Rupesin kotirouvaksi

Kotiäiti = kotona hoitamassa alle kouluikäisiä lapsia tuella tai ilman
Kotirouva = kotona, lapset päivät koulussa, ei tee työtä josta saa palkkaa tai tuloja

Heh, ei ne vielä koko päivää koulussa ole. Hyvä jos neljä tuntia niin, että molemmat on poissa yhtä aikaa... Ehdin vähän siivota ja lenkittää koirat, en juuri muuta. Ap

Ihan mielenkiinnosta lukaisin...täällä missä mä asun kotirouvuus on kaikkien naisten haave vaikka naiset kouluttautuvat hyvin. Yliopistoon mennään etsimään mies, tehdään töitä valmistumisen jälkeen ja jos mies tienaa tarpeeksi niin voi jäädä kotirouvaksi. Kukaan ei tule ilkkumaan vaan ihailevat. Tosin mistään tuista on turha haaveilla. Lain mukaan naimisissa olevan pariskunnan omaisuus on fifty-fifty vaikkei toinen kävisi töissä myös muu omaisuus, saadut perinnöt etc. on puoliksi. Kotirouva on täällä ihan "ammattinimike"ja mies saa melko hyviä verohelpotuksia kun vaimo ei käy töissä. Kivaa silloin jos on varaa.

Ei kai Suomessakaan kukaan ilku!? En ole ainakaan itse saanut mitään negatiivista palautetta.

[quote author="Vierailija" time="01.07.2013 klo 20:27"]

Naiset pitäkäämme ammateista huolta ettei ammattitaito hyydy. Mitä sitten kun mies jätttää ja ootte tyhujän päällä kotirouvina. Töihin vaan ja lapset päiväkotiin. Aikaa jää olla vielä lasten kanssa, tinkii sitten harrastuksesta.

[/quote]

älä elä pelossa. Onneksi kaikki eivät ole samanlaisia. Muista, että tämä saattaa olla sinunkin ainut elämäsi. Itse aion nauttia..

[quote author="Vierailija" time="01.07.2013 klo 20:40"]

[quote author="Vierailija" time="01.07.2013 klo 20:38"]

Ja päivät menee lapsia kuskatessa, kokatessa, pihatöissä, siivotessa, lasten läksyjä ja remontteja valvoen. Ja varmaan myös hölläillen... Ap

[/quote]

Kuulostaa kaikkea muuta kuin kotirouvailulta:D

[/quote]

Mitäs se kotirouvailu sitten on?

No minulla ei ole 11 vuoteen ollut niitä omia harrastuksia... Kun lapset olivat pieniä, limitimme työntekomme ja kun mies käynnisti yritystään, minä myös elätin koko perheen. Nyt aattelin hetken hengähtää. Ap

No minulla ei ole 11 vuoteen ollut niitä omia harrastuksia... Kun lapset olivat pieniä, limitimme työntekomme ja kun mies käynnisti yritystään, minä myös elätin koko perheen. Nyt aattelin hetken hengähtää. Ap

No minulla ei ole 11 vuoteen ollut niitä omia harrastuksia... Kun lapset olivat pieniä, limitimme työntekomme ja kun mies käynnisti yritystään, minä myös elätin koko perheen. Nyt aattelin hetken hengähtää. Ap

[quote author="Vierailija" time="01.07.2013 klo 23:29"]

Heh, ei ne vielä koko päivää koulussa ole. Hyvä jos neljä tuntia niin, että molemmat on poissa yhtä aikaa... Ehdin vähän siivota ja lenkittää koirat, en juuri muuta. Ap

[/quote]

Joo, ei se hyppäys kouluelämään ole niin radikaali mitä joskus annetaan ymmärtää. Minulla kuopus menee eskariin, jota on joka arkipäivä neljä tuntia, ja kun hän vuoden päästä menee kouluun, on tunteja viikossa yksi vähemmän. Mitään radikaalia muutosta käytännön elämässä ei tapahdu, kun hän siirtyy alle kouluikäisestä kouluikäiseksi. En halua olla ilkeä, mutta uutispaukkuna kerrottakoon, että jotkut koululaisetkin saattavat viihtyä vanhempiensa seurassa, eli heihinkin voi käyttää aikaa, ei vain pikkulapsiin. Jösses, esikoiseni menee neljännelle luokalle ja on vieläpä poika ja edelleen teemme asioita paljon yhdessä :) Tietysti hoitamista on isommissa lapsissa aina vähemmän (tai riippuu nyt tietysti vaikka terveydentilastakin), mutta ei se lapsi pullahda pois perheestä kouluun mennessään. En tiedä, onko jotenkin erityisen suomalainen ilmiö ajatella, että kouluikäiset heti "itsenäistyvät" alkamalla viettää kaiken aikansa jossain kylillä, ja vanhempien pitäisi olla tästä ylpeitä (vaikka olinpaikasta ja kavereista ei olisi mitään tietoa). Itse olen ylpeä enemmänkin siitä, että minulla on lapsiini läheiset välit, ja silti esim. tuolla koululaisella on koulussa kavereitakin ihan hyvin.