Millainen ilmapiiri lääkiksissä on?

Eihän lääkärit mitään sairauksista tai terveydestä ymmärrä. Ovat lähinnä front-end lääketeollisuudelle ja myyvät kalliita nappeja yhteiskunnan tuella vielä. Kaikki krooniset sairaudet ovat infektioperäisiä ja tehohoidossa on isoja puutteita, eli ei ymmärretä edes akuutin tilan biokemiaa. Kirjoitin tehohoidon puutteista langan yliilaudalle kun ei täällä saanut olla. Nostatin ketjun ylös "aihe vapaalle" ylilaudaalla.

Muuten antibioottiresepti käteen, tai sellaisia luonnon antibiootteja, joille mikrobeilla on vaikeaa kehittää vastustuskykyä. Ja tietysti ravintolisät kunniaan.

Huomatkaa että monet lääkkeetkin aiheuttavat antibioottiresistenssia, vaikka ne eivät ole varsinaisia antibiootteja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työskentelen sairaanhoitajana isossa sairaalassa pääkaupunkiseudulla, jossa pyörii lääkisläisiä pitkin vuotta. Valitettavan usein tulevat henkseleitä paukutellen, jonka vuoksi jäänyt aika negatiivinen kuva tulevista lääkäreistä. Kulkevat monesti ryhmissä ympäriinsä eivätkä koskaan huomioi muuta liikennettä/ihmisiä ympärillään. Jos päässeet ihan potilastilanteisiin mukaan, monilta usein puuttuu tilannetaju ja taito lähestyä potilaita täysin.

Muistathan, että he ovat vasta tutustumassa työelämään ja sairaalamaailmaan. Juuri ja juuri 20-vuotiaan opiskelijan ei voi olettaa olevan rautainen ammattilainen, varsinkaan uusissa ja jännittävissä tilanteissa.

Ei kukaan neurokirurgiaa odotakaan, mutta jonkinlaisia käytöstapoja, tilannetajua ja yritystä seurata yksinkertaisia ohjeita. Eli esimerkiksi eristyshuoneeseen puetaan suojavarusteet ja ne riisutaan siellä, kuten aiemman opetuksen lisäksi huoneen ovissa olevissa plakaateissa neuvotaan. Potilastilanteessa, kun potilas puhuu, katsotaan potilaaseen ja esitetään kuuntelevaa eikä kysytä siltä oikealta lääkäriltä päälle puhuen jotain ihan muuta. Kun jotain tapahtuu, ei seistä törötetä niiden ihmisten tiellä, jotka tekevät jotain, vaan väistytään hieman syrjään seuraamaan tilannetta ja oppimaan seuraamalla.  Tervehditään ihmisiä, tarvittaessa esitellään itsensä eikä oleteta, että kaikki muut tietävät juuri sinun nimesi jne.

Hyvä ilmapiiri ainakin maakunnissa, Helsingistä kuullut huonoakin, mutta voi olla vain juoruja.

Totta kyllä, että sairaalamaailmaan heitetään aluksi ehkä liian vähäisellä käytännön ohjauksella, eikä sitä siellä sairaalassakaan välttämättä saa. Huomaa tehneensä jotain ihan tyhmää, kun hoitajat mulkaisevat pahasti. Juuri joidenkin eristyskäytänteiden opettaminen ei oikein kuulu kenellekään.

Itsellä helpotti, että yksi parhaista kurssikavereistani oli sairaanhoitajataustainen. Hän osasi etukäteen briifata monista käytännöistä ja en ehkä ollut ihan yhtä tonokki kuin jotkut, kun ensimmäisiä kertoja päästiin tosielämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työskentelen sairaanhoitajana isossa sairaalassa pääkaupunkiseudulla, jossa pyörii lääkisläisiä pitkin vuotta. Valitettavan usein tulevat henkseleitä paukutellen, jonka vuoksi jäänyt aika negatiivinen kuva tulevista lääkäreistä. Kulkevat monesti ryhmissä ympäriinsä eivätkä koskaan huomioi muuta liikennettä/ihmisiä ympärillään. Jos päässeet ihan potilastilanteisiin mukaan, monilta usein puuttuu tilannetaju ja taito lähestyä potilaita täysin.

Muistathan, että he ovat vasta tutustumassa työelämään ja sairaalamaailmaan. Juuri ja juuri 20-vuotiaan opiskelijan ei voi olettaa olevan rautainen ammattilainen, varsinkaan uusissa ja jännittävissä tilanteissa.

