Olen alkanut katua kaikkea

Kuin näppiksestäni, mutta sillä erotuksella, että mun nuorimmainen on jo 12v, eli mulla ei hormoonit ole syynä näihin ajatuksiin, mutta kadun niin monia valintojani, olisi pitänyt olla itsekkäämpi eikä vain ns lapsia varten...

Kun minä odotin ensimmäistäni vuonna 2012 ajattelin juuri samoin. En kadunnut hetkeäkään että olin tavannut mieheni ja saanut lapsen alulle. Mutta kaduin päästöksiäni "ystävistä" jotka eivät osoittautuneet todellisiksi ystäviksi, mietin että miten en ole aijemmin tätä tajunnut. Kaduin monia asioita, niin koulusta, työstä jnejne. On ihan normaalia ajatella nuin, valmistut tulevaan vauvaan ja äitiyteen, joten alat ajatella niin lapsuuttasi kuin tekemisiä "virheitä" :) nämä ajatukset menevät ohi, jos ei loppuraskauteen mennessä niin viimeistään kun olet saanut vauvan omaan syliisi ja huolenpitoosi. 

Mitä sinä sitten kadut?

Selvä, en siis ole ainoa. Tuntuu kyllä kovin turhalta tällainen katuminen, kun toisaalta pitäisi olla kiitollinen siitä, että asiat ovat kuitenkin ihan hyvällä mallilla. Kai se jossitteluajattelu vain koukuttaa helposti, vaikka siitä ei ole mitään hyötyä.

Mitä sitten kadun? Laitan tähän nyt joitain ympäripyöreitä vastauksia, koska kaiken luettelemiseen menisi todella kauan ja mahdolliset tutut varmaan minut tunnistaisisvatkin.
- Koulutusalan valinta. Olen nyt alalla, joka vaatii panostusta ja yritteliäisyyttä, jotta työllistyisi, koska työtilanne ei ole mitenkään hääppöinen. Jos olisin aiemmin mennyt johonkin vaatimattomammalle alalle, olisin ehkä jo valmistunut (jouduin pitämään 3 välivuotta lukion jälkeen sekalaisia töitä tehden, koska en päässyt yliopistoon) ja työelämässä oleva ihminen, eikä sitäkään tarvitsisi stressata, löytyykö tulevaisuudessa töitä.
- Olen tehnyt joitain pahoja mokia suhteessa mieheni kanssa. Mies on kyllä antanut anteeksi, eikä niitä muistele, mutta kaduttaa silti, että olen ollut niin kauhea, enkä voi muuttaa menneitä.
- Olen käyttäytynyt itsekkäästi joissain ystävyyssuhteissani, enkä ole pystynyt aina tukemaan ystäviäni heidän tarvitsemallaan tavalla.
- Minulla on ollut yksi ystävyyssuhde, joka olisi pitänyt tajuta katkaista ennen kuin se alkoikaan. Siitä, että olen yleensäkään ollut missään tekemisissä hänen kanssaan menneisyydessä, on minulle harmia nykyään.
- Sijoitin kerran rahaa tyhmästi ja menetin pari tonnia. Saattaa olla, että pitkällä tähtäimellä saan ne vielä takaisin, mutta tyhmää se oli silti.
- Suurimman osan elämästäni olen elänyt melko epäterveellisesti.
- Olen ollut mukana projekteissa, jotka ovat vieneet paljon aikaa, mutta joista ei ole ollut jälkikäteen ajatellen mitään hyötyä, vaan ajan olisi voinut käyttää hyödyllisemminkin.

Yms., yms., yms.

En siis minäkään ole ainoa. Minä esim. kadun että miksi menin shoppailemaan enkä ollut kavereiden kanssa tai että miksi tein tämän enkä tuon. Tosi outoa

Minulla sama, eikä ole lapsia eli ei voi johtua sellaisista hormoneista. Kaduttaa vaan kirjaimellisesti kaikki. Miksi tein noin enkä näin. Miksi valitsin niin enkä noin. Miksi en tajunnut, jos olisin vaan tajunnut niin tämäkin olisi ennakoitu eikä nyt olisi tätäkin tilannetta, ongelmaa yms. Harmittaa että valitsin alan jonka halusin enkä jotain alaa joka työllistäisi. Miksi en sanonut sille niin ja tehnyt siinä tilanteessa näin. Miksi olen tällainen. Miksi en ollut nuorena rohkeampi, uskaliaampi ja erilainen kuin mitä olin (ihan kuin sitä vaan voisi päättää olla jonkinlainen). Siis todellakin ihan kaikki kaduttaa.