Vl-äidit... miten jaksatte lyhyin välein aina uuden raskauden?

Vierailija kirjoitti:

entä jos vl-perheeseen ei tule näitä "vanhimpia tyttäriä", ja siunaantuukin pelkkiä poikia tai jos tyttöjä on vain nuorimpina lapsina? Auttaako nämä vanhimmat pojat sitten muka äitiä kotitöissä ja lastenhoidossa?

Niinpä, lähes puolilla esikoiset loogisesti ovat poikia, joten tuskinpa tuo lapsityövoima on lestjen salaisuus lastenhoidossa. Usein ison perheen äidillä ei liene aikaa ja kärsivällisyyttä jankata av:ssa jos on tullut sanoneeksi, että lapsistakin on apua. Tarkoittanee ihan normaalia ikäkauden mukaista auttamista mitä lapselta on hyväkin edellyttää. Esim. 10-vuotiasta ei ole kohtuutonta pyytämään ulkoiluttamaan koira, viemään roskat tai imuroimaan vuorollaan. Ja jos lapsia on useampi niin luonnollisesti vanhimmat ovat sen ikäisiä, että jotain vastuuta saa jo opettaa. Varmastu jotkut vaativat lapsiltaan liikoja, mutta aika uskomattomalta kuulostaa, että kokonainen seurakunta ei ymmärtäisi lapsuuden arvoa ja oikeutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

entä jos vl-perheeseen ei tule näitä "vanhimpia tyttäriä", ja siunaantuukin pelkkiä poikia tai jos tyttöjä on vain nuorimpina lapsina? Auttaako nämä vanhimmat pojat sitten muka äitiä kotitöissä ja lastenhoidossa?

Niinpä, lähes puolilla esikoiset loogisesti ovat poikia, joten tuskinpa tuo lapsityövoima on lestjen salaisuus lastenhoidossa. Usein ison perheen äidillä ei liene aikaa ja kärsivällisyyttä jankata av:ssa jos on tullut sanoneeksi, että lapsistakin on apua. Tarkoittanee ihan normaalia ikäkauden mukaista auttamista mitä lapselta on hyväkin edellyttää. Esim. 10-vuotiasta ei ole kohtuutonta pyytämään ulkoiluttamaan koira, viemään roskat tai imuroimaan vuorollaan. Ja jos lapsia on useampi niin luonnollisesti vanhimmat ovat sen ikäisiä, että jotain vastuuta saa jo opettaa. Varmastu jotkut vaativat lapsiltaan liikoja, mutta aika uskomattomalta kuulostaa, että kokonainen seurakunta ei ymmärtäisi lapsuuden arvoa ja oikeutta.

Ymmärsit väärin. Nimenomaan tarkoitin että vanhimmat tyttäret todellaki joutuvat kotityöt ja lapset hoitamaan. Pohdin vain kuinka pärjää äidit joilla ei näitä tyttäriä olekaan suurperheessään.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="13.08.2013 klo 14:31"][quote author="Vierailija" time="05.07.2013 klo 08:55"]

Itselläni vasta2lasta. Olen aina haaveillut suuremmasta perheestä.. Mutta väsähin tossa jokinaika sitten.. Lapsia ei hetkeen tule, ja on ahdistavaa ku mahaani tuijotetaan suviksissa yms.. Välttelen kyläilyä sukulaisilla siksi.. Mies sanoo että voib sanoa ettei meille tule lapsia hetkeen, vaan on saatava itseni nyt ensin kuntoon!!

ja oma äitini jaksoi 12lasta hoitaa kun me vanhimmat tytöt hoidimme kaikki kotityöt ja lapsia hirveesti.. Sainkin itseni jo sillon väsymään kotitöihin yms.. En halua samaa omille lapsille.. Ihmettelen aina miten toiset niin jaksaa ja vielä viihtii tehäkki kaikkee sen katraan kanssa.. Niin minäkin oisin halunnu, mut jokaisella omat voimavarat..

Vl, ehkä kohta enää ei!

