Lue keskustelun säännöt.
Nainen ja koira
30.07.2020 |
Tuosta yhdestä keskustelusta tuli mieleen naisen ja koiran suhde. Osa miehistä näkee koiran heti miinuksena (minkä ymmärrän, jos ei ole koiraihminen) ja osa ei. Kaikissa vastauksissa korostui tämä naisen ja koiran suhde. Kertokaa mitä tarkoitatte sillä. Millainen käytös on liikaa koiran kanssa ja mikä normaalia?
Otan itseni nyt esimerkiksi. Minulla on iso koira, harrastan juoksua, vaeltamissa ja pidän muutenkin luonnosta. Koira on näissä oikeastaan aina mukana ja hankin sen näiden harrastusten vuoksi. Koira on kuitenki iso, joten olen nähnyt hänen koulutuksensa eteen todella paljon vaivaa, jotta hän käyttäytyy hyvin. Koira voi tämän takia olla mukana minulla oikeastaan joka paikassa (toki voin lähteä ilmankin häntä). Koska minua itseä ei koira haittaa, niin se kulkee mukanani paikoissa johon sen voi ottaa. Kuitenkin kun käyn töissä, niin en halua /raaski jättää koiraa viikolla yksin hirveästi, joten senkin takia haluan että se on mukana. Spontaani elämä tietyllä tavalla on hankalaa, mutta koiralle kuitenki löytyy hoitopaikka, jos vaan hoitaville ihmisille käy. Mut semmoista "hei, lähdetään huomenna viikonlopuksi Prahaan"-tyyppistä elämää en voi viettää.
Koira ei nuku sängyssä, eikä sohvalla. Koira menee pyydettäessä omalle paikalleen, se ei hypi vasten ja voin hyvin laittaa sen makuuhuoneeseen siksi ajaksi, jos joku vieras esim. Pelkää ja on kylässä.
Kuitenkin se on iso koira, joka vaatii liikuntaa ja siinä ohella vähän treeniä. Ja koska olen sen ottanut on velvollisuuteni huolehtia sen hyvinvoinnista. Onko tämä liikaa vai miten se palvova suhde määritellään?
Kommentit (55)
Kuulostat ap hyvältä koiran omistajalta! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisena mulle ei este ole itse koira vaan ennemminkin rotu ja mitä sen valinta kertoo ihmisestä. Tinderissä vaippaan samoin tein sivuun miehet joilla on joku bulli tai bitti tai muu vastaava lihasmassa egon pönkittäjä.
Ei ole koskaan ollut mitään ongelmia koirista. Varmaan niistä tykätty enemmän kuin minusta. Ja koirat on aina rakastaneet miehiäni.
En näe mahdollisena, että tapailisin miestä, joka suhtautuu koiriin nuivasti. Ja minusta näkee kilometrin päähän, että näistä asioista ei neuvotella, koirat on osa pakettia. Meillä koirien tehtävä on olla sohvalla kainalossa, eikä kukaan tule tänne kertomaan, että koira ei saa tulla sohvalle tai sänkyyn. Tosin suihkutan sisään tullessa koirien tassut ja kakkapyllyt (en jätä sen varaan, onko koira itse muistanut putsata) ja en voi sietää pahanhajuista hengitystä, joten harjaan koirien hampaat. Haisevaa tai likaista koiraa en itsekään ottaisi syliin istumaan.
Oletan, että mies myös itse osaa sanoa koirille, mitä toivoo niiltä. Jos haluaa tilaa, niin pyytää koirat alas sohvalta. Jos antaa koirien nuolla naamaa ja käsiä, niin se on oma asiansa. Minusta se on kuvottavaa, ja minä en sitä itse siedä ja koirat tietää sen. Nämä joka tapauksessa ymmärtää puhetta, joten voi sanoa "pois" jos ei halua koiraa norkoilemaan ruokaa tms.
Kun olen yksin, mahtuu parikin koiraa hyvin sänkyyn. Miehet ole valittaneet siitä että koirat tulevat sänkyyn nukkumaan. Minä itse vain kärsin, kun mies ja koira vievät kaiken tilan ja nukkuvat onnellisina meritähtinä niin että minä joudun olemaan jossain laidalla kippurassa. Luultavasti olen itse se joka koirat pyytää pois sängystä.
Miesystävät eivät ole kaikki itse olleet koiranomistajia, mutta ovat tykänneet lähteä lenkille mukaan ja ovat itse käyttäneet pikapissatuksilla, antaneet ruokaa, heittäneet palloa jne. Selvä asia, että minulla on hoitovastuu, mutta jos tiiviisti ollaan yhdessä, niin on ne koirat sinä aikana myös miehen perheenjäseniä, ja saa suhtautua niihin kuin omiinsa. Mitään äyskiviä, raivokkaita tai väkivaltaisia miehiä en muutenkaan katsele, ja ei ole ollut huolta osaako kohdella eläimiä nätisti.
