii. 

Ja oon saanu syntymälahjana positiivisen asenteen elämään. Omalla laillaan helpottaa myöskin se, että viihdyn kotona, mun harrastukset on vaatimattomia: neulon, virkkaan ja luen. Oon kasvanu kotitöihin, ruuanlaittoon ei tarvi tuhlata energiaa, ku oon saanu pienestä asti tehdä, tykkään leipoa myös lasten kanssa. Ja jos mua ei huvita laittaa ruokaa tai leipoa, ni mies tekee ne. Mä kyllä siivoan muuten, pesen pyykit ja leikkaan nurmikon, mutta tiskeihin kosken vain poikkeutilanteessa, ne on miehen hommia. Naureskelen aina, että mä sotken ja mies siivoaa.  

Aina, ku alan miettiä, miten muuten vois olla totean, että just näin tämän haluan olevan. Oon onnellinen tässä ja nyt. Uskoisin, että mulla olis monta lasta, vaikka en oliskaan lestadiolainen, vaikka mulla ei olis tätä uskoa. Mutta mun olis myöskin vaikea elää sellaisen tietynlaisen sukupolvesta toiseen jatkuvan elämän tarkoituksettomuuden kanssa (siis synnytään, käydään koulua, töissä, jäädään ehkä eläkkeelle, kuollaan ja se olikin siinä). Usko tuo mun elämään tarkoituksen tai auttaa hyväksymään, että itse ei välttämättä ymmärrä tämän kaiken merkitystä, mutta Jumala tietää.. Ku tämä tarkoituksettomuuden tunne oli vahvimmillaan, rukoilin, että Jumala antais tunteen, että kaikella on tarkoitus, vaikka en aina sitä näekään, ja sen ymmärryksen, ettei mun ihmisenä tarvi ymmärtää Jumalan suurta suunniltemaa. Ja se oli yksi ilta, kun sitä rukoilin ja sen jälkeen löysinkin taas iloa ja tarkoituksen mukaisuuttaa elämässä. Mutta jos mulla ei olis toivoa ikuisesta elämästä, mun olis vaikea löytää syytä tässä elämässä rämpimiseen. :) Mun ongelma lienee siinä, että ajattelen ja järkeilen liikaa...

Ulkopuolisena on mahdoton ymmärtää, miten ei oi olla vl, jos ehkäisee? Eihän uskon oppi voi olla kiinni tuollaisesta asiasta! En vain ymmärrä, mikä estää teitä jo olemassa olevista lapsista välittäviä vl-perheitä ilmoittamasta, että tästä päivästä lähtien olen vl, joka ehkäisee, mutta muuten kaikin tavoin samanlainen uskovainen, kun aina ennenkin??? Mitä siinä tapahtuisi? Ei kai kukaan voi kiletää osallistumasta seuroihin tai muuten vahingoittaa, jos vain ilmoittaa, että tässä yhdessä asiassa teemme toisin, kaikissa muissa asioissa noudatamme puhujien neuvoja ja ohjeita.

Nro 16. Ehkäiseviä vl-äitejä on paljon! Omassakin tuttavapiirissä. Ei kenenkään usko mene siinä että ehkäisee. Meillä tuli perhekoko täyteen seitsemän jälkeen, koska kropassani ilmaantui yllättäviä ongelmia viimeisen raskauden jälkeen. Vauvakuume vaivaa välillä, mutta kroppaani en uskalla tuhota.

jokaisella lapsella on oikeus olla haluttu, jo alusta asti!!! On niin itsekästä ajatella omaa taivaspaikkaa sillä että synnyttää lapsia vuodenvälein, eikä aika riitä oikeasti kaikille :( itellä kaikki kolme synty hyvä että tuli vuottakaan ikäeroa... Oli niin ikävä aika työntää seuraava pois vauvan tieltä.. Tein päätöksen että minulla on oikeus puuttua omaan jaksamiseen ja ennenkaikkea ajatella noita olemassa olevia lapsia. uskoani en tuon päätöksen takia aijo luopua. Ei voi ajatella että herranhaltuun lapsiasia... Mutta muissa asioissa suunitellaan ja punnitaan.  itsekkyyttä on kyllä lisääntyä kuin kone eikä ajatella muuta perhettä ja piste. T.vläiti 

jokaisella lapsella on oikeus olla haluttu, jo alusta asti!!! On niin itsekästä ajatella omaa taivaspaikkaa sillä että synnyttää lapsia vuodenvälein, eikä aika riitä oikeasti kaikille :( itellä kaikki kolme synty hyvä että tuli vuottakaan ikäeroa... Oli niin ikävä aika työntää seuraava pois vauvan tieltä.. Tein päätöksen että minulla on oikeus puuttua omaan jaksamiseen ja ennenkaikkea ajatella noita olemassa olevia lapsia. uskoani en tuon päätöksen takia aijo luopua. Ei voi ajatella että herranhaltuun lapsiasia... Mutta muissa asioissa suunitellaan ja punnitaan.  itsekkyyttä on kyllä lisääntyä kuin kone eikä ajatella muuta perhettä ja piste. T.vläiti 