Mielenkiintoinen uutuusromaani, kirjoittanut pauliina Rauhala

http://freepathways.wordpress.com/2013/08/13/pauliina-rauhalan-romaani/

Ottaa kantaa ehkäisykieltoon myös lasten näkökulmasta!
Vapaalla Jumalanlapsella on ilo, rauha ja rakkaus sydämessä. Ei siis ole ehkäisykieltoa olemassakaan vanhoillislestadiolaisella. Eikä mitään synti tai kieltopykäliä. Ehkäiseminen kuten muutkin synnit lähyevät yksilön omasta tahdosta. Kun haluaa pitää uskon ja hyvän omantunnon sitä haluaa karttaa kaikkea syntiä ja saastaisuutta vastaan. Mutta siitä huolimatta vl.t myös lankeavat syntiin niinkuin kaikki muutkin ihmiset. Mutta Jumalan armon omistamina saamme uskoa omat syntimme anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Sitten on taas hyvä olla ja halu sekä voima kilvoitella uskovaisena täällä maanpäällä. Elämäni tärkein asia on Jumalanlapsena oleminen ja rukouksena on ,että säilyisin uskovaisena elämäni loppuun saakka.

Mitä ihmettä höpäjät? Ei ole ehkäisykieltoa mutta ehkäiseminen on syntiä ja saastaista?

Itse tulen vl- perheestä. Onneksi itselläni on vain 3 sisarusta. Mutta serkkuni joutui ison perheen vanhimpana tyttönä pikkuäidin rooliin. Koulun jälkeen hän hoiti lapsia ja teki kotitöitä. Sitten pienempien nukkumaan menon jälkeen teki läksyt ja muut kouluhommat, kertoi menevänsä yleensä puolenyön jälkeen nukkumaan. Mutta en kyllä kuullut hänen kertaakaan valittavan, ehkä oli vaan niin tottunut?

Näkyy muuten nykypäivänä lastensuojelussa nää vl-perheet. Niitä puretaan ja puretaan niitä kersoja ja sitten naristaan kunnan kotiapua.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="04.07.2013 klo 22:16"]

Olen tätä miettinyt toisinaan, tunnen muutamia vl-äitejä jotka saavat vauvoja järkiään n. 1,5 vuoden välein... miten ihmeessä sitä jaksaa, kun kotona on jo liuta pieniä ja vilkkaita lapsia, ja tietää että vielä on edessä ehkä reilu 10v tätä tahtia? Kysyn kaikella kunnioituksella, lapset ovat ihania, mutta kuitenkin se oma jaksaminenkin varmasti on tiukilla ainakin välillä?

 

Uskoisin, että samoin kuin aina ennen muinoinkin. Luin juuri sukuraamattua ja mummon ja papan perheissä on ollut toisessa 9 ja toisessa 11 lasta kahden vuoden väliajoin. Lisäksi on ollut lehmät hoidettavana, ei sähköjä ja vedet kannettavana kaivoista.

 

Siksi nauratti eräs työkaveri, joka veti suurta draamaa, kun teki toisen lapsen. Kun kahden lapsen kanssa on niin rankkaa ja hän on oikea supernainen, kun ihan kaksi lasta on jaksanut pukertaa maailmaan.

- otapa huomioon että ennen ei ollut nykyisenkaltaista elintasoa ja esim. lastensuojelua.

Kahdenkin lapsen hoitaminen nykyajan vaatimuksilla voi olla ihan oikeasti välillä raskasta kun vertaa entisaikojen lapsilaumoihin joissa on voinut olla vanhempien välinpitämättömyyttä, ruumiillista kuritusta, nälkää, puutetta vaatteista, ym.

Asun vanhoillislestojen valtaamalla alueella ja kyllähän ne äidit on ihan hirveän näköisiä. Väsymys paistaa kilometrin päähän. Naisia ei arvosteta ollenkaan vaan miehet määrää kaikesta ja tämän on ihan itse lestaäidit kertoneet. Samoin ehkäistä ei saa vaikka henki menisi, Jumala antaa uuden äidin lapsille jos äiti kuolee raskauteen tai synnytykseen.

Vierailija kirjoitti:

Ei kaikki jaksakaan! Siitä ei vaan uskalla puhua, kun heti leimataan epäitsekkääksi, kun ei halua ottaa kaikkia lapsia vastaan. Itsellä sellainen tilanne, että en jaksa ajatustakaan uudesta raskaudesta ja se alkaa vaikuttamaan parisuhteeseen, kun pidättäytyy seksistä. En vaan jaksa enää yhtään lasta ja kroppakaan ei kestä, mutta silti pitäisi jaksaa... Olen ihan umpikujassa, koko ajan sellainen olo, että en edes kuulu uskovaisten joukkoon, kun ajattelen näin. Mutta en halua luopuakaan tästä uskosta, vaikka nyt tuntuu, että tämä lapsiasia nousee mun uskoni esteeksi. Kenellekään uskovaiselle en pysty/uskalla puhua, kun heti on epäuskoisen leima otsassa...

