Lue keskustelun säännöt.
Mitä eroa yh-äitiydellä ja lapsen isän kanssa asumisella käytännössä on?
30.07.2020 |
Joo, yh-äiti hoitaa lapsensa yksin mutta tilastojen mukaan niin tekee myös suurin osa niistä äideistä, jotka asuvat lapsensa isän kanssa. Mitä eroa sillä siis ihan käytännössä on, hankkiiko vauvan yksin vai parisuhteessa?
Kommentit (32)
On siinä eroa. Jos hankit lapsen yksin, kaikki lapseen liittyvä päätösvalta on yksin sinulla. Mutta jos lapsella on isä, hän voi esittää kaikenlaisia vaatimuksia lasta kohtaan ja mm. estää ulkomaille muuttamisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä tilastojen ja miten toteutettu tutkimus?
Kieltäydyn uskomasta, että valtaosa perheellisistä miehistä ei MITENKÄÄN osallistu lapsen hoitoon. Toki tämä voi olla vähemmän, mitä äiti on ajatellut, mutta eiköhän se lapsi kuitenkin pääsääntöisesti ole tehty parisuhteeseen ja ajatuksella, että molemmat osallistuu. Ja uskallan väittää, että näin se useimmissa perheissä toteutuukin, joskaan ei välttämättä 50/50 periaatteella.
Vierailija kirjoitti:
Lol. Anna tilastot tähän. Vai onko ne sun kavereista ne tilastot?
Siinä:
https://thl.fi/fi/tutkimus-ja-kehittaminen/tutkimukset-ja-hankkeet/perh…
-ap
Mä en kyllä ikinä suostuisi siihen, että mä hoitaisin lapset yksin.
Vierailija kirjoitti:
Minkä tilastojen ja miten toteutettu tutkimus?
Kieltäydyn uskomasta, että valtaosa perheellisistä miehistä ei MITENKÄÄN osallistu lapsen hoitoon. Toki tämä voi olla vähemmän, mitä äiti on ajatellut, mutta eiköhän se lapsi kuitenkin pääsääntöisesti ole tehty parisuhteeseen ja ajatuksella, että molemmat osallistuu. Ja uskallan väittää, että näin se useimmissa perheissä toteutuukin, joskaan ei välttämättä 50/50 periaatteella.
Tässä taas huomaa sukupuolten välisen kaksoisstandardin.
Jos isä lusmuaa lastenhoidosta tekemällä siitä esim. vain kymmenesosan, äiti ei "saisi" valittaa koska tekeehän se isä nyt kuitenkin jotain.
Mutta jos äiti tekisi vain kymmenesosan ja jättäisi loput 90% isän vastuulle, häntä pidettäisiin huonona ja vastuuttomana äitinä kun isä joutuu hoitamaan lapsen yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksinäinen vastuunkanto on raskasta. Se on suurin ero. Toisaalta jos on myös juridisesti yksinhuoltaja (ei yhteis) niin saa päättää kaikesta itse.
Lasten kasvattaminen vauvasta aikuiseksi on todella kallista. Kahdet tulot auttaa siinä huomattavasti. Lisäksi lapsi voi paremmin, jos sillä on molemmat vanhemmat siinä samassa taloudessa.
Aloittaja ei ottanut huomioon sitä lasta ollenkaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokonainen perhe: Nainen elää keskiluokkaista elämää.
Yh: Nainen elää köyhänä lähiömurjussa.
Väärä dikotomia on sitä kun esitetään että vaihtoehtoja on vain kaksi, kun niitä on paljon enemmän.
On monia eri tapoja hoitaa työnjako vanhempien kesken: tasan, painotetusti, toinen hoitaa. Samassa huushollissa, eri huusholleissa, lapset pääkodissa ja vanhemmat vaihtaa pääkodin ja sivukodin välillä. Avioliitossa, avoliitossa, kummpanuusvanhempina, erossa, avoimessa suhteessa.
Vaihtoehtoja ja yhdistelmiä on paljon enemmän kuin päävastuu lasten huollosta avioliitossa tai yksinhuoltajana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä se juuri eroakaan. Sain aikoinaan esikoiseni yksin, ja nyt minulla on 1,5-vuotias avomieheni kanssa.
Olimme sopineet että mies jäisi puoleksi vuodeksi kotiin kun lapsi täyttää vuoden, mutta eipä jäänyt. Hänelle tuli töissä jotain "tosi tärkeää" joten lapsi pitikin laittaa
päiväkotiin.
Yöheräilyt jouduin hoitamaan yksin aivan kuten esikoisenkin kanssa, koska miehen mielestä hänen piti saada nukkua että jaksaa töissä. Minun jaksamisellani ei ollut niin väliä, olinhan "vain kotona". Olin siis kuopuksen kanssa aivan yhtä väsynyt kuin esikoisenkin kanssa.