Kyllahan ihminen jaksaa vaikka ja mita jos on pakko. Mutta jos on vara valita niin ei silloin jaksakaan kaikkea.

vl äideiltä ei tarvitse kysyä miten ne jaksaa paljon raskauksia ja synnytyksiä, vl äiti on synnytyskone, synnytin, aivopesty nauta.

[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 09:15"]

[quote author="Vierailija" time="04.07.2013 klo 22:16"]

Olen tätä miettinyt toisinaan, tunnen muutamia vl-äitejä jotka saavat vauvoja järkiään n. 1,5 vuoden välein... miten ihmeessä sitä jaksaa, kun kotona on jo liuta pieniä ja vilkkaita lapsia, ja tietää että vielä on edessä ehkä reilu 10v tätä tahtia? Kysyn kaikella kunnioituksella, lapset ovat ihania, mutta kuitenkin se oma jaksaminenkin varmasti on tiukilla ainakin välillä?

[/quote]

Uskoisin, että samoin kuin aina ennen muinoinkin. Luin juuri sukuraamattua ja mummon ja papan perheissä on ollut toisessa 9 ja toisessa 11 lasta kahden vuoden väliajoin. Lisäksi on ollut lehmät hoidettavana, ei sähköjä ja vedet kannettavana kaivoista.

Siksi nauratti eräs työkaveri, joka veti suurta draamaa, kun teki toisen lapsen. Kun kahden lapsen kanssa on niin rankkaa ja hän on oikea supernainen, kun ihan kaksi lasta on jaksanut pukertaa maailmaan.

[/quote]

Mikä on se raja lapsiluvussa,  kun rankkuudesta saa alkaa valittaa? Voi että olet idiootti! Itsekin yhden lapsen äitinä kuullut että meillä ei todellakaan voi olla rankkaa kun on vaan tuo yksi, odotapa vaan kun niitä tulee enemmän. No tiedoksi vaan että en odota,  meidän lapset on toistaiseksi tässä. Seuraavaa toivotaan kunhan jaksaminen ja elämäntilanne on kondiksessa. Sekös sapettaa näitä joille ehkäisy on syntiä... kun itse ei uskalleta tehdä omaa elämää koskevia päätöksiä.

Kukaan ei ole vielä kertonut, miksi se ehkäisy on syntiä! Raamatusta en ole löytänyt mitään kieltoa, ja se on kuitenkin se mihin uskoni perustan. Ei srk ja voittonen.

Luin tätä ketjua jo juuri kukaan ei tunnu vastanneen otsikon kysymykseen(tai sitten ymmärsin kysymyksen väärin) mutta miten vl-äidit jaksaa olla jatkuvasti raskaana, alkuraskauden pahoinvoinnit ja väsymykset, lopun liitoskivut ja supistukset jne? Mulla ei oo sinänsä mitään lapsia vastaan, mutten jaksaisi olla koko aikaa raskaana, sen verran oerseestä tämä on, ja yks syy siihen että tämä kolmas jää meidän viimeiseksi. 

Eikö vl-äideillä myöskään ole korkeita verenpaineita, raskausmyrkytyksiä, uhkaavia ennenaikaisia synnytyksiä jne minkä vuoksi joutuisivat vuodelepoon tai sairaalaan?

mikä on Vl-äiti

Voi miten kadehdin teitä, joiden lapset nukkuu täysiä öitä jo vajaan vuoden ikäisenä!

Itse olisin halunnut 4 lasta. Kolme tuli 1,5v ja 2v ikäeroilla. Kaikkien raskaudet olivat vähän ongelmallisia, yhden meinasin menettää. Ja sitten ne koliikit, allergiat, valvotut yöt... Minä en vain kerta kaikkiaan jaksanut yrittää enää neljättä lasta.

OT vain, en ole vl.