Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksei kukaan sanonut että avioliitossa yhdessä asuminen voi ahdistaa näin paljon?
29.07.2020 |
Huhtikuussa mentiin naimisiin ja ostettiin yhteinen uusi ja iso talo. Lapsia meillä ei ole, mutta hemmetti en ole tottunut tällaiseen että töiden jälkeen syödään yhdessä ja nukutaan samassa sängyssä. Mies ei kuorsaa ja on kaikinpuolin mahtava aviomies, mutta haluan olla yksin. Haluaisin viettää viikonlopun yksin vastaamatta puhelimeen tai miehen kysymyksiin mitä syödään, mitä mies tuo kaupasta ym. Olemme miehen kanssa introvertteja ja mies hoivaa mua vähän liikaa ja ahdistun. Kaikki on niin outoa ja uutta enkä tiedä sopiiko elämä rouvana minulle. Öisin otan sormuksen pois sormesta ja kerran mies suuttui tekosestani. Olin niin ahdistunut etten nukkunut koko yönä! Ahdistaa mutta en tiedä mikä on. En haluaisi erota mutta lähdenkö pois viikonlopuksi vai muutanko vuokralle ja mies jää isoon taloon yksin?
Kommentit (107)
Vierailija kirjoitti:
Ettekö asuneet yhdessä ennen naimisiin menoa?
Seurustelun aikana minulla oli oma asunto, mutta vietin 90% ajasta miehen luona eli periaatteessa asuin miehen silloisessa lukaalissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettekö asuneet yhdessä ennen naimisiin menoa?
Seurustelun aikana minulla oli oma asunto, mutta vietin 90% ajasta miehen luona eli periaatteessa asuin miehen silloisessa lukaalissa.
Mikä siinä lopussa 10%:ssa sitten niin ahdistaa?
No ois varmaan kannattanut kokeilla ensin. Sanot miehelle, et tarvit omaa tilaa ja lähdet johonkin viikonlopuksi. Voit myös kodista sisustaa yhden huoneen itsellesi. Ei sitä 247 tarvitse yhdessä nyhrätä.
Sama vika mutta mies on onneksi suurimmat osat ajasta töissä ja näin homma toimii kuin rasvattu. Miehellä jos on kaksi vapaapäivää minä nukun kolmannen päivän lähes kokonaan. Äärimmäinen stressi elimistölle.
se juuri yhdessä asumisessa on pahinta kun ei voi koskaan olla yksin. mutta jos joku olisi varoittanut et olisi uskonut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettekö asuneet yhdessä ennen naimisiin menoa?
Seurustelun aikana minulla oli oma asunto, mutta vietin 90% ajasta miehen luona eli periaatteessa asuin miehen silloisessa lukaalissa.
Ja sitä seurustelua kesti kuinka pitkään, puoli vuotta? Vuoden?
No, toivottavasti joku muu, jolla on kiire muuttaa yhteen, ottaa opikseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettekö asuneet yhdessä ennen naimisiin menoa?
Seurustelun aikana minulla oli oma asunto, mutta vietin 90% ajasta miehen luona eli periaatteessa asuin miehen silloisessa lukaalissa.
Ja sitä seurustelua kesti kuinka pitkään, puoli vuotta? Vuoden?
No, toivottavasti joku muu, jolla on kiire muuttaa yhteen, ottaa opikseen.
Alla kaksi vuotta kunnes mies kosi ja mentiin naimisiin. Ei hätiköity naimisiin menon kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettekö asuneet yhdessä ennen naimisiin menoa?
Seurustelun aikana minulla oli oma asunto, mutta vietin 90% ajasta miehen luona eli periaatteessa asuin miehen silloisessa lukaalissa.
Ja sitä seurustelua kesti kuinka pitkään, puoli vuotta? Vuoden?
No, toivottavasti joku muu, jolla on kiire muuttaa yhteen, ottaa opikseen.
Alla kaksi vuotta kunnes mies kosi ja mentiin naimisiin. Ei hätiköity naimisiin menon kanssa.
Avauksesta saa kyllä ihan toisenlaisen käsityksen eli tuli hätiköityä pahasti, koska nyt ahdistaa näin paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettekö asuneet yhdessä ennen naimisiin menoa?
Seurustelun aikana minulla oli oma asunto, mutta vietin 90% ajasta miehen luona eli periaatteessa asuin miehen silloisessa lukaalissa.
Ja sitä seurustelua kesti kuinka pitkään, puoli vuotta? Vuoden?
No, toivottavasti joku muu, jolla on kiire muuttaa yhteen, ottaa opikseen.
Alla kaksi vuotta kunnes mies kosi ja mentiin naimisiin. Ei hätiköity naimisiin menon kanssa.
Selvästikin hätiköitte, ettekä asuneet seurusteluaikana niin tiivisti yhdessä kuin mitä yhdessä saman katon alla asuva pariskunta asuu.
Iso talo ja kuitenkaan et voi olla yksin ?
Meillä onnistuu ihan normi 70m2 kolmiossakin. Yhdessä syödään, mutta muuten minä ja mies eri huoneissa suuremman osan päivästä ja ihan sovussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä yritin joskus nuorempana pariinkin otteeseen yhdessäasumista, mutta ei stana, ei ole mun hommaa. Ärsyynnyn parissa viikossa oikein vttumaiseksi ihmiseksi, jota ärsyttää siinä toisessa puoliskossa kaikki. Ja varsinkin jos huomasin vähänkään sellaista passuuttamista tai sen yrittämistä. Ei sovi mulle yhtään. Mä en myöskään halua koko ajan olla raportoimassa, mitä teen ja missä ja milloin.