Mieheni osallistuu lapsen hoitamiseen lähinnä tekemällä kaikkea pientä kivaa kuten leikkimällä ja viemällä häntä leikkipuistoon, mutta mitään ns. oikeita juttuja kuten potalle viemistä, pesemistä, vaipan vaihtamista, syöttämistä, pukemista jne. ei juurikaan tee.
Ja kotitöidenkin kanssa kävi niin, että ne jäivät vauvavuoden aikana minulle ja paluu tasa-arvoiseen jakoon ei ole onnistunut vieläkään. Mies ei tee mitään ellen erikseen pyydä, ja jos otan kotityöt puheeksi niin vastaus on aina "sun pitää kertoa mitä sä haluat, en mä osaa lukea sun ajatuksia" tai "kerro vaan niin mä teen".
Harkitsen jo eroa.
Vierailija kirjoitti:
Lasten kasvattaminen vauvasta aikuiseksi on todella kallista. Kahdet tulot auttaa siinä huomattavasti. Lisäksi lapsi voi paremmin, jos sillä on molemmat vanhemmat siinä samassa taloudessa.
Aloittaja ei ottanut huomioon sitä lasta ollenkaan...
Riippuu vanhempien suhteen laadusta.
Ihmiset eroaa syystä. Vanhempien hyvä suhde on lapselle etu, mutta huono ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yh:na ei tarvitse elättää sitä miestä. Lastenhoidosta lusmuava mies on yleensä myös kaikesta muusta rasittavasta, kuten työelämästä, lusmuava mies.
Asiansa hoitava mies on yleensä myös vastuullinen isä.
Vierailija kirjoitti:
Kokonainen perhe: Nainen elää keskiluokkaista elämää.
Yh: Nainen elää köyhänä lähiömurjussa.
Kyllä niissä lähiömurjuissakin elää kokonaisia perheitä, ja vastaavasti on olemassa keskiluokkaisesti eläviä yh-äitejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kokonainen perhe: Nainen elää keskiluokkaista elämää.
Yh: Nainen elää köyhänä lähiömurjussa.
Miten se mun varallisuuteen tai palkkaan vaikuttaa, että olenko yh vai parisuhteessa? Hyvätuloinen olen ollut kummassakin tilanteessa ja nyt maksan vain omia kulujani.
Vierailija kirjoitti:
Eipä se juuri eroakaan. Sain aikoinaan esikoiseni yksin, ja nyt minulla on 1,5-vuotias avomieheni kanssa.
Olimme sopineet että mies jäisi puoleksi vuodeksi kotiin kun lapsi täyttää vuoden, mutta eipä jäänyt. Hänelle tuli töissä jotain "tosi tärkeää" joten lapsi pitikin laittaa
päiväkotiin.
Yöheräilyt jouduin hoitamaan yksin aivan kuten esikoisenkin kanssa, koska miehen mielestä hänen piti saada nukkua että jaksaa töissä. Minun jaksamisellani ei ollut niin väliä, olinhan "vain kotona". Olin siis kuopuksen kanssa aivan yhtä väsynyt kuin esikoisenkin kanssa.
Mieheni osallistuu lapsen hoitamiseen lähinnä tekemällä kaikkea pientä kivaa kuten leikkimällä ja viemällä häntä leikkipuistoon, mutta mitään ns. oikeita juttuja kuten potalle viemistä, pesemistä, vaipan vaihtamista, syöttämistä, pukemista jne. ei juurikaan tee.
Ja kotitöidenkin kanssa kävi niin, että ne jäivät vauvavuoden aikana minulle ja paluu tasa-arvoiseen jakoon ei ole onnistunut vieläkään. Mies ei tee mitään ellen erikseen pyydä, ja jos otan kotityöt puheeksi niin vastaus on aina "sun pitää kertoa mitä sä haluat, en mä osaa lukea sun ajatuksia" tai "kerro vaan niin mä teen".
Harkitsen jo eroa.
Rusinat pullasta -isä. Tämän takia lapsia kannattaa tehdä vain sen verran kuin jaksaa ja haluaa yksin hoitaa, sanoista tekoihin on toisilla tosi pitkä matka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten kasvattaminen vauvasta aikuiseksi on todella kallista. Kahdet tulot auttaa siinä huomattavasti. Lisäksi lapsi voi paremmin, jos sillä on molemmat vanhemmat siinä samassa taloudessa.
Aloittaja ei ottanut huomioon sitä lasta ollenkaan...
Riippuu vanhempien suhteen laadusta.
Ihmiset eroaa syystä. Vanhempien hyvä suhde on lapselle etu, mutta huono ei ole.
