Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kokonaisvaltaisesti oloni on parempi ylipainoisena 75-kiloisena, kuin 60-kiloisena normaalipainoisena
29.07.2020 |
Ja kerron teille nyt miksi näin on.
Puhuin siis kokonaisvaltaisuudesta, eli siihen kuuluu psyykkinen hyvinvointi.
Olen kolme kertaa laihduttanut hitaasti ylikilot pois, saaden itseni n. 60-kiloiseksi noin vuodessa.
Ja vaikka tästä olikin tuloksena sinänsä hyvä mieli hoikasta kehosta ja siitä että sai ihailevia katseita ja kommentteja (fyysiseen kuntoon 15 kg laihtuminen ei hirveästi vaikuttanut, liikun tavoitteellisesti ja monipuolisesti oli painoni mikä hyvänsä. Myös verenpaineet ja veriarvot pysyivät samoissa)
niin henkisesti hoikkana pysytteleminen oli itselleni todella raskasta. Mietin ruokaa, vartaloani, syömisiä ja syömisten suunnittelua 95% ajasta, ja kaikki linkittyi koko ajan siihen painoon ja ulkonäköön. Kadulla kävellessä vertasin koko ajan itseäni muihin, kyttäsin peiliheijastumaani näyteikkunoista, pelkäsin lihomista, mitä tahansa tehdessäni mietin sen aina painon kautta, jopa alkaessani neulomaan mietin että "nyt kun neulon pari tuntia, sitten onkin jo ruoka-aika" jne. Oli mahdotonta olla miettimättä näitä asioita.
Ja tämä kävi niin raskaaksi ajan myötä, että lihoin kaikkina kolmena kertana kilot sittemmin takaisin. Ja nyt olen oivaltanut, kuinka paljon helpompaa, vapaampaa ja rennompaa elämäni onkaan, 75-kiloisena ylipainoisena, mutta en enää ajattele niin pakonomaisesti painoa, ruokaa enkä peilikuvaani. Erittäin paljon elämän arvoista elämää!
(Ja ei, en vetänyt kitudieettejä enkä kärsinyt puutostiloista).
Kommentit (46)
Aha. No ole sitten läski, oma valintasi. Kun pallerona kerran on niin hyvä olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aha. No ole sitten läski, oma valintasi. Kun pallerona kerran on niin hyvä olla.
Niin olenkin! 😂
Ap
Vierailija kirjoitti:
Täältä haet lupaa sipsipussiin?
Eäh, söin sipsejä eilen illalla, kun katsoin lapsen kanssa leffaa. Ne tuli kyllä kulutettua leffaa edeltävällä 2 tunnin pyörälenkillä.
Ap
Onkos siinä sitten kuitenkin joku ongelma kun kerta halusit avautua muille, jotta pitääkö sitä vakuutella kuin konsanaan rikolliset tekemisiensä oikeutusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos paino pysyy jollain dieetillä 75-kiloisena niin sen pitäisi pysyä myös samalla dieetillä 60-kiloisena.
Jostain muusta syystä normipainoisena olo tekee sinusta neuroottisen, tarpeettomasti.
Ap:llä on joku mielenterveysongelma. Mitään tokkua hänen puheissaan ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"elämäni on onnellisempaa kun raahaan kaikessa mukana 15kg tarpeetonta ylimääräistä massaa"
No olkoon sitten niin, omapahan on ruhosi.
Mikä tän aloituksen pointti on? Paitsi selitellä omaa laiskuutta ja himoa ruokaan "psyykkisellä hyvinvoinnilla"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla sama. Olen jojolaihduttanut melkein koko elämäni ajan. Olen ollut lihava ja olen ollut laiha, ja olen onnistunut olemaan myös normaalipainoinen. Laihana ja normaalipainoisena olo on ollut kaikkein stressaavinta aikaa. Lievästi ylipainoisena, siinä normaalipainon ylärajalla, lievän lihavuuden alarajalla kokonaisvaltaisesti olo on kaikkein mukavin. Vaatekoosta menee päälle M-L.
Juu ja mitään sipsipusseja ei tässä tarvita ollenkaan. Tykkään hyvästä ja ravinteikkaasta ruuasta. Oikeastaan kaikki palaset loksahti kohdilleen kun löysin puolalaisen Jan Kwasniewskin Optimaalisen ruokavalion
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onkos siinä sitten kuitenkin joku ongelma kun kerta halusit avautua muille, jotta pitääkö sitä vakuutella kuin konsanaan rikolliset tekemisiensä oikeutusta.
