Kokonaisvaltaisesti oloni on parempi ylipainoisena 75-kiloisena, kuin 60-kiloisena normaalipainoisena
Ja kerron teille nyt miksi näin on.
Puhuin siis kokonaisvaltaisuudesta, eli siihen kuuluu psyykkinen hyvinvointi.
Olen kolme kertaa laihduttanut hitaasti ylikilot pois, saaden itseni n. 60-kiloiseksi noin vuodessa.
Ja vaikka tästä olikin tuloksena sinänsä hyvä mieli hoikasta kehosta ja siitä että sai ihailevia katseita ja kommentteja (fyysiseen kuntoon 15 kg laihtuminen ei hirveästi vaikuttanut, liikun tavoitteellisesti ja monipuolisesti oli painoni mikä hyvänsä. Myös verenpaineet ja veriarvot pysyivät samoissa)
niin henkisesti hoikkana pysytteleminen oli itselleni todella raskasta. Mietin ruokaa, vartaloani, syömisiä ja syömisten suunnittelua 95% ajasta, ja kaikki linkittyi koko ajan siihen painoon ja ulkonäköön. Kadulla kävellessä vertasin koko ajan itseäni muihin, kyttäsin peiliheijastumaani näyteikkunoista, pelkäsin lihomista, mitä tahansa tehdessäni mietin sen aina painon kautta, jopa alkaessani neulomaan mietin että "nyt kun neulon pari tuntia, sitten onkin jo ruoka-aika" jne. Oli mahdotonta olla miettimättä näitä asioita.
Ja tämä kävi niin raskaaksi ajan myötä, että lihoin kaikkina kolmena kertana kilot sittemmin takaisin. Ja nyt olen oivaltanut, kuinka paljon helpompaa, vapaampaa ja rennompaa elämäni onkaan, 75-kiloisena ylipainoisena, mutta en enää ajattele niin pakonomaisesti painoa, ruokaa enkä peilikuvaani. Erittäin paljon elämän arvoista elämää!
(Ja ei, en vetänyt kitudieettejä enkä kärsinyt puutostiloista).
Kommentit (46)
Eero kirjoitti:
Voihan sitä kokeilla, kumpi laihduttaa enemmän. Tunnin hölkkä vai tunnin salikäynti. Kaloritohtoreita ei tässä kannata oikein uskoa.
Nykyään on tainnut yleistyä tämä tämmöinen ajattelu, että kerran sitä vaan eletään, eli syödään mitä huvittaa ja kannetaan ne kilot hautaan. Mitä väliä.
Sitähän ei noin suorilta voi laskea. Se kuluttaa eniten, mitä pystyt harrastamaan suhteessa intensiteettiin eniten. Jos kroppa ei kestä seuraavana päivänä, niin on pakko levätä.
Eero kirjoitti:
Voihan sitä kokeilla, kumpi laihduttaa enemmän. Tunnin hölkkä vai tunnin salikäynti. Kaloritohtoreita ei tässä kannata oikein uskoa.
Nykyään on tainnut yleistyä tämä tämmöinen ajattelu, että kerran sitä vaan eletään, eli syödään mitä huvittaa ja kannetaan ne kilot hautaan. Mitä väliä.
Kumpikaan ei laihduta, jos ruokavalio on pielessä.
Sun ongelmat on henkisiä. Ei sun paino. Luovuttaneena läskinä ei tarvitse stressata. Saavutit pelkosi ja luovutit.
Minulla on aivan sama, normaalipainon ylärajoilla olen joo hieman tukevassa ulkomuodossa, mutta olo on parempi. Enkä liho, vaikka söisin ylimääräisiä herkkuja melko huolettomasti.
10kg kevyempänä olen kauniimpi, mutta joudun varsin tiukasti rajoittamaan syömisiä, jotta paino pysyy. Ja se stressaa.
Onkohan ihmisellä joku "optimipaino" (huono sana joo tiedän) mihin kroppa pyrkii? Moni muukin on sanonut että on sellainen tila, josta ei kovin helposti liho eikä laihdu, vaikka söisi normaalia selvästi vähemmän tai enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Onkohan ihmisellä joku "optimipaino" (huono sana joo tiedän) mihin kroppa pyrkii? Moni muukin on sanonut että on sellainen tila, josta ei kovin helposti liho eikä laihdu, vaikka söisi normaalia selvästi vähemmän tai enemmän.
Joo, sitä kutsutaan normaalipainoksi (bmi 18,5-24,9).
Voihan sitä kokeilla, kumpi laihduttaa enemmän. Tunnin hölkkä vai tunnin salikäynti. Kaloritohtoreita ei tässä kannata oikein uskoa.
Nykyään on tainnut yleistyä tämä tämmöinen ajattelu, että kerran sitä vaan eletään, eli syödään mitä huvittaa ja kannetaan ne kilot hautaan. Mitä väliä.