Tämä nyt on sanomattakin selvää, mutta lapselle on silti tärkeää, että suhde molempiin vanhempiin säilyy. Ei sitä lapsen isää voi vaan potkia pois lapsen elämästä sen takia, ettei sen kanssa parisuhde onnistu. Ja minä kirjoitan tämän yh -äitinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä se juuri eroakaan. Sain aikoinaan esikoiseni yksin, ja nyt minulla on 1,5-vuotias avomieheni kanssa.
Olimme sopineet että mies jäisi puoleksi vuodeksi kotiin kun lapsi täyttää vuoden, mutta eipä jäänyt. Hänelle tuli töissä jotain "tosi tärkeää" joten lapsi pitikin laittaa
päiväkotiin.
Yöheräilyt jouduin hoitamaan yksin aivan kuten esikoisenkin kanssa, koska miehen mielestä hänen piti saada nukkua että jaksaa töissä. Minun jaksamisellani ei ollut niin väliä, olinhan "vain kotona". Olin siis kuopuksen kanssa aivan yhtä väsynyt kuin esikoisenkin kanssa.
Mieheni osallistuu lapsen hoitamiseen lähinnä tekemällä kaikkea pientä kivaa kuten leikkimällä ja viemällä häntä leikkipuistoon, mutta mitään ns. oikeita juttuja kuten potalle viemistä, pesemistä, vaipan vaihtamista, syöttämistä, pukemista jne. ei juurikaan tee.
Ja kotitöidenkin kanssa kävi niin, että ne jäivät vauvavuoden aikana minulle ja paluu tasa-arvoiseen jakoon ei ole onnistunut vieläkään. Mies ei tee mitään ellen erikseen pyydä, ja jos otan kotityöt puheeksi niin vastaus on aina "sun pitää kertoa mitä sä haluat, en mä osaa lukea sun ajatuksia" tai "kerro vaan niin mä teen".
Harkitsen jo eroa.Rusinat pullasta -isä. Tämän takia lapsia kannattaa tehdä vain sen verran kuin jaksaa ja haluaa yksin hoitaa, sanoista tekoihin on toisilla tosi pitkä matka.
Tai sitten tehdä ne sellaisen miehen kanssa, joka ei seiso tumput suorina. Pitää myös asennoitua itse niin, että ei koko ajan pörrää lapsen ympärillä, vaan antaa isälle tilaa.
No kyllä mun mies ainakin on ollut koko ajan mukana lastenhoidossa ja kasvatuksessa. Tunnustan, että minä olen tehnyt suuremman osan, mutta en sentään läheskään kaikkea ja kun olin kotona pienten lasten kanssa, niin mieshän se meidät elätti. En olisi pystynyt olemaan kotiäitinä tai sitten yhteiskunta olisi meidät joutunut elättämään ja sitä en todellakaan olisi halunnut.
Jotain pikkujuttuja isän avusta: kun vauva valvotti öisin, niin kun isä tuli töistä, sain mennä päiväunille yksin. Viikonloppuaamuina sain nukkua niin kauan kuin tuli taas imetyksen aika. Pääsin yksin kauppaan ja lenkille, sain saunoa rauhassa. Mies on aina laittanut myös ruokaa, tietysti vaihtanut vaippoja, kylvettänyt ja pessyt lapsia, lukenut iltasatuja, kuskannut harrastuksiin. Mies se meidän talonkin rakensi, enpä olisi siihen itsekseni kyennyt.
Vapaaehtoisesti en kyllä olisi halunnut yksinhuoltaja olla, se on eriasia, jos mies lähtee, minkäs sille sitten mahtaa. Tai vaikka pettää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten kasvattaminen vauvasta aikuiseksi on todella kallista. Kahdet tulot auttaa siinä huomattavasti. Lisäksi lapsi voi paremmin, jos sillä on molemmat vanhemmat siinä samassa taloudessa.
Aloittaja ei ottanut huomioon sitä lasta ollenkaan...
Riippuu vanhempien suhteen laadusta.
Ihmiset eroaa syystä. Vanhempien hyvä suhde on lapselle etu, mutta huono ei ole.
Tämä nyt on sanomattakin selvää, mutta lapselle on silti tärkeää, että suhde molempiin vanhempiin säilyy. Ei sitä lapsen isää voi vaan potkia pois lapsen elämästä sen takia, ettei sen kanssa parisuhde onnistu. Ja minä kirjoitan tämän yh -äitinä.
Eihän tässä nyt parisuhteesta ollutkaan kyse, vaan lastenhoidosta. Mielestäni on ihan oikein poistaa isä lapsensa elämästä, jos häntä ei kiinnosta huolehtia jälkikasvustaan. Mitä iloa sellaisesta isästä lapselle olisi?
Lol. Anna tilastot tähän. Vai onko ne sun kavereista ne tilastot?