Minulle on oma elämäntapa hyvin selkeä, ja tämä sopii joillekin, ja varmaankaan useille ei. Kompromisseja ei tarvitse tehdä. Jos jään yksin, niin pärjään kyllä. Nyt jo useampi vuosi sinkkuna. Jos tulee tarjolle mies, joka haluaa lähteä mukaan harrastuksiin metsään maalimieheksi, niin tervetuloa. Jos haluaa vain rapsutella koiria, niin sekin käy. Kunhan tykkää minun koiristani ja koirat miehestä, niin niiltä osin pärjätään kyllä. Muut asiat on sitten niitä kinkkisempiä juttuja suhteissa. Kivat koirat vain bonus.
Koira eli kesykoira (Canis lupus familiaris) kuuluu nisäkkäisiin ja on alkujaan sudesta jalostettu kesy muoto. Koiraeläimissä se kuuluu raadonsyöjien heimoon.
Koira on Euroopan toiseksi yleisin kotieläin kissan jälkeen. Suomessa suhteet ovat kuitenkin päinvastoin ja koiria on kissoja enemmän, eli runsaat 700 000, joista puhdasrotuisia on 450 000. Kissoja on runsaat 570 000.
Yhteensä koiria koko maailmassa on reilusti yli 400 miljoonaa.
Kiitos tosta kehusta, että kuulostan hyvältä omistajalta. Tietenki sitä on alapekutettu (olis kiva tietää miksi), mutta kiitos vastauksista.
Itse kun on elämänsä asunut koirien kanssa (koko suku on ns. Koiraihmisiä) on tosi vaikeaa ajatella, että mikä siinä koiran ja naisen suhteessa ahdistaa. Ymmärrän tietenkin karvat, ajankäytön ja muutkin tämmöiset itsestäänselvyydet, mutta jotenkin sitä leimautuu heti koiranaiseksi negatiivisessa mielessä.
Ajankäytöstä vielä sen verran, että en ole tosiaan muutenkaan mikään bailaaja. Matkustella tykkään jonkun verran, mutta viihdyn luonnossa tosi paljon. Eli en muutenkaan vaikka olin ilman koiraa, niin viilettänyt tuolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos tosta kehusta, että kuulostan hyvältä omistajalta. Tietenki sitä on alapekutettu (olis kiva tietää miksi), mutta kiitos vastauksista.
Itse kun on elämänsä asunut koirien kanssa (koko suku on ns. Koiraihmisiä) on tosi vaikeaa ajatella, että mikä siinä koiran ja naisen suhteessa ahdistaa. Ymmärrän tietenkin karvat, ajankäytön ja muutkin tämmöiset itsestäänselvyydet, mutta jotenkin sitä leimautuu heti koiranaiseksi negatiivisessa mielessä.Ajankäytöstä vielä sen verran, että en ole tosiaan muutenkaan mikään bailaaja. Matkustella tykkään jonkun verran, mutta viihdyn luonnossa tosi paljon. Eli en muutenkaan vaikka olin ilman koiraa, niin viilettänyt tuolla.
Ap oli tämä tosiaan
Asun maassa jossa paljon katukoiria ja villiintyneitä koiralaumoja. Ihmiset kohtelevat näitä koiria järjestäen hyvin jos huomioivat ollenkaan. Katukoirien kaltoinkohtelusta aiha iso haloo uutisissa, isompi mitä ihmisen pahoinpitely aiheuttaa.
En ikinä haluaisi kotikoiraa, olen tottunut näkemään koirat vapaina laumoissaan tekemässä mitä haluavat ja liikkumassa minne vain. Koirien inhimillistäminen ja hän pronominilla kutsuen on todella outoa. Suhtautuminen eläimiin on minulla neutraali, syön niitä mutta on ne ihan sympaattisiakin. Itselläni ei ole kykyä nostaa tiettyä eläinlajia inhimilliselle HÄN tasolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo ei ole liikaa vaan kuulostaa ihan normaalilta elämältä koiran kanssa. Kohtelet koiraa eläimenä. Liikaa se on silloin kun koira on lapsen korvike jota inhimmillistetään, ja pahinta on kun joku kutsuu itseään koiran äidiksi tai isäksi.
Kuulostaa mahtavalta asenteelta ja tavalta toimia. Myös ymmärrys siitä, että vaikka koira on itsellesi tosi tärkeä, tunnut ymmärtävän, että kaikki eivät koirista niin paljon pidä. Ainoa miinus mun korvaan oli tuo persoonapronomini eläimestä puhuttaessa. Eläin ei koskaan ole hän vaan se. Oli miten rakas tai tärkeä hyvänsä.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos tosta kehusta, että kuulostan hyvältä omistajalta. Tietenki sitä on alapekutettu (olis kiva tietää miksi), mutta kiitos vastauksista.
