Miksi puhevikojen nimet sallitaan?!
Miksi esimerkiksi R-vika on nimeltään juuri R-vika? S-vika, jne.
Mieti kuinka nöyryyttävää ja alentavaa, kun puhevikainen joutuu AINA väkisin kertoessaan että "Minulla on R-vika" sorauttaa tuossa esiintyvä R-kirjain?!
Olen siis aidosti hieman ihmeissäni miten tämä voidaan vielä nykyään hyväksyä, eikä näitä ole muutettu jotenkin neutraalimmiksi?
Kommentit (8)
Mikä se neutraalimpi nimitys sitten olisi?
Itse sanon vain, että minulla on puhevika. Kyllä sen sitten itse kukin huomaa, millainen puhevika minulla on.
Vierailija kirjoitti:
Mikä se neutraalimpi nimitys sitten olisi?
Itse sanon vain, että minulla on puhevika. Kyllä sen sitten itse kukin huomaa, millainen puhevika minulla on.
Minä taas en sano että minulla on puhevika. Kyllä he huomaavat jos huomaavat. En keksi yhtään ainoaa paikkaa jossa minun olisi pitänyt jostain syystä kellekään kertoa että minulla on r-vika.
Vierailija kirjoitti:
Motivoi käymään puheterapeutilla
Niinhän ne kiusaajat väittää.
Mikä mahtaisi olla sellainen tilanne missä esim R-vikainen joutuisi erikseen ääneen toteamaan olevansa nimenomaan R-vikainen? Ja mikä siinä tilanteessa olisi se neutraali tapa sanoa se, olettaen että pitää nimenomaan täsmentää vian laatu?
Tunnen erään jolla on r-vika. Kiertää puheessa suorastaan taiturimaisesti sanat joissa esiintyy R-kirjain!
Meni viikkoja ennen kuin asian tajusin kuullessani hänen sanovan nimen jossa R. Siihen asti ajattelin että puhui vain hieman erikoisilla sanavalinnoilla, synnonyymeillä, kuin runoillen.
Joten tämä tyyppi olisi kyllä halutessaan asian suoraan kertoa sen minulle erikseen. Puhumalla r-viasta
Hän puhuu aina samalla tavalla kaikille.
Voihan sitä sanoa vain puheviaksi. En kyllä keksi mitään tilannetta, jossa pitäisi erikseen kertoa siitä.
T. R-vikainen
Aika traagista, kun koettaa olla hauska ja sarkastinen, mutta päätyy vain olemaan dorka. t. R-vikainen