Ei kukaan neurokirurgiaa odotakaan, mutta jonkinlaisia käytöstapoja, tilannetajua ja yritystä seurata yksinkertaisia ohjeita. Eli esimerkiksi eristyshuoneeseen puetaan suojavarusteet ja ne riisutaan siellä, kuten aiemman opetuksen lisäksi huoneen ovissa olevissa plakaateissa neuvotaan. Potilastilanteessa, kun potilas puhuu, katsotaan potilaaseen ja esitetään kuuntelevaa eikä kysytä siltä oikealta lääkäriltä päälle puhuen jotain ihan muuta. Kun jotain tapahtuu, ei seistä törötetä niiden ihmisten tiellä, jotka tekevät jotain, vaan väistytään hieman syrjään seuraamaan tilannetta ja oppimaan seuraamalla.  Tervehditään ihmisiä, tarvittaessa esitellään itsensä eikä oleteta, että kaikki muut tietävät juuri sinun nimesi jne.

Peruskäytöstavat ja huomaavaisuus tietysti pitäisi osata ja leveitä kuljetuksiakin pitäisi ymmärtää väistää, mutta lääkiksessä oikeasti on aika huonosti, varsinkin ennen ensimmäisiä käytännön tilanteita, opetusta erilaisista sairaalakäytänteistä. Ja kun on uutta ja jännää, ei järki ehkä pysy mukana ja niissä likaisissa eristyshuonekamppeissa sitten painellaan pitkin käytäviä etsimässä jotain tavaraa suurella innolla. Suoraan sanottuna tässä on opetuksessa ehkä vielä kaikuja jostain vanhasta hoitotyön arvostuksen puutteesta ja siitä että 'hoitajien juttuja' ei aina nähdä yhtä arvokkaina kuin lääketiedettä. Siinä sitten sairaalahygienia ja moni muu asia jää jalkoihin.

23

Vierailija kirjoitti:

Työskentelen sairaanhoitajana isossa sairaalassa pääkaupunkiseudulla, jossa pyörii lääkisläisiä pitkin vuotta. Valitettavan usein tulevat henkseleitä paukutellen, jonka vuoksi jäänyt aika negatiivinen kuva tulevista lääkäreistä. Kulkevat monesti ryhmissä ympäriinsä eivätkä koskaan huomioi muuta liikennettä/ihmisiä ympärillään. Jos päässeet ihan potilastilanteisiin mukaan, monilta usein puuttuu tilannetaju ja taito lähestyä potilaita täysin.

Anteeksi vaan, mutta kandina sain ilkeintä mahdollista kohtelua teiltä hoitajilta Meilahdessa. Aina kun tein pakollisia tehtäviä, tuntui että olin tiellä.

Kyse on yliopistosairaalassa, missä tulevilla lääkäreillä on oikeus saada koulutusta. Kukaan ei opi lääkärin ammattia tutkimatta potilaita.

Kokemattomalla kandilla ei heti kättelyssä ole hyvät taidot potilaan kohtaamisessa, kun käytännössä ensimmäisiä kertoja heitä tapaa. Ne opitaan käytännön myötä.

Oletin ilmapiirin muuttuneen, mutta harmikseni näyttää siltä, että sama meno jatkuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työskentelen sairaanhoitajana isossa sairaalassa pääkaupunkiseudulla, jossa pyörii lääkisläisiä pitkin vuotta. Valitettavan usein tulevat henkseleitä paukutellen, jonka vuoksi jäänyt aika negatiivinen kuva tulevista lääkäreistä. Kulkevat monesti ryhmissä ympäriinsä eivätkä koskaan huomioi muuta liikennettä/ihmisiä ympärillään. Jos päässeet ihan potilastilanteisiin mukaan, monilta usein puuttuu tilannetaju ja taito lähestyä potilaita täysin.

Anteeksi vaan, mutta kandina sain ilkeintä mahdollista kohtelua teiltä hoitajilta Meilahdessa. Aina kun tein pakollisia tehtäviä, tuntui että olin tiellä.

Kyse on yliopistosairaalassa, missä tulevilla lääkäreillä on oikeus saada koulutusta. Kukaan ei opi lääkärin ammattia tutkimatta potilaita.

Kokemattomalla kandilla ei heti kättelyssä ole hyvät taidot potilaan kohtaamisessa, kun käytännössä ensimmäisiä kertoja heitä tapaa. Ne opitaan käytännön myötä.

Oletin ilmapiirin muuttuneen, mutta harmikseni näyttää siltä, että sama meno jatkuu.