Nyt aikuisiällä olen ollut pitkässä suhteessa, jossa molemmilla on omat asunnot ja se on toiminut hyvin, koska kumpikin olemme hyvin itsenäisiä. Lomilla olemme sitten tiiviimmin yhdessä kesämökillä tai Espanjan huvilalla tai sitten hotelleissa, minne nyt sitten olemmekin matkustaneet. Nyt olen alkanut ajatella (koronan myötä), että mitä jos hankkisi itselle ja vain itselle läheltä siirtolapuutarhamökin. Kun ei ole kaipuuta hulppeisiin puitteisiin, mulle riittää oma rauha ja vaatimaton mökki. Jos pottua kasvattaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettekö asuneet yhdessä ennen naimisiin menoa?
Seurustelun aikana minulla oli oma asunto, mutta vietin 90% ajasta miehen luona eli periaatteessa asuin miehen silloisessa lukaalissa.
Ja sitä seurustelua kesti kuinka pitkään, puoli vuotta? Vuoden?
No, toivottavasti joku muu, jolla on kiire muuttaa yhteen, ottaa opikseen.
Alla kaksi vuotta kunnes mies kosi ja mentiin naimisiin. Ei hätiköity naimisiin menon kanssa.
Avauksesta saa kyllä ihan toisenlaisen käsityksen eli tuli hätiköityä pahasti, koska nyt ahdistaa näin paljon.
En tiedä onko tämä häiden jälkeistä stressiä mutta ahdistaa jatkuva yhdessä olo ja asuminen suuressa talossa kahdestaan kun pienempäänkin olisi mahduttu. Mies halusi ison talon ja onhan tämä kaunis. En ole tottunut ettei ole paikkaa olla yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Iso talo ja kuitenkaan et voi olla yksin ?
Meillä onnistuu ihan normi 70m2 kolmiossakin. Yhdessä syödään, mutta muuten minä ja mies eri huoneissa suuremman osan päivästä ja ihan sovussa.
Olisihan se outoa jos seisoa pällistelisin yksin tyhjässä huoneessa. Kyllä mies tulisi perässä kyselemään olenko kunnossa. Emme ole sisustaneet koko taloa vielä, joten täällä on useampi huone tyhjillään.
Jos on iso talo, niin miksei ole paikkaa olla yksin? Voittehan te viettää aikaa eri huoneissa.
Vierailija kirjoitti:
Minä yritin joskus nuorempana pariinkin otteeseen yhdessäasumista, mutta ei stana, ei ole mun hommaa. Ärsyynnyn parissa viikossa oikein vttumaiseksi ihmiseksi, jota ärsyttää siinä toisessa puoliskossa kaikki. Ja varsinkin jos huomasin vähänkään sellaista passuuttamista tai sen yrittämistä. Ei sovi mulle yhtään. Mä en myöskään halua koko ajan olla raportoimassa, mitä teen ja missä ja milloin.
Nyt aikuisiällä olen ollut pitkässä suhteessa, jossa molemmilla on omat asunnot ja se on toiminut hyvin, koska kumpikin olemme hyvin itsenäisiä. Lomilla olemme sitten tiiviimmin yhdessä kesämökillä tai Espanjan huvilalla tai sitten hotelleissa, minne nyt sitten olemmekin matkustaneet. Nyt olen alkanut ajatella (koronan myötä), että mitä jos hankkisi itselle ja vain itselle läheltä siirtolapuutarhamökin. Kun ei ole kaipuuta hulppeisiin puitteisiin, mulle riittää oma rauha ja vaatimaton mökki. Jos pottua kasvattaisi.
Tuo on ihan helvettiä. Pitäisi olla koko ajan joku suunnitelma ja tieto missä on ja miten pitkän lenkin meinasi juosta ja missä päin. Koko ajan pitää olla vastailemassa TÄYSIN turhiin ja typeriin kysymyksiin ja jatkuvassa hälytystilassa elää.
Oma keho, omat ajatukset ja mikään ei ole enää omaa.
Ei voi hengittää ja tukehtuu. Toinen vaan ei ymmärrä, koska saa itse energiansa imemällä sen toisesta.
Sisustat yhden huoneen itsellesi ja nukut siellä silloin tällöin - tai vaikka aina, ei siinä ole mitään kummallista.
Vierailija kirjoitti:
Jos on iso talo, niin miksei ole paikkaa olla yksin? Voittehan te viettää aikaa eri huoneissa.
Minä joskus kokeilin yhden hapenriistäjän kanssa tuota, että sanoin tarvitsevani vähän omaa rauhaa, ja menin makkariin lukemaan.
Sain aina 3 minuuttia kerrallaan olla yksin, kun hapenriistäjä kävi tarkistamassa mitä luen ja sitä tätä vaan kysymässä. "No nyt en enää häiritse" "No nyt saat olla rauhassa" "Sori kun taas häiritsen, mutta haluatko kahvia" "Sitä kysysin vielä" "Onko hyvä kirja"
No onko nyt jo levännyt olo? Olethan saanut jo puolituntia olla siellä yksin?
Lopuksi hapenimijä syytti minua pettämisestä, vaikka petti minua itse =D
Ihanaa olla yksin. Olen ollut jo monta vuotta, enkä vaihtaisi mihinkään tätä rauhaa.
Alue: Aihe vapaa
Ettekö asuneet yhdessä ennen naimisiin menoa?