T. äiti seitsemälle

Käy kierukka ja pyydä lyhyet langat.

Hirmu negatiivisia kommentteja ja käsityksiä VL:sta. Olen osani saanut itsekin vaikken VL edes ole, olen erittäin lapsirakas ja perheessä viisi lasta, silti työskentelen IT-alan keskijohdossa ja olen normaali uraäiti. Meiltä on kyselty ollaanko lestoja, moitittu minun työssäkäyntiäni, kerrottu vitsiä ”ei sitä yhden tarvitse lisääntyä ja täyttää maata” ja oudointa kaikista, vihjailtu juuri tällä että yhteiskunta varmaan kaiken maksaa.

Olemme molemmat hyväpalkkaisia akateemisia, brutto yht 12ke kuussa, mitään yhteiskunnan apua emme saa muuta kuin lapsilisät. Ja ihan tilastojen valossakin eniten lapsia tekee hyvätuloiset ihmiset.

Tämä kaikki (oli VL tai ei) isojen perheiden arvostelu johtunee suomen raivopäisestä tasapäistämisen standardista eli perheessä kuuluu olla vain 1-2 lasta, kaikki muu on outoa, ja varmuudeksi kannattaa hyökätä sitä outoa kohtaan.

Ja meillä ei myöskään lapset vahdi toisiaan tai heitä ei rasiteta kotitöillä liikaa, lapsilla on oikeus olla lapsia. Jos on rankkaa niin ostamme ulkopuoilista apua, tukiverkkoja kun ei ole.

Jaksamista kaikille VL-perheille! Älkää välittäkö ilkeistä kommenteista.

Ei ne vanhemmat yksin pärjää. Lapsille sälytetään asioita, jotka olisivat aikuisten vastuulla. Lapset kasvavat liian varhain aikuisiksi, isoiksi kun täytyy huolehtia nuoremmista ja kotitöistä. Ei äidit yksin pärjää. Eikä pärjäis katraan kanssa yksin, eräskin äiti kokoajan odottaa miestään kotiin tämän ollessa matkoilla, on se niin rankkaa. Kyllä pitäis pärjätä yksin omien lasten kanssa.

Pakko se on jaksaa

Vähän asian vierestä mutta jos vaikkapa kohtu poistetaan kuuden lapsen saamisen jälkeen, niin miten siihen naiseen suhtaudutaan? Eikö ole enää oikea uskonen? Entäpä se taivaspaikka? Jos vaikka ikää vaan joku 35 vuotta, olis terveenä vielä pystynyt tekemään joku 5 lasta ehkäpä.

Suviseuroilla jne onko naiset joilla vähän lapsia mielestänne epäonnistuneita, eivätkä pääse taivaaseen? Siis montako lasta että pääsee.

Vierailija kirjoitti:

Siihen tottuu, että on aina joku hoidettava ja että aina on joku käsivarsilla. Se, että niitä lapsia on ympärillä on maailman luonnollisin ja normaalein asia, koska sellaiseen arkeen on tottunut ja kasvanut. Omista sisaruksista ja ystävistä saa apua ja voimia.

 

Mutta ei tietenkään kaikki siltikään jaksa. Samalla tavalla vl-äiditkin väsyy, mutta eihän kukaan hirveästi omaa väsymystään tuntemattomille tai edes puolitutuille huutele. Oli vl tai ei.

Olipa palstalle epätyypillinen asiallinen ja hyvä vastaus ihan ketjun alussa.

Vierailija kirjoitti:

entä jos vl-perheeseen ei tule näitä "vanhimpia tyttäriä", ja siunaantuukin pelkkiä poikia tai jos tyttöjä on vain nuorimpina lapsina? Auttaako nämä vanhimmat pojat sitten muka äitiä kotitöissä ja lastenhoidossa?

Varmasti poikalaumojen äidit väsyvät enemmän, eikö olekin ero miesten ja naisten töissä jo lapsena.

Käyttekö töissä kodin ulkopuolella? Vai onko perheenne työnne, vl-äideiltä kysyn?

