Mies saisi jo kosia
Mies on parasta mitä minulle koskaan tapahtunut, ja samaa sanoo hän minusta.
Meillä sujuu kaikki hienosti.
Itse ajattelen että kun se täsmälleen oikea kumppaninsattuu kohdalle, olisi mulava virallistaa suhde. Itse haluaisin tätä.
Mies ei sitten olekaan yhtä rakastunut kuin minä, kun ei kosi? Kohta kolme vuotta yhteiseloa saman katon alla.
Kommentit (34)
Olethan kertonut hänelle haluavasi naimisiin ja että haluaisit hänen kosivan? Tietenkin olet, ethän muuten asiasta valittaisi. Ei kai kukaan voi olettaa toisen esim ajatuksia lukevan. Harmin paikka, ei hän sit varmaan halua kun tietää tahtosi eikä siltikään toimi.
Mikset Ap itse kosi?
Elämme 2020 lukua. Jos haluat miehesi, niin älä hukkaa päivääkään. Et menetä mitään, jos saat rukkaset. Rohkeutta peliin sinne
Voi teitä naisia… Avioliitto ei ole rakkauden mittari. Jos se olisi, niin miksi 50% avioliitoista päättyy eroon? Miehesi on viisas, kun ei kosi sinua. Mies ei hyödy avioliitosta mitenkään. Varmana olet vaatimassa häneltä rahaa jubliin, sormukseen ja kuherruskuukauteen. Katsoppas! Siinä yksi syy pysyä kaukana avioliitosta. Raha! Naiset eivät kykene avioliittoon ilman miehen rahoja.
Jätä se sika. Ei tule kosimaan, jos ei ole jo kosinut. Katkeroidut vielä, kun odotat kosintaa vuosikausia ja mies vaihtaa harhoissaan nuorempaan ja kosii heti. Miehille ei ole vaikeaa uskotella rakkautta tai puhua tunteista, mutta teot kertovat todelliset tunteet.
Nähty ja koettu.
Jotenkin ajattelin, että jos kokee löytäneensä sen oikean, toteaisi päättäväisesti "tuon minä haluan" ja kosisi, vaikka itse häihin pitäisi säästää pidemmän aikaa tai haluaisi odotella esim. valmistumista tai ylennystä.
Olin suhteeni ensimmäisinä vuosina aivan täysin valmis naimisiin ja perhe-elämään, vakiintumaan tai vähintäänkin antamaan lupauksen vakiintumisesta ja laatimaan jonkinlaisen alustavan suunnitelman lapsenhankinnasta ym. On tosi murtunut kun mitään ei tapahtunut, mies oli onnellinen mutta kauhean passiivinen enkä minä halunnut häntä määrätä kosimaan, hyvänen aika sentään. Kosintaa ei kuulunut ja mies on nyt 7v yhdessäolon jälkeen ehdotellut oma-alotteisesti ja aktiivisesti "jos tässä jossain vaiheessa jotain". Minä silloin murtumiseni jälkeen luovuin toiveistani, tein valtavan surutyön, joten nyt miehen puheet tulevaisuudesta lähinnä ärsyttää.
Vierailija kirjoitti:
Voi teitä naisia… Avioliitto ei ole rakkauden mittari. Jos se olisi, niin miksi 50% avioliitoista päättyy eroon? Miehesi on viisas, kun ei kosi sinua. Mies ei hyödy avioliitosta mitenkään. Varmana olet vaatimassa häneltä rahaa jubliin, sormukseen ja kuherruskuukauteen. Katsoppas! Siinä yksi syy pysyä kaukana avioliitosta. Raha! Naiset eivät kykene avioliittoon ilman miehen rahoja.
Kuka väittää, että naimisiin mennään rakkaudesta? Avioliitto on nykypäivänä taloudellinen sopimus. Oletko valmis hankkimaan kumppanin kanssa yhteisen asunnon ja ottamaan lainan? Jos olet, miksi et olisi valmis menemään naimisiin? Laina voi kestää vuosikaudet, avioliiton irtisanomisaika on 6 kuukautta.
Vierailija kirjoitti:
Nähty ja koettu.
Jotenkin ajattelin, että jos kokee löytäneensä sen oikean, toteaisi päättäväisesti "tuon minä haluan" ja kosisi, vaikka itse häihin pitäisi säästää pidemmän aikaa tai haluaisi odotella esim. valmistumista tai ylennystä.
Olin suhteeni ensimmäisinä vuosina aivan täysin valmis naimisiin ja perhe-elämään, vakiintumaan tai vähintäänkin antamaan lupauksen vakiintumisesta ja laatimaan jonkinlaisen alustavan suunnitelman lapsenhankinnasta ym. On tosi murtunut kun mitään ei tapahtunut, mies oli onnellinen mutta kauhean passiivinen enkä minä halunnut häntä määrätä kosimaan, hyvänen aika sentään. Kosintaa ei kuulunut ja mies on nyt 7v yhdessäolon jälkeen ehdotellut oma-alotteisesti ja aktiivisesti "jos tässä jossain vaiheessa jotain". Minä silloin murtumiseni jälkeen luovuin toiveistani, tein valtavan surutyön, joten nyt miehen puheet tulevaisuudesta lähinnä ärsyttää.
