Mikä on teidän parisuhteen kantava voima?

Meillä se on yksinkertaisesti luottamus.

Riidat saadan selvitettyä kyllä, kun tietää, että mies on huomennakin paikalla ja tietää, että sen kanssa voi puhua, sopia jne.

En tosiaan tiedä.

En tiedä... usko ja hyvä seksielämä. Kolmen lapsen perheessä myös halu tarjota omille lapsille parempi lapsuus kuin mitä itsellä oli- eli omasta edusta luopuminen rakkaiden lasten hyväksi. 

Lapset

Luottamus, se että aina puhutaan kaikesta ja se ettei kumpaakaan osapuolta laiteta suhteessa liian tiukille. Kummallakin on hyvin vahvasti myös ihan oma elämä ja siihen liittyvät jutut, jotka ovat mahdollisia koska toiseen voi aina luottaa ihan täysillä. 

Hyvin kliseistä, mutta rakkaus ja luottamus.

Monia riitoja ja vastoinkäymisiä on ollut. Mutta rakastamme kyllä toisiamme sen verran, että jaksamme yrittää ja olemme tähän mennessä onnistuneet!

Suhdetta pitää pinnalla ainoastaan se, että voimat ovat niin vähissä ettei jaksaisi sitä erorumbaa ja uuden elämän rakentamista.

Ystävyys, kumppanuus j hyvä seksi. Rakkaus myös.

Sitoutuminen: Me olemme päättäneet, että olemme yhdessä, tuemme toisiamme kaikessa, rakastamme toisiamme ja pysymme toisillemme luotettavina.  Päätös on pitänyt 20 vuotta ja pitää jatkossakin.

Luottamus. Siihen se kaikki rakentuu.

- tosin meillä on riitoja aniharvoin nykyään. Olen oppinut puhumaan asiat aikalailla heti kun ne alkaa ottamaan aivoon enkä enää kerää viikkotolkulla kiukkua. Ja mies on oppinut ymmärtämään, että mun tosiaan pitää saada puhua ne asiat halki, ettei ne vaan häviä jos niistä ei puhu.

Mies on myös oppinut puhumaan enemmän tunteistaan.

Lapset ja raha, siinä kaikki : ( yhdessä 20v

Luottamus ja ystävyys. Kyky puhua, puhua ja puhua. Ei ole asiaa mistä ei toiselle voi sanoa.

Huonoinakin hetkinä molemmilla aina mielessä ne yhteiset unelmat, jotka on vielä saavuttamatta.

yhteiset viholliset.

Rakkaus, luottamus, jumala ja lapsi

[quote author="Vierailija" time="03.07.2013 klo 02:04"]

Lapset

[/quote]

Ai että on ärsyttävä vastaus - siis lapset on pohja jolle suhde rakentuu? Lasten takia pysytään yhdessä vaikka mitä olis, pettämistä ja väkivaltaa?

Aika paljon on lasten harteilla.

Tällä hetkellä sellaista ei ole.

Tällä hetkellä sellaista ei ole.

Tällä hetkellä sellaista ei ole.

Rakkaus. Olemme olleet yhdessä 30 vuotta, eikä kertaakaan ole tullut mieleen, että erotaan. Silloinkaan, kun miehen käytös tai joku ärsyttää tai suututtaa, rakkaus ei ole rapissut. Toinen vahva tukijalka on keskinäinen kunnioitus. Tuemme toistemme valintoja ja arvostamme toinen toistamme. Emme ole mikään paita ja peppu -pari vaan molemmilla on myös omia juttuja, esimerkiksi täydennyskoulutttaumista, harrastuksia, ystäviä. Tähän vapauteen kytkeytyy vahvasti uskollisuus. Olemme uskollisia toisillemme.

Me ollaan oltu sellainen vuosisadan rakkaustarina meidän lähipiirissä ja sukulaisten keskuudessa.

Se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Olemme kokeneet ihan kamalasti ja kamalia asioita yhdessä, mutta myös kauniita asioita, kuten lasten syntymät.

Nuo kamalaa asiat ovat olleet sellaisia ettei monikaan koe koskaan ja ne on sitonut meitä tavallaan entistä lujemmin yhteen. Olemme kumpikin vakavasti sitä mieltä ettei kukaan toinen voisi meitä ymmärtää, siis jos pitäisi löytää uusi kumppani kummallekin.

Ja koska ne asiat ovat vaikuttaneet paljon siihen miksi olemme juurikin tälläisiä niin olisi todella vaikeaa jakaa elämäänsä toiseenkaan kanssa. 

Tunnemme toisemme todella hyvin, olemme aina tykänneet puhua paljon ja kertoneet toisillemme oikeastaan kaiken. 

Meillä on varmaan melkoisen hyvin toteutunut avioliiton uskonnollinen käsitys siitä, että aviopari muuttuu yhdeksi ja on yhtä. Se pitää meidät kirjaimellisesti yhdessä ja jos toista ei olisi, puuttuisi minusta osa.