Itse kun on elämänsä asunut koirien kanssa (koko suku on ns. Koiraihmisiä) on tosi vaikeaa ajatella, että mikä siinä koiran ja naisen suhteessa ahdistaa. Ymmärrän tietenkin karvat, ajankäytön ja muutkin tämmöiset itsestäänselvyydet, mutta jotenkin sitä leimautuu heti koiranaiseksi negatiivisessa mielessä.Ajankäytöstä vielä sen verran, että en ole tosiaan muutenkaan mikään bailaaja. Matkustella tykkään jonkun verran, mutta viihdyn luonnossa tosi paljon. Eli en muutenkaan vaikka olin ilman koiraa, niin viilettänyt tuolla.
Yritän omalta osaltani vastata eläintenystävänä, kuitenkin niitä syövänä, ja lemmikkiä haluamattomana ihmisenä.
Naisten ja koirien "suhde", tai tarkemmin naisten suhtautuminen koiraansa ylittää monesti ns harrastuksen rajat ja on muuttunut sosiaaliseksi korvikkeeksi. Koiran kutsuminen häneksi, itsensä mahdollinen mammattelu, koiran luonteen analysointi ym. luo vahvasti kuvan, että koiralla paikataan jotain sosiaalista aukkoa, mikä itsessään jo turn off. Vertaisin tämän tason koiraihmisten heihin, jotka ostavat näitä ihan aidon näköisiä vauva nukkeja ja hoivaavat niitä vuositolkulla kuten oikeaa vauvaa, käytännössä myös vauvanukseta ja koirasta eroon pääseminen on myös helppoa.
Ymmärrän toki, että siitä koirasta saattaa tulla äärimmäisen tärkeä. Esim elämän kriisin keskellä, varsinkin jos ne joutuu kohtaamaan yksin. Koiran tuomat "pakolliset" rutiinit voivat pitää romahtamaisillaan olevan elämän perustukset jotenkin kasassa. Mutta nämä poikkeustilanteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koiraihmiset tapailevat tietenkin vain toisiaan. Ihan selvä juttu. Ei homma toimi millään muuten ja kuka edes haluaa kumppanin joka ei pidä koirista jos itsellä on koira? Niimpä, ei kukaan. Minulle olisi pahin turn off ikinä ja pihalle tuollainen saman tien.
Sama juttu vaikka joku yh-äiti tuskin haluaa miestä joka ei pidä yhtään lapsista? Tai himourheija ei ehkä halua täydellistä sohvaperunaa itselleen? Kyllä oleellisen asioiden täytyy vaan kohdata, että homma toimii.
Tämä yh-äiti haluaisi nimenomaan miehen, joka ei pidä lapsista. En minäkään pidä lapsista ja todellakin toivon, ettei miehellä lasta/lapsia ole. Itselleni minä sitä miestä haluan, tekemään aikuisten juttuja kanssani, en mitään perhe-elämää viettämään.
Vierailija kirjoitti:
Naisena mulle ei este ole itse koira vaan ennemminkin rotu ja mitä sen valinta kertoo ihmisestä. Tinderissä vaippaan samoin tein sivuun miehet joilla on joku bulli tai bitti tai muu vastaava lihasmassa egon pönkittäjä.
Chihuahua kassissa paremman luonteen merkki?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelma ei taida olla se itse koira ja sen pitäminen ja sen kanssa touhuaminen vaan se, että aika monella koiraharrastajanaisella koirat ovat selvä ykkönen, miehenpuolet sitten alempana tärkeysjärjestyksessä.
Vierailija kirjoitti:
Ongelma ei taida olla se itse koira ja sen pitäminen ja sen kanssa touhuaminen vaan se, että aika monella koiraharrastajanaisella koirat ovat selvä ykkönen, miehenpuolet sitten alempana tärkeysjärjestyksessä.
Just näin. Ja toisinpäin se olisi naiselle kamala turn-off, koska naisen pitää olla aina miehelle huomion keskipiste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen itsekin omistanut ikäni koiria, mutta tuo hän sana koirasta tökkii silti. Uskoisin, että monelle miehelle liikaa.
Kyllä moni sanoo eläimestään "hän" ja monet taas puhuvat ihmisistä "se". Olen myös kuullut, että jotkut teitittelevät koiria ja niin teen omallenikin välillä. Ei se puhekieli ole niin justiinsa ja kyllä ihmiset jaksaa olla huumorintajuttomia. Puhekielessä sanon ihmisistä aina "se". Ei oo niin vakavaa. Jos esseetä kirjoittaisin niin laittaisin toki hän.