Tarkoituksena oli tuoda myös tämä puoli näkösälle. En ole varmasti ainoa, jolle käynyt näin, että laihtuminen tuonut mukanaan syömishäiriöväritteisiä "pakkoajatuksia", jotka syövät sitten sitä henkistä hyvinvointia.
Ap
No ei pitäis olla vaikeata pysytellä vaikka siinä puolessavälissä. Eli 67,5 kilossa. Mutta kun ihmisillä vaan on tapana syödä isot annokset monta kertaa päivässä, niin tämmöstähän tämä on.
Ja monilta puuttuu vähän tahdonvoimaa, mutta mukavuudenhalua kyllä löytyy. Ei sillä, että tässä tapauksessa olisi siitä varmuudella kyse. Kuulostaahan tuo kummalliselta, että liikkuu tavoitteellisesti ja monipuolisesti, oli paino mikä tahansa.
Mutta voi voi, kun ei se salilla käyminen juurikaan laihduta. Eikä kävely. Eli ei muuta kun hölkkälenkille, kyllä sitä nyt pari-kolme kertaa viikossa jaksaa juosta. Varsinkin jos on joku opiskelija tai perus istumatyöläinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hupaisa tarina. Eihän valtaosa ihmisistä olisi ylipainoisia, jos painonhallinta ja houkutuksista kieltäytyminen olisi helppoa.
Vierailija kirjoitti:
Mikä tän aloituksen pointti on? Paitsi selitellä omaa laiskuutta ja himoa ruokaan "psyykkisellä hyvinvoinnilla"?
Vastauksena sullekin:
Tarkoituksena oli tuoda myös tämä puoli näkösälle. En ole varmasti ainoa, jolle käynyt näin, että laihtuminen tuonut mukanaan syömishäiriöväritteisiä "pakkoajatuksia", jotka syövät sitten sitä henkistä hyvinvointia.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Jos paino pysyy jollain dieetillä 75-kiloisena niin sen pitäisi pysyä myös samalla dieetillä 60-kiloisena.
Jostain muusta syystä normipainoisena olo tekee sinusta neuroottisen, tarpeettomasti.
Ihmisen energiankulutus kasvaa hänen lihoessaan. Se dieetti, jolla pysyy 60-kiloisena on paljon tiukempi kuin se, jolla pysyy 75-kiloisena. Miten et tällaista perusasiaa tiedä :D
Vierailija kirjoitti:
Jos paino pysyy jollain dieetillä 75-kiloisena niin sen pitäisi pysyä myös samalla dieetillä 60-kiloisena.
Jostain muusta syystä normipainoisena olo tekee sinusta neuroottisen, tarpeettomasti.
Ei. Mitä enemmän painat, sitä enemmän kulutat. Mitä vähemmän painat, sitä vähemmän kulutat.
Täten kalorikulutus on pienenpi pienikokoisempana. Siksi esim superläskit voivat syödä 3000 kalorin edestä ruokaa ja yhä laihtua, kun taas esim 55kg painava lihoaisi heti samalla kalorimäärällä.
Good for you! Jokaisella on se painohaarukka missä on helpointa olla, eikä se aina mene siihen terveellisen määritelmään.
Jännä kyllä, miten monille terveellisessä painossa pysyminen on niin vaikeaa että mielenterveys alkaa hajoilla. Nykykulttuuri kai on vain semmoinen.
Eero kirjoitti:
No ei pitäis olla vaikeata pysytellä vaikka siinä puolessavälissä. Eli 67,5 kilossa. Mutta kun ihmisillä vaan on tapana syödä isot annokset monta kertaa päivässä, niin tämmöstähän tämä on.
Ja monilta puuttuu vähän tahdonvoimaa, mutta mukavuudenhalua kyllä löytyy. Ei sillä, että tässä tapauksessa olisi siitä varmuudella kyse. Kuulostaahan tuo kummalliselta, että liikkuu tavoitteellisesti ja monipuolisesti, oli paino mikä tahansa.
Mutta voi voi, kun ei se salilla käyminen juurikaan laihduta. Eikä kävely. Eli ei muuta kun hölkkälenkille, kyllä sitä nyt pari-kolme kertaa viikossa jaksaa juosta. Varsinkin jos on joku opiskelija tai perus istumatyöläinen.
Miehenä Eero tuskin painat ainakaan vähemmän kuin ap, joten mitä sinä tiedät helppoudesta pysyä 67,5 kiloisena?
Alue: Aihe vapaa
Semmoinen kehopositiivisuusvirsi tällä kertaa.