Usein auttaa, jos kertoo, mitä pitäisi tehdä ja kysyy, koska ja miten se parhaiten sopisi muille asianosaisille. Kun menee kesken lääkkeiden laiton vaatimaan hoitajan huomiota tunniksi itseensä tai haluaa tutkia potilaan, kun hän on juuri suihkussa ja vaatii tuomaan potilaan asap takaisin huoneeseen, vaikka suihku jäisi kesken, niin palaute ei ole hyvää. Kun ymmärtää, että hoitajat ovat ensisijaisesti siellä hoitamassa potilaita ja että heillä on omat työnsä ja velvollisuutensa ja lääketieteenopiskelijan asisteeraaminen ei ole siellä tärkeysjärjestyksen huipulla, niin sujuu paljon paremmin.

Eli ne käytöstavat. Kokeilepa mennä sinne kansliaan ja kertoa, että olet lääketieteenopiskelija NN ja sinulla olisi tehtävänä tällainen asia z. Sitä varten tarviset asioita x ja y ja kysyt, mihin aikaan tämä parhaiten onnistuisi. Sitten sovitte sinun ja hoitajien aikatauluun parhaiten sopivan hetken. Kokemuksesi paranee varmasti.

Tässä ketjussa muutama lääkisläinen avautui sen tason kiusaamisesta, josta voisi tehdä rikosilmoituksen:

https://www.vauva.fi/keskustelu/3815705/oletko-kokenut-kiusaamista-tai-…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työskentelen sairaanhoitajana isossa sairaalassa pääkaupunkiseudulla, jossa pyörii lääkisläisiä pitkin vuotta. Valitettavan usein tulevat henkseleitä paukutellen, jonka vuoksi jäänyt aika negatiivinen kuva tulevista lääkäreistä. Kulkevat monesti ryhmissä ympäriinsä eivätkä koskaan huomioi muuta liikennettä/ihmisiä ympärillään. Jos päässeet ihan potilastilanteisiin mukaan, monilta usein puuttuu tilannetaju ja taito lähestyä potilaita täysin.

Anteeksi vaan, mutta kandina sain ilkeintä mahdollista kohtelua teiltä hoitajilta Meilahdessa. Aina kun tein pakollisia tehtäviä, tuntui että olin tiellä.

Kyse on yliopistosairaalassa, missä tulevilla lääkäreillä on oikeus saada koulutusta. Kukaan ei opi lääkärin ammattia tutkimatta potilaita.

Kokemattomalla kandilla ei heti kättelyssä ole hyvät taidot potilaan kohtaamisessa, kun käytännössä ensimmäisiä kertoja heitä tapaa. Ne opitaan käytännön myötä.

Oletin ilmapiirin muuttuneen, mutta harmikseni näyttää siltä, että sama meno jatkuu.

Minun kokemukseni Meilahdesta olivat opiskeluajoilta hyvät, mutta en kuvitellutkaan olevani mikään taivaanlahja potilaille ja henkilökunnalle ja yritin ottaa muutkin kuin omat tarpeeni huomioon.

Ainakin omalla kurssilla oli Helsingissäkin oikein hyvä yhteishenki, eikä ollut tarvetta kaikkien mahtua samaan muottiin, vaikka ehkä siellä se oma, aika materialistinen bileporukkansa olikin. Mutta hekin suhtautuivat meihin muihinkin oikein kivasti.

Vierailija kirjoitti:

Eihän lääkärit mitään sairauksista tai terveydestä ymmärrä. Ovat lähinnä front-end lääketeollisuudelle ja myyvät kalliita nappeja yhteiskunnan tuella vielä. Kaikki krooniset sairaudet ovat infektioperäisiä ja tehohoidossa on isoja puutteita, eli ei ymmärretä edes akuutin tilan biokemiaa. Kirjoitin tehohoidon puutteista langan yliilaudalle kun ei täällä saanut olla. Nostatin ketjun ylös "aihe vapaalle" ylilaudaalla.

Muuten antibioottiresepti käteen, tai sellaisia luonnon antibiootteja, joille mikrobeilla on vaikeaa kehittää vastustuskykyä. Ja tietysti ravintolisät kunniaan.

Huomatkaa että monet lääkkeetkin aiheuttavat antibioottiresistenssia, vaikka ne eivät ole varsinaisia antibiootteja.

Ootkos noista tietoinen, ottavatko huomioon koskaan, esimerkiksi soijaöljjyssä ja puuvillasellussa on:

https://www.who.int/water_sanitation_health/dwq/chemicals/aldicarb.pdf