Ainakin ne äidit on tosi kateellisia sellaisille jotka saa ehkäistä. Kaupassa joskus sanoivat, että helppoahan se on tuollakin, kun on vain yksi lapsi. Ostavat toisen ostoskärryn perjantaisin täyteen maitoa ja toisen täyteen ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siihen tottuu, että on aina joku hoidettava ja että aina on joku käsivarsilla. Se, että niitä lapsia on ympärillä on maailman luonnollisin ja normaalein asia, koska sellaiseen arkeen on tottunut ja kasvanut. Omista sisaruksista ja ystävistä saa apua ja voimia.

 

Mutta ei tietenkään kaikki siltikään jaksa. Samalla tavalla vl-äiditkin väsyy, mutta eihän kukaan hirveästi omaa väsymystään tuntemattomille tai edes puolitutuille huutele. Oli vl tai ei.

Olipa palstalle epätyypillinen asiallinen ja hyvä vastaus ihan ketjun alussa.

Ota huomioon, että kyseessä 6,5 vuotta vanha ketju. Silloin muinoin osattiin palstalla vielä joten kuten käyttäytyä.

Vierailija kirjoitti:

Käyttekö töissä kodin ulkopuolella? Vai onko perheenne työnne, vl-äideiltä kysyn?

En ole vl, mutta tunnen ja tiedän muutamia. Jotkut käyvät kodin ulkopuolella töissä, esim neuvolan terkka, sosiaalityöntekijä, päivähoitotoimiston työntekijä, opettajia muutamia, sisustussuunnittelija, sitten on muutama maatilan emäntä.

Olen ensimmäistä kertaa raskaana ja nyt viimeisillä viikoilla olen ajatellut nimen omaan että miten ihmeessä jotkut tekee tätä vuodesta toiseen ja hoitaa ne jo olemassa olevat lapsetkin? Raskaus on naisen keholle ihan äärimmäisen raskas kokemus. Kiinnostaisi tietää myös, että miten teidän puolisot pystyy katsomaan vierestä kun kärsitte ja silti uutta lasta vaan tekemään? 

Teille jotka ette halua enempää lapsia, mutta kondoomit ja pillerit eivät ole vaihtoehto niin katsokaa hormoniton.fi. Nainen on tosiassa hedelmällinen vain noin 3-7 päivää kuukaudessa. 

N30

Vierailija kirjoitti:

No mulla on "vasta" kolme lasta, 3-vuotias, 2-vuotias ja 6-viikkoinen. En tiedä miten tää tavallaan liittyy siihen ,että olen vanhoillislestadiolainen. Onhan sitä väsynyt, mutta yritän mennä sieltä mistä aita on matalin ja me yritetään puolison kanssa aina pitää kiinni niistä asioista, mistä saa arjessa voimaa, eli omat harrastukset. Huomaan, että saan voimaa jo kävelylenkistä kun saa olla hiljaisuudessa.

Myös usko antaa voimia, samoin  puoliso ja samassa elämäntilanteessa olevat ystävät!  Kokemusta mulla ei ole siitä että omia lapsia on monta, mutta olen itse ison perheen esikoinen.

Päivä kerrallaan, lapsi kerrallaan. Jumalaan luottaen.. hulluksihan sitä muuten tulisi. Itse kipuilin kun kolmas lapsi ilmoitti tulostaan,, nyt huomaan että olen nauttinut hänen vauva-ajastaan tämän kuusi viikkoa enemmän kuin koskaan. Vaikka aikaa on teoriassa vähemmän kun silloin kun oli 1 tai 2 lasta, huomaan ottavani rennommin ja ymmärrän kuinka nopeasti vauva kasvaa.

Me olemme lähemmäs 30-vuotiaita mutta voisi olla kipeäkin asia tai ainakin sitä pitäisi hetki kyllä sulatella jos meille ei enää vauvoja annettaisi. Elämästä ei koskaan tiedä.. onko se iso perhe sitten niin kamala asia ihmisten mielestä.. itse ajattelen, että monella voi olla paljon paljon paljon rankempaa muutaman lapsen kanssa jos vaikka perheessä on isoja sisäisiä ongelmia ja ristiriitoja..

Ajattelen, että kodin ilmapiiri on se tärkein. Kun siellä on vapaus ja kaikkia rakastetaan, siellä on hyvä olla ja suuresta työmäärästä huolimatta se voi olla ihanan elämän makuista.

Miten ihmeessä teillä on varaa asua, kun et varmaankaan ole tehnyt töistä noin 3 vuoteen? Ihmettelen kyllä, koska jo vähemmällä lapsimäärällä asumiskulut ovat todella korkeat.