Paljon opiskelleet

Mulla ei toimi mikään kaaviot, alleviivaukset tai muistilaput tai käyrät. Mulla alkoi numerot parantua kun aloin lukea oppikirjoja kuin romaaneja, eli kokonaisuuksina luku kerrallaan merkkailematta mitään ylös. Toki oppikirjat vaikeammin selkoisia kuin romaanit, joten piti lukea useaan kertaan. Mutta koko koealue läpi sellaisenaan ilman mitään kaikki opiskelua muka helpottavat jutut unohtaen toimi minulla. Alleviivaukset koen häiritsevinä. En tykkää listoista tai luetteloista, vaan jos muistiinpanot olivat sellaisessa muodoissa, kirjoitin nekin romaanimaiseksi tekstiksi. 

Lue yksi luku kerrallaan ja kirjoita lukemisen jälkeen ranskalaisilla viivoilla pääkohdat. Käy sitten luku uudestaan läpi ja katso, mitkä olennaisimmat asiat olit unohtanut. Lue ne kohdat uudestaan ja lisää listaan. Kertaa lukemalla jokaisen luvun listat (joissa siis hyvin lyhyesti pääasiat). 

Mä mietinvaan, että mitä tämä juttu tarkoittaa: liiittyykö se johonkin, mitä olen tehnyt tai tutkinut? Hnkin, mitä muuta olen lukenut? Mikä logiikka tässä on?

en siis edes yritä opetella mitään ulkoa tai tehdä mitään muistiinpanoa, vaan vain miettiä, mitä väliä tällä on.

Minä silmäilen aina ensiksi kappaleen läpi. Katson väliotsikot, korostetut termit, kaaviot, graafit, luen kappaleiden ensimmäiset lauseet jne... Älä käytä tähän liikaa aikaa. Selvitä mistä on kyse. Sitten mietit että tiedätkö aiheesta jo jotakin, mitä? Oliko termit tuttuja? Sitten luet kappaleen ajatuksella läpi. Tähän voit käyttää selvästi enemmän aikaa aikataulustasi riippuen. 

Itse luin opiskeluaikana laajoja kokonaisuuksia ja satoja tai tuhansia sivuja kerrallaan. Siksi en käyttänyt alleviivauksia tai muistiinpanoja. Koin niiden vievän liikaa aikaa enkä kuitenkaan saanut niistä paljoakaan irti. Lähinnä ympyröin vaikeat asiat joihin minun tulisi ehkä vielä myöhemmin palata tai joita en kunnolla ymmärtänyt. 

Nyt työelämässä ollessa olen satunnaisesti täydentänyt osaamistani erilaisilla kursseilla. Siellä materiaalit saattavat olla laajuudeltaan vaikka vain 100-200 sivua. Tällöin käytän vaikeiden asioiden kanssa aikaa miellekarttoihin. Kasaan paperille keskeiset käsitteet, syy-seuraussuhteet, piirrän kuvia, kehittelen muistisääntöjä... Näihin papereihin minulla ei ole aikomustakaan palata. Siksi en kiinnitä huomiota tuotokseni asetteluun, käsialaan tms. vaan koitan edetä nopeasti.

Joskus erityisen vaikeaa asiaa opetellessani saatoin lukea alueeseen liittyvän tekstin ääneen, sitten ryhdyin tavallaan "opettamaan" asiaa mielikuvitusoppilailleni. Pälätin siis olohuoneessani rillit päässä ja korkkarit jalassa asiasisältöjä kuten olisin joku päteväkin kouluttaja. Tämä toimi kaikista parhaiten mutta vei aikaa. :D

Voisi olla helpompi antaa vinkkejä jos kertoisit vähän luku-urakastasi? Kuinka laajoja kokonaisuuksia jne...? Jos joudut opettelemaan ulkoa joitain rimpsuja, kaavoja, sääntöjä tms. tee niistä lauluja ja rallattele niitä. Yhdistä rimpsut vaikka jumppasarjaan tai hassuun tanssiin.

Mäkin olen tehnyt muistiinpanoja, mutta kirjoittanut aika paljonkin. Niin olen urakoinut ainakin haastavimmat tentit.

Opiskelen lukio-opintoja itsenäisesti. Peruskoulusta ja ammatillista  opinnoista on kauan, ja opiskelutekniikat hakusessa. Kiitos neuvoista, oli hyviä vinkkejä. Tuo kirjoittaminen on itselleni tapa, jolla opin, vie vain niin kovasti aikaa.

Minäkin käytän miellekarttaa, kuten joku aiempikin kirjoittaja. Kirjoitan ensin miellekartan ulkomuistista aineiston pohjalta, ja tarkistan sitten menikö oikein. Hyvin usein käykin niin, että huomaan etten ole osannut/muistanut isoja kokonaisuuksia, vaan muistan jonkun merkityksettömän nippelitiedon. Sitten teen miellekartan oikein, ja opiskelen siitä asiat.

Tee tiivistelmä vaikket lue sitä koskaan

Lue aluksi johdantokappaleet (kirja läpi muutamassa minuutissa parhaimmillaan)