Ja sinä et tietenkään ole kertonut haaveistasi ja toiveista? Miksi edes olet tuossa suhteessa, kun olet kerta surutyön tehnyt? Kertoo jo paljon, ettei sulla ole enää rakkautta miestäsi kohtaan, kun pitänyt oikein surra.
Vierailija kirjoitti:
Nähty ja koettu.
Jotenkin ajattelin, että jos kokee löytäneensä sen oikean, toteaisi päättäväisesti "tuon minä haluan" ja kosisi, vaikka itse häihin pitäisi säästää pidemmän aikaa tai haluaisi odotella esim. valmistumista tai ylennystä.
Olin suhteeni ensimmäisinä vuosina aivan täysin valmis naimisiin ja perhe-elämään, vakiintumaan tai vähintäänkin antamaan lupauksen vakiintumisesta ja laatimaan jonkinlaisen alustavan suunnitelman lapsenhankinnasta ym. On tosi murtunut kun mitään ei tapahtunut, mies oli onnellinen mutta kauhean passiivinen enkä minä halunnut häntä määrätä kosimaan, hyvänen aika sentään. Kosintaa ei kuulunut ja mies on nyt 7v yhdessäolon jälkeen ehdotellut oma-alotteisesti ja aktiivisesti "jos tässä jossain vaiheessa jotain". Minä silloin murtumiseni jälkeen luovuin toiveistani, tein valtavan surutyön, joten nyt miehen puheet tulevaisuudesta lähinnä ärsyttää.
Sua taitaa olla mahdoton miellyttää.
Ensin suu supussa odottaa että mies kosisi ja sitte kun se alkaa osottaa eleitä siihen suuntaan niin sua ei kiinosta.
Aikamoisen surutyön varmasti tehny.
On sulla rankka elämä.
Eiku niijoo sähän teet siitä itse rankkaa
Minä ostin itse miehelle sormuksen karkauspäivänä. Naimisiin ei haluta kumpikaan, mutta sormusta on kiva kantaa.
Ap, jos et puhu asiasta niin et voi tietää haluaako mies koskaan naimisiin ylipäätään. Saat siis ehkä joutua odottamaan hautaan asti.
Parempi että saaki odottaa hautaan asti jos ei saa suutaan auki. Ei miehet osaa vieläkään lukea ajatuksia.
Kumma kun voidaan suuttua asioista mistä ei viitsitä sanoa mitään
Vierailija kirjoitti:
Kosi ihan ite?
Ei tyttö voi. Tyttö on uhri.
Ymmärrän sua täysin Ap:) Koska mun elämän yksi parhaimpia hetkiä on se, kun mun mies yllättäen polvistui eteeni talvisessa metsässä tähtitaivaan alla, pyysi mua vaimokseen ja sujautti sormeeni mun unelmien timanttisormuksen. Silloin oikeastaan tajusin, miten valtavan paljon hän mua rakastaakaan:)
Provo. Sen huomaa paitsi avauksen tyylistä niin myös siitä, ettei ap jatka keskustelua.
Me kävimme kyllä ennen avoliittoa jo perusteellisen keskustelun tulevaisuudesta ja tiedämme puolin ja toisin, ettei kumpikaan halua naimisiin. En olisi ikinä muuttanut jonkun kanssa yhteen ilman että taustalla on useamman vuoden seurustelu ja pitkät ja syvälliset keskustelut siitä, mitä yhdessä eläminen eli avoliittoon sitoutuminen meille tarkoittaa.
Ite odottelin 7 vuotta kosintaa :D Luvattiin että "ihan kohta, luota minuun" ja sitten jätettiin ilman selityksiä. Hyvältä tuntui :D
Vierailija kirjoitti:
Provo. Sen huomaa paitsi avauksen tyylistä niin myös siitä, ettei ap jatka keskustelua.
Me kävimme kyllä ennen avoliittoa jo perusteellisen keskustelun tulevaisuudesta ja tiedämme puolin ja toisin, ettei kumpikaan halua naimisiin. En olisi ikinä muuttanut jonkun kanssa yhteen ilman että taustalla on useamman vuoden seurustelu ja pitkät ja syvälliset keskustelut siitä, mitä yhdessä eläminen eli avoliittoon sitoutuminen meille tarkoittaa.
Ehkäpä vaan purki pahan olonsa.
Paneskelee työkaveria. Sitten joskus kosii kun ei osaa päättää kumman ottaa. Sinulle selviää vasta häiden jälkeen tämä työkaveripaneskelu.
Siis oliko tämä nyt provo vai oikeastiko nykyisin odotetaan kosintaa? Me vanhat eli jo 40 vuotta täyttäneet olemme proosallisesti keskustelleet sen (tulevan) puolison kanssa siitä, mennäänkö naimisiin, tehdäänkö avioehto jne. eikä ole kuviteltu, että mies tekee päätöksen yksin. Naimisiin mennään vain silloin, jos mies kosii.
Jos ei näin perustavanlaatuisesta asiasta osata puhua, niin ei ihme, että avioliitot tuntuvat päättyvän siinä vaiheessa, kun häälaina on maksettu.
Mitä se naimisiin meno asiaa muuttaa? Itse en IKINÄ aijo mennä naimisiin vaikka rakkautta on kuinka ja paljon. Se rakkaus ja yhteiselo ei voi olla yhdestä juhlasta ja sormuksesta kiinni. Toki voin kihlasormuksen ostaa mutta naimisiin asti ei ikinä. Todella epäkäytännöllinen ja vanhanaikainen tapa.